Yhteiskuntaluokan sosiaalipsykologiaa

Mitä mieltä olet, onko suomalaisessa yhteiskunnassa yhteiskuntaluokkia? Jos vastaat ei, perustelisitko näkemyksesi suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudella, kaikille avoimella maksuttomalla koulutuksella aina tohtoriksi asti tai ajatuksella siitä, että jokainen on oman onnensa seppä – että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kunhan vain tekee tarpeeksi töitä?

Jos taas vastauksesi on kyllä, nojaatko näkemyksesi esimerkiksi lähiöiden eriarvoistumiseen, lasten epätasa-arvoisiin mahdollisuuksiin harrastaa, leipäjonojen venymiseen tai vanhempien koulutustason periytymiseen – siihen, että duunarin lapsesta tulee usein duunari ja lääkärin lapsesta lääkäri? Ehkä olet myös huolissasi intersektionaalisesta syrjinnästä ja mietit, miksi maahanmuuttajille luokkanousu on niin paljon vaikeampaa kuin enemmistöväestölle. Tai ehkä et ole muodostanut asiasta mielipidettä, sillä yhteiskuntaluokat tuntuvat vierailta tai et ole koskaan kuullut niistä puhuttavan, saati keskustellut niistä kenenkään kanssa. Suomenhan pitäisi kuitenkin olla keskiluokkainen maa elää ja olla, eikö?

Mistä tutkimuksessa on lähdetty liikkeelle?

Yhteiskuntatieteissä luokka on ollut pitkään sosiologien tutkimuskohde. Karl Marx, Max Weber, Pierre Bourdieu ja uudemmista teoreetikoista Beverley Skeggs ovat kehittäneet teoreettisia viitekehyksiä, joihin nykyinen luokkatutkimus tavalla tai toisella perustuu. 2000-luvulla, erityisesti vuosien 2007–2009 finanssikriisin (eng. Great Recession) jälkeen, yhteiskuntaluokka alkoi kiinnostaa yhä enemmän myös sosiaalipsykologeja. Eriarvoisuus kasvoi, ja luokka nähtiin mielekkäänä kontekstina tarkastella sosiaalipsykologisia ilmiöitä, jotka risteävät ihmisten elämänkulussa ja ryhmien välisissä suhteissa. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun meritokratiaa korostava ideologinen ilmapiiri vahvistui. Meritokratiaan kuuluva individualismi pyrkii – ja pyrkii edelleen – pyyhkimään yhteiskunnan vastuuta ja samalla luokkien merkitystä pois sekä arkielämän että politiikan diskursseista. Myös suomalaisessa yhteiskunnassa siirryttiin 1990-luvun laman ja rakennemuutosten myötä vahvasta hyvinvointivaltiomallista kohti meritokraattista kilpailuyhteiskuntaa.

Vaikka suomalaisessa sosiaalipsykologiassa yhteiskuntaluokkia on tutkittu vielä vähän, kansainvälinen sosiaalipsykologinen eriarvoisuustutkimus on yhä enemmän keskittynyt juuri luokkiin ja osoittanut, että niillä on edelleen merkitystä. Anthony S. R. Mansteadin vuonna 2018 julkaistu artikkeli The psychology of social class: How socioeconomic status impacts thought, feelings, and behaviour on edelleen erinomainen esitys siitä, miten luokkaa voidaan käsitteellistää ja tutkia sosiaalipsykologisesti. Kun lukulistalle lisää Nicole M. Stephensin, Lydia F. Emeryn ja Sarah S. M. Townsendin kirjoittaman luvun Social Class teoksesta The Handbook of Social Psychology (6. painos), saa jo varsin hyvän käsityksen luokasta sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Koska en halua pilata lukukokemustasi, kerron nyt vain karkeasti sosiaalipsykologisen luokkatutkimuksen pääpiirteistä.

Sosiaalipsykologiassa tarkastellaan, miten ihmisen sosiaalinen ympäristö vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja käyttäytymiseensä. Yksi keskeinen osa tätä ympäristöä on yhteiskuntaluokka, joka viittaa ihmisten jakamaan samankaltaiseen taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen asemaan. Yhteiskuntaluokka muovaa yksilön maailmankuvaa, sosiaalisia merkityksiä ja mielikuvia, ja sillä on olennainen rooli ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ryhmädynamiikassa ja yhteisöjen toiminnassa. Se vaikuttaa yksilön sosiaaliseen identiteettiin eli siihen, miten hän määrittelee itsensä ja mihin ryhmiin kokee kuuluvansa sekä ohjaa osaltaan asenteita ja ennakkoluuloja eri ilmiöistä, ihmisistä ja ryhmistä. Yhteiskuntaluokka vaikuttaa myös siihen, miten hän toimii vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja miten hän toimii ryhmissä – esimerkiksi millaisia rooleja hän ottaa tai miten hän tulkitsee sosiaalisia tilanteita.

Eri yhteiskuntaluokilla on pitkälti omat sosiaaliset norminsa ja arvonsa, jotka ohjaavat yksilön ajattelua ja käyttäytymistä. Näiden normien kautta luokka-asema vaikuttaa siihen, mitä pidetään hyväksyttävänä tai tavoiteltavana. Esimerkiksi tavoitellaanko korkeaa koulutusta vai pyritäänkö peruskoulutuksen jälkeen mahdollisimman nopeasti työelämään? Samalla luokka määrittää yksilön käytettävissä olevia resursseja ja elämänmahdollisuuksia, jotka heijastuvat sosiaalisiin suhteisiin ja koettuun hyvinvointiin.

Lyhyesti sanottuna sosiaalipsykologia tarkastelee ihmistä sosiaalisena olentona, joka muovautuu ja toimii osana laajempia sosiaalisia rakenteita, kuten yhteiskuntaluokkaa. Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään, miten yksilön paikka yhteiskunnassa vaikuttaa hänen kokemuksiinsa, vuorovaikutukseensa ja identiteettiinsä.

Mistä tutkimuksessa tällä hetkellä keskustellaan?

Sosiaalipsykologiassa yhteiskuntaluokkaa lähestytään useiden teoreettisten viitekehysten kautta, joista keskeisimpiä ovat asemaan perustuvat (rank-based), kognitiiviset ja kulttuuriset lähestymistavat. Asemaan perustuvat näkökulmat korostavat, kuinka yksilöt arvioivat omia materiaalisia, kulttuurisia ja sosiaalisia resurssejaan suhteessa muihin. Tämä vertailu vaikuttaa heidän ajatteluunsa, tunteisiinsa ja käyttäytymiseensä. Sosiaaliskognitiivinen lähestymistapa jakaa asemaan perustuvan viitekehyksen kognitiivisen painotuksen ja tarkastelee, miten luokka-asema vaikuttaa esimerkiksi prososiaaliseen käyttäytymiseen ja hallinnan tunteeseen.

Kritiikkiä on kuitenkin esitetty siitä, että valtavirran sosiaalipsykologinen tutkimus keskittyy liiaksi yksilötason eroihin, kuten kyvykkyyteen ja motivaatioon luokka-aseman perusteella. Tällainen lähestymistapa voi vahvistaa meritokraattisia oletuksia, joiden mukaan kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä, eikä esimerkiksi perhetaustalla olisi merkitystä. Samalla se voi johtaa alempien luokkien patologisointiin, ikään kuin heiltä puuttuisi halu tai kyky tavoitella menestystä. Köyhyyttä ja huono-osaisuutta voidaan myös medikalisoida, jolloin niiden yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin juurisyihin ei tarvitse pureutua.

Vastauksena tähän kritiikkiin sosiaalipsykologit ovat alkaneet tarkastella yhteiskuntaluokkaa hienosyisenä, moniulotteisena ja kontekstisidonnaisena ilmiönä. Tämä muutos näkyy erityisesti kriittisissä ja kulttuurisissa lähestymistavoissa, jotka kyseenalaistavat perinteiset yksilötason mittarit, kuten tulot, koulutuksen ja ammatin, ainoina luokka-asemaa määrittävinä tekijöinä. Näissä näkökulmissa korostetaan, että yhteiskuntaluokka ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan sosiaalinen ja kulttuurinen rakenne, joka muovaa kokemuksia, vuorovaikutusta, identiteettejä ja mahdollisuuksia.

Tämä kehityssuunta avaa tilaa tarkastella yhteiskuntaluokkaa laajemmin – ei vain yksilön henkilökohtaisten saavutusten ja meriittien valossa, vaan myös suhteessa valtaan, kulttuurisiin merkityksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Näin esimerkiksi diskursiiviset lähestymistavat voivat tarjota syvällisempää ymmärrystä siitä, miten yhteiskuntaluokkaa koskevat arkiymmärtämisen tavat vaikuttavat ihmisten käsitykseen itsestään ja muista, ja siten muokkaavat sosiaalista vuorovaikutusta esimerkiksi luokkaa koskevien stereotypioiden ja asenteiden kautta.

Jos kiinnostuit aiheesta, löydät alta lisää luettavaa, mukaan lukien kaksi tutkimustani nuorten yhteiskuntaluokkakäsityksistä Suomessa.

Tekstin kirjoittaja: Katja Lötjönen, sosiaalipsykologian projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto

Valokuva: Ksenia Senkova

Lähteitä ja lisälukemistoa:

Day, K., Rickett, B., & Woolhouse, M. (2017). Towards a critical social psychology of social class. In B. Gough (Ed.), The Palgrave handbook of critical social psychology (pp. 469–489). Palgrave Macmillan/Springer Nature. https://doi.org/10.1057/978-1-137-51018-1_23

Day, K., Rickett, B., & Woolhouse, M. (2020). Critical social psychology of social class (First edition.). Palgrave Macmillan.

Durante, F., Tablante, C. B., & Fiske, S. T. (2017). Poor but Warm, Rich but Cold (and Competent): Social Classes in the Stereotype Content Model. Journal of Social Issues, 73(1), 138–157. https://doi.org/10.1111/josi.12208

Kraus, M. W., & Stephens, N. M. (2012). A Road Map for an Emerging Psychology of Social Class. Social and Personality Psychology Compass, 6(9), 642–656. https://doi.org/10.1111/j.1751-9004.2012.00453.x

Kraus, M. W., Tan, J. J. X., & Tannenbaum, M. B. (2013). The Social Ladder: A Rank-Based Perspective on Social Class. Psychological Inquiry, 24(2), 81–96. https://doi.org/10.1080/1047840X.2013.778803

Littler, J. (2018). Against meritocracy: culture, power and myths of mobility. Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315712802

Lötjönen, K. (2024). Meritokratia reiluna epätasa-arvona – Nuorten käsityksiä mahdollisuuksien tasa-arvosta ja toimijuuden mahdollisuuksista. Sosiologia, 61(1), 25–43. https://journal.fi/sosiologia/article/view/143927

Lötjönen, K., & Martikainen, J. (2023). Diversity in lay perceptions of social class among Finnish youth. Finnish Journal of Social Research, 16, 23–42. https://doi.org/10.51815/fjsr.128723

Manstead, A. S. R. (2018). The psychology of social class: How socioeconomic status impacts thought, feelings, and behaviour. British Journal of Social Psychology, 57(2), 267–291. https://doi.org/10.1111/bjso.12251

Stephens, N.M., Emery, L.F., & Townsend, S.S. (2025). Social class. In D.T. Gilbert, S.T. Fiske, E.J. Finkel, & W.B. Mendes (Eds.), The handbook of social psychology (6th ed.). Situational Press. https://doi.org/10.70400/MNXM3372

Stephens, N. M., & Townsend, S. S. M. (2013). Rank is not enough: Why we need a sociocultural perspective to understand social class. Psychological Inquiry, 24(2), 126–130. https://doi.org/10.1080/1047840X.2013.795099

Vielä:

Jos haluat tutustua tiivistetyssä muodossa tämän päivän Suomen rakenteellisiin luokkatekijöihin eli perinteiseen sosiologiseen tarkastelutapaan yhteiskuntaluokasta niin tässä mainio video sosiologi Harri Melinin haastattelusta MTV3:lla (8.8.2025): https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tyolaisperheesta-on-nykyaan-huomattavasti-vaikeampi-nousta-korkeakoulutetulle-tyouralle-professori-kertoo-syyn/9200450