Puheessa rakentuvat jakolinjat perussuomalaisten ja muiden puolueiden äänestäjien välillä

Perussuomalaiset-puolue perustettiin Suomen Maaseudun Puolueen seuraajaksi vuonna 1995. 30-vuotisen historiansa aikana puolue on noussut pienestä puolueesta yhdeksi Suomen kannatetuimmista. Perussuomalaisten nousuun suomalaiselle poliittiselle kentälle on suhtauduttu kahtalaisesti: toisaalta puolueen on nähty elävöittäneen poliittista keskustelua, tarjonneen poliittisen vaihtoehdon perinteisille valtapuolueille sekä lisänneen äänestysaktiivisuutta tiettyjen kansanryhmien keskuudessa. Toisaalta julkisessa keskustelussa on myös esitetty huolia siitä, että puolue ja sen populistinen viestintätyyli uhkaavat suomalaista demokratiaa lisäämällä yhteiskunnallista polarisaatiota. Onkin siis selvää, että Perussuomalaiset-puolue ja sen ajama politiikka ovat herättäneet mielipiteitä sekä puolesta että vastaan.

Puolue ei herätä tunteita ainoastaan julkisen keskustelun tasolla, vaan myös kansalaisten keskuudessa. Koska vuoden 2011 jälkeen noin joka viides äänestäjä on äänestänyt perussuomalaisia eduskuntavaaleissa, voidaan olettaa, että monet suomalaiset ovat suhtautuneet puolueeseen ja sen ajamaan politiikkaan positiivisesti ja toivottaneet ne tervetulleeksi. Toisaalta puolue on herättänyt myös negatiivisia tuntemuksia, jotka ovat kohdistuneet paitsi puolueen ajamaan politiikkaan, myös sen poliitikkoihin ja kannattajiin. Esimerkiksi vuoden 2024 presidentinvaalien alla teetetyn tutkimuksen mukaan perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho oli vastaajien keskuudessa vastustetuin ehdokas presidentiksi. Yleisradion Taloustutkimuksella vuonna 2023 teettämä tutkimus puolestaan paljasti, että puolet vastanneista ei voisi kuvitella seurustelevansa vakavasti perussuomalaisia äänestäneen henkilön kanssa.

Negatiivinen suhtautuminen toisia puolueita äänestäneisiin ei kuitenkaan rajaudu ainoastaan muiden puolueiden kannattajien näkemyksiin perussuomalaisia äänestäneistä, vaan tämänkaltaista ajattelua on nähtävissä myös toiseen suuntaan. Esimerkiksi vuoden 2019 eduskuntavaaleja käsittelevä tutkimus osoitti, että perussuomalaisia äänestäneet suhtautuivat kielteisimmin muihin puolueisiin, erityisesti vihreisiin, vasemmistoliittoon ja sosiaalidemokraatteihin. Tutkimusten perusteella vaikuttaakin, että perussuomalaisia ja muita puolueita äänestäneiden välille on kehittynyt yhteiskunnallinen jakolinja.

Toukokuussa 2025 tarkastettu väitöstutkimukseni tarkasteli juuri tätä perussuomalaisten ja muita puolueita äänestäneiden välistä jakolinjaa. Tutkimukseni pohjautui vuonna 2021 kerättyyn haastatteluaineistoon, johon osallistui 25 perussuomalaisia äänestänyttä ja 30 muita puolueita äänestänyttä suomalaista. Väitöstutkimukseni on osa laajempaa Mobilizing Populism -tutkimushanketta, jota johtaa Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Inari Sakki.

Tutkimuksessani paneuduin tarkastelemaan, miten haastateltavat hyödynsivät puheessaan sosiaalisia kategorioita perustellessaan omaa poliittista ajatteluaan sekä tehdessään selkoa koettujen toisten poliittisesta ajattelusta ja toiminnasta. Käytännössä keskityin tarkastelemaan esimerkiksi sitä, keitä haastateltavat sisällyttivät puheessa omaan sisäryhmäänsä ja keitä he nimesivät ulkoryhmien jäseniksi, ja miten he puhuivat näistä eri ryhmistä ja ryhmien välisistä eroista.

Tutkimuksessani havaitsin, että haastateltavien puheessa rakentui selkeitä jakolinjoja perussuomalaisia äänestäneiden ja muiden puolueiden äänestäjien välille. Haastateltaville, jotka eivät olleet äänestäneet perussuomalaisia, oli tyypillistä erilaisin kielellisin keinoin kuvata populistiseksi miellettyä perussuomalaista puoluetta muista suomalaisista puolueista poikkeavana. Näille haastateltaville oli myös tyypillistä kuvata perussuomalaisia äänestäneiden äänestyspäätöstä irrationaalisena tai tunteisiin pohjanneena.

Vastaavasti perussuomalaisia äänestäneille haastateltaville oli tyypillistä kuvata itsensä ja oman sisäryhmänsä jäsenien kuuluvan yhteiskunnallisesti alempiarvoiseen asemaan. Tälle puhetavalle oli ominaista, että oman sisäryhmän aseman nähtiin huonontuneen erilaisten yhteiskunnallisten muutosten ja toisten sosiaalisten ryhmien – kuten poliittisen eliitin – toimien seurauksena. Perussuomalaisia äänestäneiden puheessa korostuikin pyrkimys kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallitsevia ja epäreiluksi koettuja valtasuhteita.

Väitöskirjani tulokset osoittivat, että sekä perussuomalaisia että muita puolueita äänestäneet pyrkivät puolin ja toisin kuvaamaan omaa poliittista ajatteluaan rationaalisena ja luonnehtimaan koettujen toisten poliittista toimintaa moraalittomana tai vastuuttomana. Tutkimukseni siis osoittaa, miten poliittiset jakolinjat koettujen ”meidän” ja ”heidän” välillä rakentuvat puheen tasolla ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Väitöskirjatutkimukseni tukee aikaisempaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan suomalaisessa kontekstissa tämänkaltainen yhteiskunnallinen jakolinja näyttää viimeisten vuosikymmenien aikana muodostuneen perussuomalaisten ja muiden puolueiden äänestäjien välille.

Tämänkaltaisilla poliittisilla jakolinjoilla voi olla yhteiskunnallisia vaikutuksia liittyen yhteiskunnalliseen koheesioon, kuuluvuuden tunteeseen sekä demokratian toteutumiseen. Tutkimuksessani molempien äänestäjäryhmien keskuudessa havaittu puhetapa, jossa vastuu yhteiskunnallisista ongelmista sälytetään ulkoryhmien edustajille, ei tarjoa hedelmällistä alustaa kunnioittavalle ja rakentavalle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tämänkaltainen puhetapa on myös omiaan lisäämään yhteiskunnallista polarisaatiota ryhmien välille.

Haastatteluaineistosta oli myös havaittavissa, että perussuomalaisia äänestämättömillä haastateltavilla oli negatiivisia mielikuvia kyseisestä puolueesta. Lisäksi perussuomalaisia äänestäneiden keskuudessa jaettiin kokemus siitä, että heihin suhtaudutaan yhteiskunnassa vähättelevästi heidän poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Tämänkaltaisella kokemuksella voi olla merkittäviä negatiivisia seurauksia poliittiseen osallistumiseen sekä yhteiskunnalliseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Aikaisempi tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että populistiset puolueet ja toimijat kykenevät tehokkaasti hyödyntämään väärinymmärretyksi ja väärin kohdatuksi tulemisen tunnetta omassa viestinnässään ja vedotessaan äänestäjäkuntaansa. Jakolinjojen rakentuminen populististen ja muiden puolueiden äänestäjien välillä voikin edelleen voimistaa populististen puolueiden kannatusta yhteiskunnassa.

Tekstin kirjoittaja: Helena Rovamo, sosiaalipsykologian tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto

Valokuva: Ksenia Senkova

Lähteet:

Arter, D. (2010). The breakthrough of another West European populist radical right party? The case of the True Finns. Government and Opposition, 45(4), 484–504. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1477-7053.2010.01321.x

Hatakka, N. (2018). Liittolaisia ja vastuksia: Neljä näkökulmaa populismin ja median suhteeseen. Teoksessa M. K. Niemi & T. Houni (toim.), Media & populismi (s. 31–53). Vastapaino.

Härkönen, H. (19.1.2024). MT-kysely paljastaa: He ovat vastustetuimmat ehdokkaat presidentiksi. Maaseudun Tulevaisuus. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/084f035b-dbd2-4aea-a0ca-6a9c470df688

Jokisipilä, M. (2021). Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Lönnqvist, J.-E., Ilmarinen, V.-J., & Sortheix, F. M. (2020). Polarization in the wake of the European refugee crisis: A longitudinal study of the Finnish political elite’s attitudes towards refugees and the environment. Journal of Social and Political Psychology, 8(1), 173–197. https://doi.org/10.5964/jspp.v8i1.1236

Mols, F., & Jetten, J. (2020). Understanding support for populist radical right parties: Toward a model that captures both demand-and supply-side factors. Frontiers in Communication, 5(1), 1–13. https://doi.org/10.3389/fcomm.2020.557561

Rovamo, H. (2025). ”Aren’t they accusing the Finns Party of being populist?” Dialogical construction of social categories in Finnish voters’ discourse. [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/34335

Rovamo, H. & Sakki, I. (2024). Mobilization of shared victimhood in the radical right populist Finns Party supporters’ identity work: A narrative–discursive approach to populist support. European Journal of Social Psychology, 54(2), 495-512. https://doi.org/10.1002/ejsp.3021

Rovamo, H. & Sakki, I. (2023). Lay representations of populism: Discursive negotiation of naturalized social representation. Journal of Community & Applied Social Psychology, 34(1), 1-18. https://doi.org/10.1002/casp.2755

Rovamo, H., Pettersson, K. & Sakki, I. (2024). Who’s to blame for failed integration of immigrants? Blame attributions as an affectively polarizing force in lay discussions of immigration in Finland. Political Psychology, 45(2), 235-258. https://doi.org/10.1111/pops.12917

Sakki, I., & Martikainen, J. (2021). Mobilizing collective hatred through humour: Affective–discursive production and reception of populist rhetoric. British Journal of Social Psychology, 60(2), 610–634. https://doi.org/10.1111/bjso.12419

Takamäki, N. (5.9.2023). Samassa suhteessa, mutta eri puolilla. Yle Uutiset. https://yle.fi/a/74-20048413

Vaarakallio, T. (2017). Perussuomalaisten kaksoispuhe. Teoksessa E. Palonen & T. Saresma (toim.), Jätkät & jytkyt: Perussuomalaiset ja populismin retoriikka (s. 199–217). Vastapaino.

Vaarakallio, T., & Palonen, E. (2017). Populismin käsite 2000-luvulla. Teoksessa E. Palonen & T. Saresma (toim.), Jätkät & jytkyt: Perussuomalaiset ja populismin retoriikka (s. 45–70). Vastapaino.

Westinen, J. (2015). Cleavages in contemporary Finland: A study on party-voter ties. [Väitöskirja, Åbo Akademi University]. Åbo Akademi. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-765-801-0

Westinen, J., Pitkänen, V., & Kestilä-Kekkonen, E. (2020). Perussuomalaisten äänestäjäkunnan muutos 2011-2019. Teoksessa S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen, & H. Wass (toim.), Politiikan Ilmastonmuutos: Eduskuntavaalitutkimus 2019, (s. 308–332). Oikeusministeriö.