Työelämän sosiaalipsykologiaa: kiinnostavia esityksiä odotettavissa Sosiaalipsykologian päivillä

Sosiaalipsykologian ytimessä on ihmisten yhteistoiminnan tarkastelu. Siksi luonteva tutkimus- ja sovelluskohde onkin työelämä. Kuopion kampuksella 14.–16.5.2025 järjestettävillä Sosiaalipsykologian päivillä nähdään useita kiinnostavia työryhmiä ja esityksiä työelämään liittyvistä aiheista. Tässä joitakin nostoja tulevista esitelmistä. Konferenssin ohjelman pääsee lukemaan kokonaisuudessaan täältä.

Pysyvää on vain muutos

Nykypäivän asiantuntijatyö vaatii tekijöiltään monenlaista joustavuutta ja organisaatiokykyä jatkuvasti muuttuvissa yhteisöissä ja ympäristöissä. Töitä tehdään vaihtuvissa ryhmissä, eikä konflikteiltakaan voida aina välttyä.

Torstai-iltapäivän (15.5.) yhdessä työryhmässä tarkastellaan työelämän haastavia ilmiöitä. Pekka Kuusela analysoi konflikteista ja työpaikkakiusaamisesta toipumista. Esityksessä kuvataan dynamiikkaa, jossa kiusaamista kokeneet jäävät työyhteisössä yksin ja vaille tukea.

Session toisessa esityksessä Virpi Sorsa pohtii affektiivisuuden merkitystä strategisessa muutoksessa ja siihen liittyvissä interventioissa. Varsinkin muutostilanteissa työyhteisöjen jäsenet ovat varsin haavoittuvassa asemassa.

Pasi Hirvosen esityksessä tarkastellaan yhteistyöverkostojen toimintaa ja sitä, miten verkostoihin osallistuvat toimijat muodostavat yhteistyösuhteita erilaisten siltojen, yhteenliittymien ja rajojen rakentamisen kautta.

Eräs keskeinen tekijä työelämän yhteistyötilanteissa on luottamus, johon perehdytään Esa Hiltunen esityksessä. Työntekijälähtöisessä innovaatiotoiminnassa luottamus on olennainen toiminnan resurssi, joka kuitenkin herkästi heikkenee esimerkiksi epäselvän viestinnän, epäjohdonmukaisten ideointiprosessien ja esihenkilöiden toiminnan vuoksi.

Session viimeisessä esityksessä Siiri Piironen pohtii erilaisten välitilojen merkitystä organisaatioissa, erityisesti johtajuuden ja yhteisön rakentumisen sekä muutoksen tuottamisen kautta.

Vuorovaikutus on vallankäyttöä

Ihmisten yhteistoiminta toteutuu ja kiteytyy vuorovaikutuksessa – niin myös työelämässä. Erilaiset valta-asetelmat, ideaalit ja ongelmat eivät synny tyhjästä, vaan ne ”puhutaan olemassa oleviksi”. Perjantaina (16.5.) nähdään Minna Paanasalon, Miira Niskan ja Melisa Stevanovicin vetämässä kaksiosaisessa työryhmässä lukuisia esityksiä, joissa pureudutaan vuorovaikutuksen diskursiivisiin resursseihin ja puhetapoihin sekä vuorovaikutuksen haasteisiin ja ongelmiin.

Työryhmän ensimmäisessä osassa analysoidaan suorasukaisuutta oppilaanohjauksessa ja sen merkitystä allianssin rakentamisessa (Liisa Voutilainen), työhakijoiden suuntautumista persoonallisuustesteihin rekrytointihaastatteluissa (Teija Ahopelto) sekä ”hyvän maahanmuuttajan” ihanteen ja kriittisten vastapositioiden rakentumista (Bettina Reiman).

Hyvän hoitajan ideaalikuvan rakentumista analysoivat Maria Paavolainen ja Elina Weiste, ja hoivatyön jännitteisiin paneudutaan myös analyysissä hoitoalan uusista tulokkaista puhumisesta (Elina Weiste ja kumppanit).

Työryhmän toisessa osassa käsitellään ongelmallisia työelämän vuorovaikutustilanteita. Henri Nevalaisen kokeellisessa tutkimuksessa tarkastellaan identiteettitekijöiden suhdetta siihen, miten potentiaalisesti uhkaavat vuorovaikutustilanteet koetaan.

Minna Leinonen ja Melisa Stevanovic analysoivat valittamista, joka on sosiaaliesti sensitiivistä toimintaa. Esitelmän pitäjät tarkastelevat, miten toisen ihmisen toiminnasta valittaminen asettaa alttiiksi kertojan käsityksiä omasta itsestään.

Potentiaalisia konfliktien ja jännitteiden lähteitä työelämässä ovat tilanteet, joissa hylätään työntekijöiden esittämiä toimintaehdotuksia. Näitä analysoivat esityksessään Antero Olakivi ja Vilhelmiina Lehto-Niskala. Tarkastelun kohteena on keinot, joilla osapuolet lieventävät potentiaalista konfliktia tekemällä kasvotyötä ja edistämällä keskinäistä kunnioitusta ja psykologista turvallisuutta.

Hyvin tyypillisesti työelämän ongelmiin esitetään ratkaisuksi hyvän vuorovaikutuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Työryhmän päättävässä esityksessä Minna Paanasalo tarkastelee esityksessään niitä nimenomaisia keskustelutilanteita, joissa tällainen ratkaisu esitetään, ja siten rakennetaan vuorovaikutustaidoista tiedon ja kehittämisen kohteita.

Aina saa kärsiä ja hävetä!

”Kärsimys jalostaa”, sanotaan – mutta mitä virkaa on häpeän tunteilla? Häpeä liittyy vahvasti moraaliin: se saa meidät kiemurtelemaan, kun tiedämme toimineemme vastoin sosiaalisesti oikeina pidettyjä ja hyväksyttyjä tapoja. Häpeä voi siis ohjata meitä toimimaan yhteisössämme, mutta häpeän kokeminen ei suinkaan ole ongelmatonta. Mia Silfverin johtamassa työryhmässä perjantai-iltapäivän (16.5.) päätteeksi tarkastellaan häpeän, nöyryytyksen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia työelämässä.

Jaana-Piia Mäkiniemi analysoi häpeäkokemusten lähteitä ja myötähäpeää herättäviä tilanteita. Häpeä uhkaa minäkuvaa, ja sen vuoksi onkin tärkeää, että organisaatioissa pystyttäisiin ymmärtämään häpeää laukaisevia tekijöitä ja luomaan psykologisesti turvallisempaa työympäristöä.

Mia Silfverin esityksessä muistutetaan, että häpeän kokeminen ei suinkaan lisää motivaatiota, eikä työsuorituksen parantamista, vaan vahingoittaa työhyvinvointia. Silfver analysoi häpeän ja nöyryytyksen kokemuksia ja niistä selviytymistä.

Työryhmän kolmannessa esityksessä Jukka Lipponen pohtii oikeudenmukaisuuden kokemista siitä näkökulmasta, onko mahdollista erottaa toisistaan menneet kokemukset ja tulevaisuuden kokemukset. Tämä on työryhmän teeman kannalta hyvin kiinnostava kysymys. Kun häpeän ja nöyryytyksen kokemukset koetaan epäoikeudenmukaisiksi, saako se aikaan odotuksia myös siitä, että epäoikeudenmukaisuutta on odotettavissa myös tulevaisuudessa? Työhyvinvoinnin kannalta tämä on varsin kriittinen ongelma.

Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan Sosiaalipsykologian päiville!

Tekstin kirjoittaja: Aija Logren, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto