Sosiaalipsykologia on suhteellista

Riippumatta siitä, mistä kulmasta maailmaa ihmettelemme, meidän on tultava toimeen keskenämme; ihmisyksilön selviytyminen on lähtökohtaisesti riippuvaista toisista ihmisistä ja luonnosta, jonka osa hän on. Sosiaalipsykologia – monen muun tieteenalan joukossa – tarkastelee tätä suhteiden verkostoa. Siinä sen ominta aluetta ovat mikrotason ja arjen sosiaaliset ilmiöt.

Sosiaalipsykologin liikkumatila on laaja. Tutkimuksen lähtökohtana voi olla niin mieli, kieli, käyttäytyminen kuin tiedonkäsittelykin. Katse voi tarkentua niin arjen merkitysten rakentumiseen kuin ryhmäprosesseihin tai poliittisiin ideologioihin. Viime kädessä sosiaalipsykologia asettuu kuitenkin aina suhteiden maailmaan, jota se pyrkii kuvaamaan, selittämään ja ymmärtämään. Tämä voi tapahtua mitä moninaisimmissa konteksteissa, kuten hyvinvoinnin, muuttoliikkeiden, työn, ilmastonmuutoksen tai vaikkapa teknologisen muutoksen kentillä. Sosiaalipsykologinen tutkimus tuottaa arvokasta tietoa, joka on monipuolisesti sovellettavissa.

Kuten moni muukin tieteenala, sosiaalipsykologia on kehittynyt erilaisten ulkoisten ja sisäisten kriisien siivittämänä. Yksi heiluriliike on tuottanut toisen. Sosiaalipsykologian laaja liikkumatila rakentuu noiden kriisien tuottaman moninaisuuden ympärille, eikä prosessi ole ollut aina kitkaton. Eri suuntauksien edustajien on voinut olla vaikeuksia rakentaa yhteistä identiteettiä ja ymmärtää toisiaan. On hieman ironista, että tämä jaetun identiteetin rakentaminen on tuottanut haasteita tieteenalalle, jonka erityisosaamista ovat ryhmäprosessit.

Tämä monimuotoisuus on kuitenkin sosiaalipsykologian suuri rikkaus ja koko tieteenalan ydin. Tieteenala tarjoaa useita eri silmälaseja maailman tarkasteluun aivan kuin taide, joka tarjoaa siihen lukuisia muotoja ja tekniikoita. Oleellista on hahmottaa, miten eri suuntaukset ja näkemykset ovat suhteessa toisiinsa, mitä ne jakavat ja missä ne eroavat, ja mihin kysymyksiin ne voivat vastata. Tällöin on mahdollista retkeillä sosiaalipsykologian monivärisellä kartalla kovin pahasti eksymättä.

Itä-Suomen yliopistossa ensi syksynä alkavan sosiaalipsykologian kandidaattiohjelman yksi tavoite on auttaa opiskelijoita suunnistamaan tällä kartalla – oppia käyttämään sosiaalipsykologista kompassia. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii opetusta, aikaa ja paneutumista mutta on ehdottomasti vaivansa arvoista. Kun on oppinut taitavasti käyttämään kompassia yhdellä kartalla, se auttaa suunnistamaan myös muilla. Ja jos mitä nyt tarvitsemme, on taitavia suunnistajia, jotka ymmärtävät karttamerkkien välisiä suhteita ja niistä muodostuvia kokonaisuuksia.

Tekstin kirjoittaja: Eerika Finell, sosiaalipsykologian professori, Itä-Suomen yliopisto.