Kaksi sydäntä – ja äiti, joka opettelee tuntemaan molemmat
Monikkoraskaus muuttaa vuorovaikutusta
Varhainen vuorovaikutus alkaa jo raskauden ensihetkistä. Monikkoraskaudessa se rakentuu samanaikaisesti useampaan lapseen – mikä tekee siitä sekä erityislaatuisen että paikoin haastavan prosessin.
Tutkimuksessani äidit kuvasivat vuorovaikutuksen olevan keskeinen osa vanhemmaksi kasvamista. Se vahvistui raskauden edetessä, erityisesti sikiöiden liikkeiden myötä. Äidit kokivat myös vastavuoroisuutta: sikiöt eivät olleet vain ”kohteita”, vaan aktiivisia osapuolia.
Suhdetta rakennettiin puhumalla sikiöille, koskettamalla vatsaa ja luomalla mielikuvia tulevista lapsista. Tärkeää oli se, että vuorovaikutus ei kohdistunut vain ”vauvoihin” yleisesti – äidit pyrkivät tunnistamaan molemmat sikiöt omana yksilönään. Tämä ei kuitenkaan ollut kaikille helppoa. Noin puolet äideistä koki, ettei pysty erottamaan sikiöitä toisistaan. Tunnistaminen perustui usein liikkeisiin, sijaintiin ja rytmeihin.
Ammattilaisilla on tässä tärkeä rooli. Vastaanotolla voidaan tukea äidin taitoa tunnistaa sikiöt toisistaan sanallistamalla sikiöiden sijaintia, liikkeitä ja sydänääniä – vaikkapa sydänääniä kuuntelemisen yhteydessä. Pienikin ele, kuten ”täällä kuuluu tämän pojan sydänäänet, joka potkii nyt täällä vasemmalla, tunsitko sinäkin?”, voi auttaa äitiä näkemään kohdussa kaksi erillistä ihmistä.
Kaikki ei ole helppoa
Monikkoraskaus tuo mukanaan myös kuormitusta. Äidit kuvasivat väsymystä, epävarmuutta ja pelkoa – erityisesti pelkoa toisen tai molempien sikiöiden menettämisestä. Tämä pelko toimi jarruna: yhteyden luominen tuntui vaikealta, kun ei uskaltanut kiintyä. Tämä on tärkeä havainto. Vuorovaikutus ei synny automaattisesti, vaan se vaatii ammattihenkilöiden antamaa tukea ja tietoa – erityisesti monikkoraskaudessa.
Mitä tämä tarkoittaa ammattilaisille?
Yli puolet tutkimukseni äideistä koki, ettei ollut saanut riittävästi tukea varhaisen vuorovaikutuksen rakentumiseen raskausaikana. Tietoa piti etsiä yksin.
Monisikiöraskauden seuranta on tärkeää, mutta pelkkä lääketieteellinen seuranta ei riitä. Varhainen vuorovaikutus tulisi ottaa puheeksi jo ensimmäisellä kohtaamisella. Käytännössä tämä voi tarkoittaa:
- sikiöiden kohtaamista yksilöinä vastaanotolla
- äidin kokemusten ja mielikuvien aktiivista kysymistä
- vuorovaikutuksen sanoittamista tutkimusten yhteydessä
- äidin voimavarojen tunnistamista ja vahvistamista
Lopuksi
Vanhemmuus alkaa siitä hetkestä, kun perhe saa kuulla odottavansa useampaa kuin yhtä lasta. Mitä aikaisemmin ammattilainen ottaa varhaisen vuorovaikutuksen osaksi työtään, sitä paremmin voidaan tukea sekä vanhemmuutta että lasten hyvinvointia – jo ennen syntymää.
Petra Holopainen, TtM, kätilö
Kirjoittajasta
Tekstin kirjoittaja on kätilö ja terveystieteiden maisteri Petra Holopainen. Aihe on hänelle erityisen läheinen, sillä Petra on toiminut monikkoperhevalmentajana yli vuosikymmenen ajan ja saanut kulkea lukuisten perheiden rinnalla elämän merkityksellisissä alkuhetkissä.
Teksti perustuu Petran pro gradu -tutkielmaan, jossa tarkastellaan varhaista vuorovaikutusta monikkoraskauksissa äitien näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin osana TWIN LIFE 2021-28 -hanketta. Tutkimushankkeen tavoitteena on monikkoperheosaamisen ja hoitotyön kehittäminen, selvittämällä monikkoperheiden hoitotyötä ja sen turvallisuutta, parantamalla asiakaslähtöisyyttä ja palvelurakennetta lisäämällä aiheeseen liittyvää tietoa, kehittämällä koulutusta ja lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä. Opinnäytetöiden aiheet muodostuvat hankkeessa tunnistettujen tutkimustarpeiden perusteella. Tutkielman ohjaajana toimivat yliopistonlehtori Kristiina Heinonen sekä yliopistonlehtori ja dosentti Päivi Kankkunen.
