Puoli vuotta hanketta takana – missä mennään nyt

Alkuvuosi ja kesä ovat hujahtaneet nopeasti, mikä tarkoittaa sitä, että ProMONI-hankkeen ensimmäiset kuusi kuukautta ovat nyt takana. Vaikka hankkeessa riittää vielä paljon tehtävää, on ensimmäisen puolivuotiskauden aikana saatu rakennettua vahva perusta tuleville vaiheille.

Kuluneiden kuukausien aikana on suunniteltu koulutusta, rakennettu oppimisympäristöä, käynnistetty viestintää sekä tavattu uusia yhteistyökumppaneita. Osa suunnitelmista on muuttunut jo käytännön toiminnaksi, kun taas osa työstä etenee edelleen taustalla valmistelun muodossa.

Oppimisympäristö alkaa muodostua
Yksi alkuvuoden suurimmista kokonaisuuksista on ollut verkko-oppimisympäristön rakentaminen. Työ on alkanut kokonaisuuden suunnittelusta: mitä sisältöjä tarvitaan, miten ne jäsennellään ja miten oppimisympäristö palvelisi mahdollisimman hyvin niin koulutukseen osallistuvia, kuin tulevia käyttäjiä. Kokonaisuuden nivoo yhteen hankkeen visuaalinen ilme, jonka ympärille niin oppimisympäristö, kuin materiaalitkin on rakennettu.

Kevään ja kesän aikana oppimisympäristöä on rakennettu vaiheittain eteenpäin, ja ensimmäisiä sisältöjä on saatu myös koulutukseen osallistuvien käyttöön. Samalla on aloitettu avoimien oppimateriaalien suunnittelu ja tuottaminen. Vaikka suurin osa työstä tapahtuu vielä kulissien takana, alkaa kokonaisuus vähitellen saada konkreettisen muodon.

Kevät huipentui koulutuksen käynnistymiseen
Talven ja kevään aikana merkittävä osa hankkeen työtunneista vierähti monikkoperheasiantuntijakoulutuksen suunnitteluun. Koulutuspäiviä rakennettiin yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa, luentojen sisältöjä valmisteltiin ja käytännön järjestelyjä vietiin eteenpäin.

Valmisteluvaiheen jälkeen kevään yksi tärkeimmistä etapeista saavutettiin, kun koulutus käynnistyi toukokuussa Itä-Suomen yliopistolla. Ensimmäinen koulutuspäivä toi yhteen monikkoperheiden parissa työskenteleviä ammattilaisia eri puolilta Pohjois-Savon hyvinvointialuetta. Samalla käynnistyi koulutuksen ehkä tärkein osa: yhteinen oppimis- ja kehittämismatka, jonka aikana osallistujat pääsevät syventämään omaa osaamistaan ja jakamaan kokemuksiaan kollegoiden kanssa.

Katse myös tulevaisuuden urapolkuihin
Alkuvuoden aikana on seurattu tiiviisti myös hoitotyön urapolkuihin liittyvää valtakunnallista kehitystä. Kesän alussa aikana aihe nousi ajankohtaiseksi erityisesti kansallisten uramallien ja niiden jatkokehittämisen myötä, sillä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kansallisen suosituksen hoitohenkilöstön uramalleista.

Kevään aikana on hankkeessa myös käyty keskusteluja hyvinvointialueen kanssa siitä, millaisia mahdollisuuksia monikkoperheasiantuntijuuden kaltaisilla osaamisalueilla voisi tulevaisuudessa olla osana hoitotyön asiantuntijarooleja.

Samaan aikaan otettiin ensimmäiset askeleet asiantuntijaverkostojen rakentamisessa. Koulutuspäivän aikana osallistujat ovat päässeet tutustumaan toisiinsa sekä vaihtamaan kokemuksia eri yksiköiden toimintatavoista. Verkostoituminen onkin käynnistynyt luontevasti koulutuksen rinnalla.

Näkyvyyttä rakennetaan pala palalta
Jos jokin asia on alkuvuoden aikana konkretisoitunut nopeasti, niin hankkeen näkyvyys. Heti hankkeen käynnistyessä ryhdyttiin rakentamaan hankkeen yhteistä visuaalista ilmettä, joka näkyy nyt kaikessa viestinnässä. Käyttöön otettiin hankkeen sosiaalisen median kanavat, aloitettiin säännöllinen viestintä sekä tuotettiin erilaisia materiaaleja tapahtumien ja yhteistyökumppaneiden käyttöön. Lisäksi hankkeesta on viestitty muun muassa tiedotteiden, blogin ja yhteistyöverkostojen kautta.

Viestintä on tärkeä osa hanketta, sillä monikkoperheitä koskevan tiedon näkyvyys ja saavutettavuus eivät synny itsestään. Siksi työtä viestinnän ja tiedon levittämiseksi tehdään määrätietoisesti myös muita kanavia pitkin, jolloin kaikki sen tulokset eivät näy välittömästi ulospäin.

Seuraavaksi kohti syksyä
Ensimmäinen puolivuotiskausi on ollut ennen kaikkea rakentamisen aikaa. Monet hankkeen keskeisistä kokonaisuuksista ovat käynnistyneet, ensimmäiset käytännön toimenpiteet on saatu liikkeelle ja koulutus on alkanut. Sen sijaan tulevan syksyn aikana katse siirtyy yhä vahvemmin toteutukseen. Koulutukset etenevät, oppimateriaaleja tuotetaan lisää ja verkostojen rakentaminen jatkuu. Ensimmäisten kuukausien perusteella voidaan kuitenkin jo todeta, että kiinnostusta monikkoperheiden hoitotyön kehittämiseen löytyy runsaasti. Tästä on hyvä jatkaa.