Epämukava empirismi oikeustieteellisessä tutkimuksessa
Outi Ratamäki, YTT, OTT, empiirisen oikeustutkimuksen vanhempi yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella
This post is also available in English below.
Pohdin tässä blogissa oikeustieteilijöiden ja lainopin suhdetta empiiriseen tietoon ja tutkimukseen. Blogi pohjautuu kahteen tutkimusartikkeliin, joissa analysoin oikeustieteiden metodeja, ja erityisesti empiirisen ja lainopillisen tutkimuksen yhdistämistä.i
Nostan esiin kolme havaintoa. Ensimmäinen liittyy empiirisen tiedon epämukavuuteen lainopillisessa tutkimuksessa, toinen politiikan ja oikeuden väliseen suhteeseen ja kolmas empiiristen analyysimetodien yhteensopivuuteen lainopillisen tutkimuksen kanssa.
Havaintojeni mukaan empiirisen aineiston kanssa työskentely aiheuttaa usein oikeustieteilijöissä epävarmuutta ja empiirisen tiedon hyödyntäminen voi tuntua epämukavalta. Ajoittain voi törmätä teksteihin, joissa hieman anteeksipyydellään tarvetta hyödyntää empiiriseksi katsottavia aineistoja, joita ei voi tunnistaa oikeuslähteiksi. Taustalla lienee pelko siitä, että empiirinen tieto vie tutkimuksen oikeuden sisäisestä näkökulmasta oikeuden ulkoisiin näkökulmiin ja syntyy huoli siitä, että tutkimus ei enää ole hyvää lainopillista tutkimusta. On kuitenkin paljon erilaisia tilanteita, joissa empiirinen data ja tieto ei uhkaa lainopillista metodia tai aiheuta lainopilliselle tutkimukselle validiteettiongelmia. Empiirisellä tiedolla voidaan hyvin perustella lainopillisen tutkimuskysymyksen yhteiskunnallista relevanssia, asettaa lainopillinen tutkimustehtävä yhteiskunnalliseen kontekstiin ja konkretisoida lainopillisia tulkinta- tai systematisointihaasteita, mutta myös näihin rakennettuja ratkaisuehdotuksia. Konkretisoivien ja kehystävien tehtävien ohella empiirisellä tiedolla voi olla myös rooli oikeuslähteenä. Empiirisellä tutkimuksella voidaan esimerkiksi selvittää mikä on vakiintunut oikeuskäytäntö tai sen avulla voidaan muodostaa päteviä reaalisia argumentteja. Sääntelyteoreettisesti orientoituneessa tutkimuksessa tulkintavaihtoehtojen välillä tehty punninta voi hyötyä siitä, että tiedetään, kuinka eri tulkinnat vaikuttaisivat vaikkapa viranomaisten päätöksentekoon, kuluttajien käyttäytymiseen tai luontoon. Lainopilliseen kysymykseen ei voi vastata pelkästään tällaisten pohdintojen varassa, mutta empiirinen tieto voi muodostaa yhden metodifragmentin lainopin metodien oheen. Laadukas ja validi toteutus onnistuu, kun hallitsee oikeuslähdeopin (esimerkiksi normilähteen ja tulkintalähteen eron) ja muut oikeustieteissä yleisesti hyväksytyt analyysiopit.
Toinen havaintoni on, että empiirisen ja lainopillisen tutkimuksen yhteen kietoutumiset liittyvät usein politiikan ja oikeuden kommunikatiiviseen keskinäissuhteeseen. Useat oikeudelliset ja poliittiset tekstit taipuvat sekä empiirisen että lainopillisen tutkimuksen aineistoksi tai lähteeksi. Esimerkiksi hallituksen esityksiä voi lähestyä oikeudellisina tulkintalähteinä tai poliittisen prosessin tuotoksina. Aineisto tai teksti ei ratkaisekaan sitä, onko kyseessä lainopillinen vai empiirinen tutkimus. Se on ratkaisevaa, millaisen aseman tekstille antaa ja millaisella tiedonintressillä sitä lähestyy. Toisaalta politiikka-analyysillä ja lainopillisella tutkimuksella voi olla yhteisen aineiston ohella myös yhteinen tutkimusintressi. Lainsäädännöllä usein operationalisoidaan poliittisesti asetetut päämäärät. Tämä voi jälleen aiheuttaa epämukavaa oloa, epävarmuutta ja hankaluutta erottaa ollaanko tekemässä politiikka-analyysiä vai oikeudellista tutkimusta. Havaintojeni mukaan erityisesti kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden aloilla politiikka-analyysi voi olla vaikea erottaa oikeudellisesta analyysistä. Politiikan ja oikeuden välinen yhteys on tällä tasolla ehken tiiviimpi kuin kansallisella tasolla. Euroopan unionissa poliittista keskustelua käydään vahvasti lainvalmisteluprosessien kautta. Kansallisella tasolla politiikka-analyysin tekijällä on runsaasti muitakin areenoita seurattavaksi ja ei-oikeudellisia aineistoja tutkittavaksi.
Kolmas havaintoni liittyy siihen, kuinka hyvin tai huonosti empiirisen tutkimuksen metodit soveltuvat oikeustieteelliseen tutkimukseen. Empiirisen tutkimuksen metodeja on kehitelty pääsääntöisesti oikeustieteen ulkopuolella. Erilaiset kulttuurisia merkitysrakenteita tai sosiaalisia konstruktioita paljastavat metodit voivat toimia hyvin oikeuspoliittisessa, hermeneuttisessa tai oikeusteoreettisessa tutkimuksessa, mutta käytännöllisesti orientoituneeseen oikeustutkimukseen ja esimerkiksi käytännöllisen lainopin rinnalle ne eivät aina niin hyvin istu. Konstruktivistisen lähestymistavan vaihtoehtona voi pitää faktanäkökulmaista tiedonintressiä. Se voi johtaa siihen, että empiirisiä aineistoja ei välttämättä varsinaisesti analysoida, vaan niitä hyödynnetään melko suoraviivaisesti niin, että informaatio on suoraan niistä luettavissa ilman analyyttistä tai tulkinnallista metodista otetta. Aina kuitenkin olisi suotavaa käsitellä aineistoa systemaattisesti ja myös osoittaa tämä systematiikka aineiston käsittelyn luotettavuuden arvioimiseksi. Faktanäkökulmainen ja aineistolähtöinen tapa käsitellä empiirisiä aineistoja ei sinänsä ole ongelma, mutta tutkijan voi olla vaikea löytää käyttämälleen metodille nimeä tai luoda keskusteluyhteyttä yhteiskuntatieteilijöiden kirjoittamiin metodioppaisiin. Joskus syntyy myös hyviä yhteensopivuuksia empiiristen metodien ja oikeustieteellisen – jopa lainopillisen – tutkimuksen välille. Oikeustapausanalyysi on yksi esimerkki tutkimuksesta, jossa tiedonintressi voi olla lainopillinen, mutta aineisto ja metodi voitaisiin tunnistaa myös empiirisiksi. Jos esimerkiksi kerää systemaattisella otteella koherentin joukon oikeustapauksia ja analysoi niitä argumentaatioanalyysin avulla, voi hyvin kysyä, onko aineisto koottu ja analysoitu empiirisin metodein, vaikka tutkimusintressi olisikin lainopillinen, oikeuden sisäisestä näkökulmasta käsin orientoitunut. Näin ollen voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi se, ovatko empiirisen tutkimuksen metodit aina palvelemassa vain empiiristä tutkimusta. Toisaalta voidaan pohtia sellaistakin tulkinnan mahdollisuutta, että metodi, joka on opittu tuntemaan empiirisenä metodina (kuten vaikkapa argumentaatioanalyysi), voikin kääntyä lainopilliseksi metodiksi, jos se valjastetaan palvelemaan lainopillista tiedonintressiä.
i Ratamäki, Outi: Lainopin ja empirian yhdistäminen tutkimuksessa. Lakimies 5/2025, s. 709–733 ja Ratamäki, Outi: Metodien käyttö ja kuvaaminen kotimaisissa ympäristöoikeudellisissa julkaisuissa. Teoksessa Ismo Pölönen – Kimmo Malin – Otso Myrsky (toim.): Puheenvuoroja ympäristöoikeuden yleisistä opeista. Juhlajulkaisu Tapio Määttä 1965 – 2/11 –2025. Edilex, Helsinki, 2025, s. 141–185.
Uncomfortable empiricism in legal research
In this blog I reflect on the relationship of legal scientists and doctrinal research to empirical knowledge and research. The blog is based on two recently published articles (in Finnish) in which I analyze the methods of legal research, and in particular the combination of empirical and doctrinal methods.i
I will highlight three observations. The first is related to the discomfort of empirical knowledge in legal research, the second to the relationship between politics and law, and the third to the compatibility of empirical analysis methods with legal research.
According to my observations, working with empirical data often causes uncertainty in legal scientists and the use of empirical data can feel uncomfortable. From time to time, one may come across texts where someone somewhat apologizes for the need to use empirical data. The underlying fear is probably that empirical data takes research from the internal perspective of law to external perspectives of law, and a concern is that the research is no longer valid doctrinal research. However, there are many different situations in which empirical data and knowledge do not threaten the legal method or cause validity problems for legal research. Empirical data can be used to substantiate the societal relevance of a doctrinal research question, situate a doctrinal research task in a societal context, and concretize legal interpretation or systematization challenges, but also to concretize the solutions developed to these challenges. In addition to concretizing and framing tasks, empirical knowledge can also play a role as a source of law. Empirical research can, for example, reveal established legal practice or it can be used to formulate valid factual arguments. Research inspired by regulation theories often requires weighing up interpretation alternatives and it can benefit from knowing how different interpretations would affect, for example, the decision-making of authorities, consumer behavior, or nature. All these are to be studied by empirical methods. A legal question cannot be answered solely on the basis of such considerations, but empirical data can form one methodological fragment alongside doctrinal methods. Trustworthy and valid implementation of empirical analysis as part of doctrinal research is possible when you master the doctrine of legal sources (for example, the difference between a normative source and a source of interpretation) and other analytical doctrines generally accepted in the field of law.
My second observation is that the intertwining of empirical and doctrinal research is often related to the communicative interrelationship between politics and law. Many legal and political texts tend to be material or sources for both empirical and legal research. For example, government bills can be approached as sources of legal interpretation or as outputs of political processes. The material or text does not determine whether research is legal or empirical. What is decisive is the status given to the text and the information interest with which it is approached. On the other hand, policy analysis and legal research can have a common research interest, not just common material. Legislation often operationalizes politically set goals. This can again cause discomfort, uncertainty and difficulty in distinguishing whether one is conducting policy analysis or doctrinal research. According to my observations, especially in the fields of international law and EU law, it can be difficult to separate policy analysis from doctrinal analysis. The connection between politics and law is closer than at the national level. In the European Union, political debate is strongly conducted through legislative processes. At the national level, the policy analyst has plenty of other arenas to follow and non-legal materials to study.
My third observation relates to how well or poorly empirical research methods are suitable for legal research. Empirical research methods have mainly been developed outside the field of law. Methods that reveal social or cultural constructions can work well in legal policy, hermeneutics or legal theory research, but they do not always fit so well in practically oriented legal research and, for example, alongside practical legal doctrine. An alternative to the constructivist approach is often something that can be called a factual interest in knowledge. Factual orientation to empirical data can lead to situations, where empirical materials are not necessarily actually analyzed, but rather being utilized quite straightforwardly so that the information can be read directly from the data without an analytical or interpretive methodological approach. However, in scientific research, systematic approach to handling data and knowledge is desirable and this systematicity should also be proven in order to assess the reliability of the processing of the material. A fact-based and data-driven approach to empirical data is not a problem in itself, but it can be difficult for a legal researcher to find a name for the method they use or to find linkages with methodological textbooks written by social scientists. Sometimes there are also good matches between empirical methods and legal – even doctrinal – research. Legal case study analysis is one example where the interest in knowledge may be doctrinal, but the material and method could also be identified as empirical. For example, if a coherent set of cases is systematically collected and analyzed using argumentation analysis, one could well ask whether the material has been collected and analyzed using empirical methods, even if the research interest is doctrinal, oriented from an internal legal perspective. Thus, one could question whether the methods of empirical research always serve only empirical research interests. On the other hand, one could also consider the possibility that a method that is usually considered to be empirical (such as argumentation analysis) can turn into a doctrinal method if it is harnessed to serve a doctrinal research interest.
i Ratamäki, Outi: Lainopin ja empirian yhdistäminen tutkimuksessa. Lakimies 5/2025, pp. 709–733 and Ratamäki, Outi: Metodien käyttö ja kuvaaminen kotimaisissa ympäristöoikeudellisissa julkaisuissa. In Ismo Pölönen – Kimmo Malin – Otso Myrsky (eds.): Puheenvuoroja ympäristöoikeuden yleisistä opeista. Juhlajulkaisu Tapio Määttä 1965 – 2/11 –2025. Edilex, Helsinki, 2025, pp. 141–185.