Hyvinvointioikeuden tutkijoiden terveiset Tieteiden yöstä 

Kaisa Kolti, Iina Järvinen, Virve Valtonen, Niina Gråsten, Maija Moisio, Marjo Ylhäinen ja Jenni Savonen, Hyvinvointioikeuden keskuksen tutkijat 

Hyvinvointioikeuden keskuksen tutkijat järjestivät tapahtuman Tieteiden yössä 22.1.2026. Tässä tekstissä kerromme kokemuksiamme tapahtumaan osallistumisesta. Kokemuksemme perusteella voimme suositella laitoksen tutkimuksen mainostamista tällaisten tapahtumien kautta.  

Hyvinvointioikeuden keskuksen ohjelmanumero ja valmistelut

Hyvinvointioikeuden keskuksen tutkijat osallistuivat omalla ohjelmanumerolla Helsingissä järjestettyyn Tieteiden yöhön. Tapahtuman tarkoitus on tuoda tiedettä ja tutkimusta kaupunkitilaan kaikkien saataville yleistajuisessa muodossa. Osallistumisen kynnystä madaltaa se, että tapahtumajärjestäjä vastaa konseptista ja markkinoinnista. Tapahtumaan osallistuminen oli sujuvaa, mutta vaati jonkin verran ennakointia ja etukäteissuunnittelua.  

Keskuksen ohjelma kulki nimellä Oikeudet läpi elämämme. Osallistujat pääsivät pohtimaan oikeuksiaan ja kanssaihmisten oikeuksia elämänpolun eri vaiheissa. Ajatuksena oli, että kävijät saivat tutustua eri näkökulmiin oikeudesta sekä pohtia yhdessä tutkijoiden kanssa kokemuksia oikeuksien toteutumisesta ja keinoja niiden toteutumisen parantamiseksi. 

Elämänpolun rakentaminen

Olimme jakaneet tilan viiteen pisteeseen vastuuhenkilöineen: Lapsuudesta vastasi Virve Valtonen, vammaisuus-pisteestä Niina Gråsten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt -pisteestä Kaisa Kolti, työelämästä Maija Moisio ja Marjo Ylhäinen sekä ikääntymisestä Iina Järvinen ja Jenni Savonen. 

Polku oli suunniteltu siten, että eri pisteet olivat tutkijoiden suunnittelemia itsenäisiä kokonaisuuksia. Tämä oli toimiva ratkaisu. Osa osallistujista kulki koko elämänpolun kronologisessa järjestyksessä, ja osa osallistui niille pisteille, jotka kiinnostivat heitä eniten. Pisteillä kävijät pääsivät perehtymään postereihin ja erilaisiin esitteisiin. Lisäksi virittelimme keskusteluita ja pohdintoja toiminnallisella tekemisellä. Illan aikana tapahtumaamme osallistui reilut 50 henkilöä, ja kävimme antoisia keskusteluja. 

Polun sisältö

Polku alkoi tervetulotoivotuksesta, jonka jälkeen osallistujat saivat vapaasti kirjoittaa post it -lapuille mieleensä tulevia asioita oikeuksiin liittyen. Osallistujat lähtivät tähän pohdintaan mukavasti mukaan, vaikka monet tahtoivatkin heti tutustua tarkemmin rakentamaamme polkuun. 

Ensimmäisellä pisteellä lapsen oikeuksiin tutustutti pisteelle kerätty aineisto lapsen oikeuksista ja niiden tutkimuksesta keskuksessa. Lisäksi osallistujat saivat vastata aiemmin lapsille esitettyihin kysymyksiin heidän kysymyksistään. Etenkin kysymyskortit herättivät mielenkiintoa ja keskusteluja lapsen oikeudellisen aseman kehittymisestä.  

Toisella pisteellä keskustelun herättäjänä toimi posteri, joka esitteli sosiaalioikeuden ja sosiaalityön keskinäisriippuvuutta vammaissosiaalityössä. Sen äärelle pysähtyi moni pohtimaan vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä kysymyksiä sekä jakamaan tutkijalle omia palvelukokemuksiaan tai havaintojaan yhteiskunnasta. Oli ilo huomata, että teema herätti runsaasti kiinnostusta ja synnytti vilkkaita, antoisia keskusteluja.  

Kolmannella pisteellä käsiteltiin sateenkaari-ihmisten oikeuksia ja hyvinvointia intiimi- ja rakkaussuhteiden ja niiden ongelmien kautta. Osallistujat pääsivät kirjoittamaan ajatuksiaan muistilapuille tutkimuksen perusteella tehdyistä kuvitteellisista sateenkaari-ihmisten erotarinoista. Tarinoissa kuvattiin erilaisia intiimi- ja rakkaussuhteisiin liittyviä tilanteita, joissa olivat läsnä syrjintä ja itsesyrjintä, stigma, lähisuhdeväkivalta, avun hakeminen sote-ammattilaisilta tai viranomaisilta, sekä sateenkaari-ihmisille erityiset kysymykset kuten kaapista ulostulo ja sukupuolenkorjausprosessi. Tarinat herättivät ajatuksia siitä, millä tavalla elämänkriisi- ja muutostilanteissa viranomaiset sekä palveluntarjoajat pystyisivät kohtaamaan ihmisiä ennakkoluulottomasti ja yhdenvertaisesti niin, että jokainen uskaltaa hakea ja saa apua suhteidensa ongelmiin, ja pääsisi oikeuksiinsa.  

Neljännellä pisteellä käsiteltiin työoikeudellisia ja yleisesti työelämään liittyviä kysymyksiä. Osallistujat pääsivät testaamaan tietojaan pöydälle asetettujen työelämälähtöisten kysymysten avulla. Korttien etupuolella oli työelämään liittyvä kysymys, ja kortin toiselta puolelta löytyi kysymykseen vastaus. Työoikeudelliset kysymykset herättivät kiinnostusta, ja korteista innostuttiin ottamaan myös valokuvia. Työpisteen äärelle pysähtyi moni kysymään työelämään liittyviä kysymyksiä, sekä pohtimaan työlainsäädäntöön tehtyjen, sekä tulossa olevien, muutosten yhteiskunnallista vaikutusta. Lisäksi jaossa oli työhyvinvointitehtäväkortteja, joita halukkaat saivat ottaa matkaan mukaan. 

Viidennellä pisteellä pysähdyttiin perusoikeuksien äärelle. Niiden ilmentymistä ja toteutumista arjessa pohdittiin erityisesti ikääntyneiden näkökulmasta.  Havainnollistimme Helsingin kartan avulla arkeen liittyviä paikkoja, jotka ovat oikeuksien läpäisemiä. Esimerkiksi kulttuurisia oikeuksia ilmentävä museo herätti keskustelua: jokaisella on oikeus virkistykseen ja vapaa-ajan toimintaan. Juttelimme siitä, että joissakin kulttuurikohteissa ikääntyneiden kulttuurisia oikeuksia edistetään esimerkiksi tarjoamalla alennettuja maksuluokkia eläkeläisille tai ilmaispäiviä.  

Polku päättyi askartelemallemme oikeuksien elämänjanalle. Ympyrä sulkeutui, kun kävijät saivat kirjoittaa post it -lapuille kokemuksiaan eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa tapahtuneista oikeuksiin liittyvistä tilanteista ja kokemuksistaan, ja asettaa ne janalle. Elämänpolun päätteeksi oli tarjolla karamelleja. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että tämä etappi oli suosituin.  

Loppupohdintoja

Tapahtumamme kesti kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana osallistujia saapui paikalle mukavasti, ja he jakaantuivat tasaisesti eri pisteille. Keskusteluille ja kohtaamisille oli siis aidosti aikaa. Kävijöiden kohtaaminen tuntui merkitykselliseltä, ja tapahtuma piristi myös työarkea.  

Ohjelmanumero järjestettiin Helsingin yliopiston Porthanian aulassa, joka oli esteetön ja helposti saavutettava. Tapahtumapaikkaa pohdittaessa yllätyimme positiivisesti siitä, että aulatilojen vuokraus oli ilmaista, koska Itä-Suomen yliopisto on Helsingin yliopiston partneri. Sermien vuokraus maksoi pienen summan, ja laitos auttoi tapahtuman järjestämisessä kustantamalla vuokrauksen.  

Voimmekin suositella tämän kokemuksen perusteella tapahtumien järjestämistä myös muilla kuin Itä-Suomen yliopiston kampuksilla. Näin tehdään laitoksen tutkimusta laajasti näkyväksi ympäri Suomen. Samalla toteutetaan yliopiston vuorovaikutustehtävää niin tutkijoita kuin kansalaisia kiinnostavalla tavalla.