Konferenssiraportti: Eurocrim 2025

Marko Piipponen, väitöskirjatutkija

European Society of Criminology (ESC) järjestämä kriminologian konferenssi Eurocrim 2025 pidettiin Kreikan Ateenassa 3-6.9.2025. Osallistuin konferenssiin Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden väitöskirjatutkijana esitellen monografia-väitöskirjani osatuloksia. Kiitän Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitosta, jonka tuki mahdollisti konferenssimatkani. Väitöskirjani käsittelee vuosina 1926–1954 vaikuttanutta Rikostutkimuskeskusta ja sen vaikutusta suomalaisen teknisen rikostutkimuksen kehitykseen. Olen ollut ennen Eurocrimissä 2023 Firenzessä, joten minulla oli suhteellisen selvät sävelet, miten Eurocrim toimii. Eurocrim on loppujen lopuksi verkostoitumistapahtuma, jossa näkee muita oman erityisalueen tutkijoita. Minun tapauksessani oma viitekehykseni on historiallinen kriminologia. Olen siitä tyytyväinen, kuinka koko torstai yhdessä luokassa oli omistettu pelkälle historialliselle kriminologialle. Tämä osoittaa historiallisen kriminologian elävän ja voivan hyvin kansainvälisessä kriminologian kentässä. 

Oma alustukseni käsitteli suomalaisen teknisen rikostutkimuksen kansainvälistä kehitystä 1920-luvulla. Kun suomalaista poliisia modernisoitiin 1920-luvulla, yhtenä modernisoinnin kohteena oli teknisen rikostutkimuksen kehittäminen. Tätä varten Pohjoismaihin ja Saksaan tehtiin opintomatkoja oppimaan, miten ”moderni länsimainen” poliisi toimii, ja millaisia teknisiä menetelmiä poliisi hyödyntää rikostutkinnassa. Opintomatkojen myötä syntyi henkilökohtaista verkostoitumista puolen ja toisin, mikä lopulta johti vuoden 1926 ensimmäisille rikostutkimuspäiville, jossa tanskalainen sormenjälkiekspertti Sigrid Tage-Jensen opetti suomalaisille poliisille teknisen rikostutkimuksen käyttöä. Yhtenä osallistujana oli Etsivässä keskuspoliisissa työskennellyt etsivä ja tuleva presidentti Urho Kekkonen. Myöhemmin nämä kansainväliset henkilökohtaiset yhteydet kehittyivät osaksi suomalaista poliisi-instituutioita, mistä yhtenä esimerkkinä Suomella ja Weimarin Saksalla oli tiiviit teknisen rikostutkimuksen verkostot, jotka pysyivät yllä jopa natsi-Saksan aikana. 

Itselleni konferenssin paras anti oli Helsingin yliopiston kriminologian professori Janne Kivivuoren kriminologian synnystä kertovan teoksen (Kivivuori, 2024) keskustelutilaisuus, jossa Kivivuoren kirjan antia käytiin läpi hyvässä tieteellisessä dialogissa. Kyseinen tilaisuus vakuutti minut suuresti teoksen merkityksestä, ja aion ehdottomasti hankkia kyseisen teoksen omaan kokoelmaani. Toisena mainitsemisen arvoisena on Leedsin yliopiston kriminologian professori Henry Yeomansin alustus oman tutkimuksen (Yeomans, Pina-Sánchez, 2025) alustavista tuloksista. Alustuksessa käsiteltiin rattijuoppouden crime-drop ilmiötä, koska nykynuoret eivät syyllisty rattijuopumukseen samalla tavalla kuin ennen vanhaan, vaikka alkoholin kulutus on pysynyt samana. Yhtenä relevanttina syynä voi pitää nuorten asennemuutosta rattijuoppouteen. Nuoret sukupolvet suhtautuvat negatiivisemmin rattijuoppouteen kuin vanhemmat sukupolvet. 

Israel-Palestiina konflikti näkyi myös konferenssissa. Ennen konferenssia ESC:tä vaadittiin sulkemaan Israelin yliopistot pois Gazan sodan vuoksi. Konferenssin lähestyessä ESC;n hallitus kertoi, että konferenssin yleiskokouksessa Israel boikotista voi keskustella, mutta mahdollisesta boikotista ei voi äänestää. Tämä päätös johti siihen, että lähes kaikki paikalliset sidosryhmät vetivät tukensa pois konferenssilta. Tapahtuman aikana järjestettiin ex tempore workshoppeja monien pro-Palestiina kriminologistien toimesta, joissa käytiin keskustelua Gazan sodasta ja kritisoitiin vahvasti ESC:n hallituksen toimia. ESC:n yleiskokous eskaloitui totaaliseksi huutosodaksi, jossa Israelin boikotin vastustajat ja kannattajat ottivat yhteen puheen tasolla. Empiirisen havaintoni perusteella suurin osa konferenssin osallistujista olivat Israel boikotin puolella. Tunnelma oli niin kiihkeä, että tilanne tuntui eskaloituvan konkreettisen väkivallan tasolle. ESC:n hallitus julisti yleiskokouksessa asian varsinaisen käsittelyn siirtyvän myöhempään aikaan, jotta koko jäsenistö voi antaa kantansa asiasta. Käytännössä tämä todennäköisesti tarkoittaa sähköistä äänestystä Israel boikotista. 

Tapahtuman aikana ulkona oli mellakkapoliiseja vartioimassa konferenssia ja osallistujien passit tarkastettiin ennen pääsyä konferenssialueelle. Konferenssin ulkopuolella oli kuulemma noin 15 pro-Palestiina mielenosoittajia, jotka osoittivat mieltä konferenssia vastaan. Mellakkapoliisien käyttö herättikin paljon hämmästystä konferenssin osallistujissa. Harvoin sitä pääsee osallistumaan rikollisuutta käsittelevään konferenssiin, jossa on hyvin tiukat turvatoimet. Omasta mielestäni turvatoimet kohdistuivat väärään ympäristöön, koska varsinaiset konfliktit tapahtuivat konferenssin sisällä, eivätkä ulkopuolella. Esimerkiksi konferenssissa tiedejulkaisijoiden omalla pisteellä oli erään sosiaalisen median päivityksen mukaan tapahtunut kirjavarkaus. Kriminologian näkökulmasta kyseistä kirjavarkautta voi selittää se, että kansainvälisten kirjajulkaisijoiden konferenssikirjojen myyntihinnat liikkuivat alennettuun hintaan ”vain” sadassa eurossa. Tiede voi olla hyvinkin arvokas asia; myös taloudellisesti. 

Kolmantena päivänä konferenssin appiin tuli ilmoitus, jonka mukaan konferenssissa on tapahtunut häiriköintiä konferenssin osallistujia kohtaan, mikä järjestäjien toimesta tuomittiin aivan kokonaan. Olen myös kuullut kollegoilta, että työpajoja oli keskeytetty joidenkin osallistujien toimesta, jotka olivat vaatineet työpajan puheenjohtajaa lukemaan julkilausumia Israel kysymykseen liittyen. Myös ulosmarsseja oli tehty työpajoista. En itse todistanut konferenssissa mitään työpajojen häiriköintiä tai muuta epäasiallista toimintaa, joten tietoni perustuvat vain konferenssin puskaradiotietoon. Olin jo torstaina varautunut mahdolliseen skenaarioon, että jotain mielenilmausta voi tapahtua työpajassa, jossa pidän alustustani. Onneksi mitään poikkeavaa ei tapahtunut, vaan kyseinen työpaja vedettiin kunnialla alusta loppuun. 

Konferenssin käytännön järjestelyt eivät mielestäni toimineet kovin hyvin. Ensinnäkin konferenssi sijaitsi syrjässä Ateenan keskustasta, eikä konferenssin lähellä ollut mitään hotelleja. Vaikka konferenssin toimesta järjestettiin bussikuljetuksia, tämä käytännössä tarkoitti puolen tunnin bussimatkoja konferenssiin ja takaisin hotelliin. Moni osallistuja turvautuikin taksiin, koska se oli paljon kätevämpi tapa matkustaa Ateenassa. On nostettava esille myös se, että konferenssin käytännön puoli kärsi jonkin verran boikoteista, ainakin jos silmämääräisesti katsoi konferenssiavustajien määrää. Tästä huolimatta konferenssin käytännön puoli ei kokenut mitään katastrofaalista romahdusta, vaikka omin silmin näin pieniä ongelmakohtia käytännön järjestelyjen suhteen.  

Tiukoissa tilanteissa kuitenkin pystytään aina improvisoimaan. Kuulemma yhdestä työpajasta oli huoneen tietokone kaatunut, minkä myötä qr-koodin avulla jaettiin alustusten powerpointteja työpajaa seuraaville. Virallinen konferenssi-illallinen muistutti enemmänkin yliopistoravintolan porvarilounasta kuin kunnon ravintolatason ruokailua. Mutta puitteet ainakin olivat hyvät, kun konferenssi-illallinen pidettiin Bysantin museon lämpimässä ulkoilmassa. Ateenan konferenssi-illallinen ei kuitenkaan voita Firenzen konferenssi-illallista, joka pidettiin neoklassisessa palatsissa, ja jossa ruoka tarjoiltiin pöytään. Mutta ainakin konferenssi-illallisella pääsi tutustumaan moniin ulkomaalaisiin tutkijoihin ja puhumaan heidän kanssaan kriminologiasta. 

Koska olen käsitellyt Eurocrimin poliittista ulottuvuutta, lukijaa varmasti kiinnostaa minun näkemykseni asiasta. Olen sitä mieltä, että alustusten keskeyttäminen ja tutkijoiden häiriköinti ei missään nimessä kuulu akateemiseen yhteisöön, olivat häiriköitsijät pro Israel, pro Palestiina tai pro mitä tahansa porukkaa. Tohtorinmiekkoja onkin aikanaan jaettu, jotta niillä voidaan kuvainnollisesti puolustaa tiedettä. Tästä huolimatta Israelin yliopistot olisi pitänyt sulkea konferenssista kokonaan pois hyvissä ajoin. Samalla tavalla kuin Venäjän yliopistoja kohtaan on Ukrainan sodan myötä kohdistettu akateemisia pakotteita, samat akateemiset pakotteet pitäisi myös kohdistaa Israelin yliopistoja kohtaan, koska Gazassa tapahtuu kansanmurha Israelin toimesta. Akateemisen vapauden nimissä kynnys akateemiseen yhteistyöhön pitäisi olla mahdollisimman matala. Mutta kynnys on se matalakin kynnys, ja kynnyksen raja pitää kulkea rikoksissa ihmisyyttä vastaan. 

KIRJALLISUUS 

Kivivuori, J. (2024). Crime and civilization: The birth of criminology in the early nineteenth century. Oxford: Oxford University Press. 

Yeomans, H., Pina-Sánchez, J. (2025). Drink-driving and generational change: Building an explanation of the drink-drive drop. https://essl.leeds.ac.uk/law/dir-record/research-projects/1309/drink-driving-and-generational-change-building-an-explanation-of-the-drink-drive-drop