Väitöspäivän valmistelu – oikeustieteilijästä ”hääsuunnittelijaksi” 

Jussi Karkkulainen 

Karkkulainen on rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella. 

Rikosoikeuden alaan kuuluva väitöskirjani Tavoitetahallisuus – Junamatka rikostunnusmerkistön olosuhteiden tahtomiseen tarkastettiin julkisesti 25.10.2024. Vajaa kuukausi sen jälkeen valmistuin oikeustieteen tohtoriksi. Tässä kirjoituksessa kerron kokemuksiani valmistautumisesta tohtoriopinnot huipentavaan väitöstilaisuuteen. 

kuva: Inka Kämäräinen 

Kun väittelylupa on myönnetty, voi huokaista helpotuksesta? 

Jätin väitöskirjakäsikirjoitukseni esitarkastukseen 10.4.2024. Päivä oli aurinkoinen ja oloni kevyt, kun olin saattanut pitkäjänteisen työn tuloksen seuraavaan vaiheeseen. Tiesin, että esitarkastus tulisi todennäköisesti kestämään kesän yli, joten pääsin jättämään väitöskirjatyön pitkästä aikaa taka-alalle. Toisaalta väitöskirjan esitarkastus oli myös jännittävää odotuksen aikaa, koska väitöskirjan kokonaisuus oli ensimmäistä kertaa kotiyliopiston ulkopuolisten asiantuntijoiden arvioitavana.  

Ensimmäinen esitarkastuslausunnoista saapui 26.7. ja toinen 6.8. Lausunnot olivat puoltavia, joten sain väittelyluvan heti seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa pystyin jo iloitsemaan siitä, että väitöstilaisuus tulisi toteutumaan ennemmin tai myöhemmin. Väittelyluvan saamisen jälkeen en voinut kuitenkaan huokaista helpotuksesta, koska edessä olivat todella kiireiset viikot. Kalenteri täyttyi yhtäkkiä erilaisista pienistä, mutta yllättävän aikaa vievistä käytännön asioista. Ne muistuttivat hääsuunnittelijan tai tapahtumatuottajan työtehtäviä, joista minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta. 

Aikataulujen sopiminen ja yhteydenpito vastaväittäjään 

Kiireisin käytännön asia, joka täytyi hoitaa, oli väitöstilaisuuden ajankohdan sopiminen arvoisan vastaväittäjäni, dosentti, oikeusneuvos Jussi Tapanin, arvoisan kustoksen, emeritusprofessori Matti Tolvasen ja toisen ohjaajani, apulaisprofessori Heikki Kallion kanssa. Kun sopiva väitöspäivä oli löytynyt, pääsin varaamaan väitössalia yhdessä koulutussihteerimme kanssa. Koska tiesin tarvitsevani väitöstilaisuudessa pianoa, vapaana ollut Carelia-rakennuksen sali C2 oli minulle mieleinen vaihtoehto. Salin varaamisen yhteydessä oli tärkeää muistaa varata myös aulatila väitöksen jälkeistä kahvitusta varten. 

Väitöstilaisuuden ajankohdan sopimisen jälkeen tiedustelin hyvän tavan mukaisesti vastaväittäjältäni, voinko alkaa valmistella karonkkaa. Samalla sovimme väitöstilaisuuden pukukoodista ja siitä, minkälaista valmistautumistilaa hän tarvitsisi ennen tilaisuutta. Lisäksi tiedustelin, onko hänellä puolisoa, jolle voisin lähettää kukkia väitöspäivää seuraavana aamuna. Olin kuullut aiemmin tästä vanhasta perinteestä ja halusin noudattaa sitä. Kukkien lähettäminen ei kuitenkaan ole nykyään kovin yleistä, ja osa puolestaan lähettää kukat jo väitöspäivänä. Kukkalähetyksen tilaaminen oli yllättävänkin yksinkertaista, ja sain myöhemmin tiedon, että kukat olivat tulleet perille sovitusti ja kimppu oli ollut kaunis. 

Kahvituksen ja karonkkapaikan sopiminen 

Väitöspäivä on juhlapäivä, ja juhliin kuuluu olennaisena osana ruoka. Väitösvalmistelun yksi keskeisimmistä osista olikin väitöskahvitusta ja karonkkapaikkaa koskevien tarjousten pyytäminen ja mieluisimpien vaihtoehtojen valitseminen. Kahvitustarjouksen pyysin lähimmästä kampusravintolasta, josta sain luettelon mahdollisista kahvileivistä ja muista yksityiskohdista. Karonkkapaikaksi valitsin Joensuun Rosson, jossa oli tarjolla hyvältä kuulostava buffetmenu äänieristettyyn ja yksityiseen Rosita-juhlatilaan. Karonkkapaikan kanssa oli tärkeää sopia muun muassa menun yksityiskohdista, erityisruokavalioista, illan aikataulusta ja juomien kaatamisesta. Kun karonkkapaikka oli sovittu, pääsin laatimaan kutsun väitöstilaisuuteeni ja tilanteen niin salliessa arvoisan vastaväittäjäni kunniaksi järjestettävään karonkkaan. 

kuva: Inka Kämäräinen 

Väitöskirjan viimeistely, taitto ja painatus 

Väitöksen ajankohdan ja paikan selvittyä sain vielä tutkimuksesta vastaavan varadekaanin päätöksen väitöstilaisuudesta. Sen jälkeen tein julkaisusopimuksen väitöskirjani julkaisemiseksi tiedekunnan julkaisusarjassa, ja pyysin yliopiston kirjastoa hankkimaan teokselle ISBN-numerot. Tein väitöskirjaani vielä pieniä muokkauksia ja tarkan oikoluvun, kunnes tein tilauksen PunaMustalta. Yhteistyö painotalon kanssa sujui nopeasti ja helposti, mutta taittovedosten tarkistamiseen kului yllättävän paljon aikaa. Vedosten huolellinen tarkistaminen oli tärkeää, jotta tekstiin tai sen asetteluihin ei jäisi virheitä, jotka harmittaisivat myöhemmin. Kun olin hyväksynyt lopulta kolmannen taittovedoksen ja antanut painoluvan, valmiit väitöskirjat saapuivat kotiovelleni muutamassa päivässä. Näin teos saatiin hyvissä ajoin esille yliopiston kirjastoon ja pääsin lähettämään ja jakamaan kirjoja työkavereille, tuttaville ja erilaisille yhteistyökumppaneille. 

kuva: Inka Kämäräinen 

Frakin metsästys 

Kun pukukoodista oli sovittu hyvissä ajoin vastaväittäjän ja kustoksen kanssa, minun täytyi vielä löytää frakki väitöspäivää varten. Melko nopeasti kävi ilmi, ettei Joensuusta löytynyt vuokrattavia tai ostettavia frakkeja. Jonkin aikaa etsittyäni löysin kuitenkin Espoosta vuokrauskäytöstä poistetun käytetyn frakin ja lisäksi eräästä verkkokaupasta käytetyn mustan liivin, jota väitöstilaisuudessa tarvitaan. Käytöstä poistetun, mutta kuitenkin siistin ja käyttökelpoisen asun ostaminen oli ekologinen ja edullinen vaihtoehto. Frakki sattui olemaan myös oikean kokoinen antamieni mittojen perusteella, vaikka frakkia olisi ehdottomasti suositeltavaa sovittaa etukäteen. Pukuliikkeen myyjä oli suorastaan järkyttynyt, kun kerroin puhelimessa, että haluaisin ostaa frakin postitse sovittamatta. 

Väitöskuva, tiedottaminen ja mediayhteistyö 

Jotta pitkän työn tuloksena valmistunut väitöskirja saisi lukijoita ja väitöstilaisuus yleisöä, väitöksestä on tärkeää tiedottaa yhteistyössä yliopiston viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Ensimmäisenä julkaistiin tapahtumailmoitus, jota varten sain etäosallistumislinkin striimauksesta vastanneelta opetusavustajalta. Tämän jälkeen täytin väitöstietolomakkeen, jonka pohjalta viestinnän asiantuntija laati virallisen tiedotteen. Ennen tiedotteen julkaisemista kävin yliopiston kustantamassa väitöskuvauksessa, johon halusin mennä vasta frakin saatuani.   

Kun tiedote ja väitöskuva olivat valmiina, tiedote julkaistiin yliopiston sivuilla ja muun muassa Edilexissä. Tiedote välitettiin myös uutismedioille, joista muun muassa Karjalainen, Iltalehti ja Koti-Karjala halusivat myös haastatella minua. Myös mediayhteistyöhön ja omien somejulkaisujeni tekemiseen kului yllättävän paljon aikaa, mutta tiedeviestintä on osa tutkijan työtä. 

Harjoittelu väitössalissa ja väitöstä edeltävä päivä 

Väitöstilaisuuden alkajaisesitelmä eli lectio praecursoria poikkeaa monista muista viestintätilanteista siten, että puhe luetaan suoraan paperista. Tällaisen puheen pitäminen oli itselleni uutta, koska yleensä puhun ulkomuistista luentodiojen tai muiden muistiinpanojen pohjalta. Kävin syksyn aikana harjoittelemassa väitössalissa neljä kertaa. Näin sain testattua, minkälainen akustiikka salissa on ja miltä puhuminen juuri kyseisen salin puhujanpöntössä tuntuu. Jokainen sali on hieman erilainen, ja myös puhujanpöntön mittasuhteet vaikuttavat siihen, kuinka helppoa ja miellyttävää puhetta on pitää. Kun puhetta on harjoitellut väitössalissa muutaman kerran, väitöstilaisuuden alkaessa on itsevarma olo.  

Jokaisen harjoituskerran jälkeen tein muutoksia valmistelemaani lectioon, koska jotkin sanat tai lauseet eivät tuntuneet toimivilta puhuttaessa. Väitöstilaisuuden lähestyessä myös tiivistin lectiota jatkuvasti, jotta se ei olisi ohjeellista 20 minuuttia pidempi. Lectio tuli lopullisesti valmiiksi väitöstä edeltävänä päivänä, jolloin tulostin tekstin isofonttisena. Teippasin kaikki sivut yhteen, jotta välttyisin ikäviltä sivujen maahan tippumisilta väitöstilaisuudessa. Samalla tavalla olin tottunut teippaamaan nuotteja esimerkiksi soittaessani viulua sinfoniaorkesterissa. Minulle oli myös tärkeää kokeilla, onko salin piano vireessä ja toimintakunnossa. Pianotuoli oli varsin nariseva, joten päätin, että toisin saliin väitöstilaisuuden ajaksi kuolleiden isovanhempieni pianotuolin. 

kuva: Inka Kämäräinen 

Väitöstilaisuutta edeltävänä kahtena päivänä keskustelin silloisen akateemisen rehtorin Tapio Määtän ja tiedekuntamme tutkimuksesta vastaavan varadekaanin Tommi Laukkasen kanssa väitöskirjastani ja tulevaisuudensuunnitelmistani. Lisäksi kalenterini täyttyi mediahaastatteluista ja pienempien käytännön asioiden hoitamisesta. Väitöspäivää edeltävänä iltana kävimme mukavalla illallisella vastaväittäjäni ja ohjaajieni kanssa.  

Omannäköinen juhlapäivä 

Halusin, että väitöspäiväni ei olisi vain tieteen, vaan myös taiteen, luovuuden ja urheilun juhlapäivä. Näin päivässä olisi läsnä minulle tärkeitä inspiraation lähteitä. Lauloin väitöstilaisuudessa säveltämäni aarian, joka kertoo väitöskirjani aiheesta. Tilaisuus pidettiin kuvassa olevan Rossignolin suksimallin mukaisessa salissa C2. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin muun muassa luovan ajattelun roolista rikosoikeudellisessa tutkimustyössäni. Myös karonkassa pyrin viihdyttämään osallistujia esimerkiksi kanteleensoitolla, oopperaesityksellä, tietovisalla, rivoilla kansanrunoilla ja hääjuhlista tutuilla salatehtävillä. Päivän päätteeksi sainkin kuulla, että olen kuin sipuli, josta kuoriutuu joka tapaamiskerralla uusia yllättäviä kerroksia.  

kuva: Inka Kämäräinen 

Väitöspäivästä kannattaakin tehdä omannäköinen. Minulle oli tärkeää esimerkiksi karonkan alkoholittomuus – olen absolutisti ja halusin näyttää esimerkkiä siitä, että hauskaa voi pitää ilman alkoholiakin. Halusin juhlapäivästä myös monipuolisen ja ohjelmantäyteisen, koska olen lapsesta asti tottunut hääräämään juhlissa erilaisten soittimien kanssa. Mikäli väittelijä ei halua laulaa karonkassa oopperaa ja juhlassa on vähemmän show-elementtejä, aikaa jää enemmän vapaamuotoiselle keskustelulle. Väitöstilaisuuden ja etenkin karonkan voi järjestää myös hyvin pienenä tilaisuutena, varsinkin jos ei työskentele yliopistolla. Minulle oli tärkeää kutsua karonkkaan noin 20 työyhteisön jäsentä, joiden kanssa olin tehnyt eniten yhteistyötä. Karonkan voi järjestää myös epämuodollisena illallisena vastaväittäjän, kustoksen ja ohjaajien kanssa.  

Väitöspäivä kannattaa suunnitella huolellisesti etukäteen ja valmistella myös karonkkapuhe. Listasin väitöspäivänä ja kahtena edeltävänä päivänä hoidettavat hommat ja aikataulut yhdelle A4-paperille. Se auttoi muistamaan kaikki yksityiskohdat, kuten kahvituksen maksamisen, vastaväittäjän ja ohjaajien lahjat sekä väitöskirjan luovuttamisen yläkoulun luokanvalvojalleni väitösaamuna. Väitösvalmistelut tekivät syksystäni kiireisen, koska ”hääsuunnittelijan” hommat tulivat rytinällä kaikkien muiden työtehtävieni rinnalle. Vaikka väitöstilaisuuden valmisteluihin liittyviin käytännön asioihin kului paljon aikaa ja voimavaroja, vaivannäkö ei mennyt missään nimessä hukkaan.  

Suurimpana huolenaiheenani oli, pysyisinkö terveenä syksyn flunssakauden keskellä ja saisinko siten toteutettua väitöspäivän suunnittelemallani tavalla lauluesityksiä myöten. Päivästä tuli kuitenkin onnistunut ja sain nauttia siitä terveenä. Haluan vielä kiittää kaikkia, jotka osallistuivat tai vaikuttivat väitösmatkaani tavalla tai toisella. Seuraavaksi odotan kesäkuun promootiota, jossa minun ei tarvitse vain katsella muiden tohtorinhattuja, vaan pääsen käyttämään ensimmäistä kertaa omaa punaista hattuani. 

kuva: Reima Kukkonen