Kokemusten jakamista kanssatutkimuksen keinoin WELGO-hankkeessa

Mervi Issakainen

Kirjoittaja on sosiaalipsykologian tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella Hyvinvointioikeuden keskuksessa.

Hyvinvointioikeuden keskus on mukana Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Tampereen yliopiston, Vaasan yliopiston, THL:n ja Demos Helsingin yhteistyönä toteutettavassa WELGO-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää kestäviä ratkaisuja hyvinvoinnin turvaamiseksi tulevaisuuden kriiseissä korona-ajan opetusten pohjalta (https://welgo.fi). Syksyllä 2021 käynnistynyttä hanketta rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto. Itä-Suomen yliopiston Hyvinvointioikeuden keskuksesta käsin johdetaan hankkeeseen sisältyvää työpakettia, jonka osana tutkimme ikääntyvien ihmisten sekä muistisairautta tai epilepsiaa sairastavien ihmisten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista pandemia-aikana.

Ikääntyvien korona-ajan kokemuksia selvitämme kanssatutkimuksen keinoin. Tukenamme toteutuksessa on ollut Ikäinstituutti, jolle lähestymistapa on entuudestaan tuttu (ks. esim. Hoppania ym. 2019). WELGO-tutkimushankkeessa on toiminut kaikkiaan 19 65–85-vuotiasta kanssatutkijaa. He ovat olleet mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa aineistonkeruuta (ts. haastatelleet toisia ikäihmisiä) sekä aineiston alustavassa analysoinnissa. Kanssatutkijat ovat myös keskenään käyneet keskusteluita ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta niin korona-aikana kuin ylipäätään. Parhaillaan valmistelemme yhdessä haastatteluaineistoon pohjautuvaa yleistajuista kirjoitusta.

Kanssatutkimuksen keskiössä olevaa vertaisuutta on paikallaan pohtia läpi tutkimusprosessin kiinnittämällä huomiota vaihteleviin asemoitumisiin ja suhteisiin mukana olevien osapuolten (ammatti- ja kanssatutkijan tai kanssatutkijan ja vertaisosallistujan) välillä (Hietala ym. 2023, 89, 105). Kanssatutkijoiden asemoitumista haastattelutilanteessa voi tarkastella esimerkiksi erilaisten metaforien avulla: haastattelija voi kaivatun tiedon saavuttamiseksi toimia ikään kuin kaivostyöläisen, matkailijan (Kvale 1996), puutarhurin (Salmons 2016) tai vaikkapa erilaisia tiedonkeruun tapoja yhdistelevän kapellimestarin (Buetow 2013) tavoin.

Puutarhurin metaforaa voi käyttää kuvaamaan tilanteita, joissa WELGO-hankkeen kanssatutkijat ovat esittäneet haastateltavilleen haastattelurunkoon sisällytettyjä kysymyksiä tutkimuksen tavoitetta silmällä pitäen. Omista kokemuksista ja näkemyksistä kertomista on pyritty tukemaan niin ikään tarkentavilla kysymyksillä ja joskus esimerkiksi pandemia-ajan tapahtumista muistuttavien lehtileikkeiden siivittämänä. Näin toimien on saavutettu täsmällisesti tutkittavaan ilmiöön liittyvää kokemustietoa (Salmons 2016).

Matkailijoina kanssatutkijat ovat itsekin osallistuneet aktiivisesti kerrontaan, jolloin tästä tulee ’vuorovaikutuksellinen saavutus’ (Ocs & Capps 2001, 3). Matkailevat kanssatutkijat ja heidän haastateltavansa ovat keskustelunomaisissa kohtaamisissaan (Buetow 2013) pohtineet korona-ajan erityispiirteitä, ikääntyvien asemaa yhteiskunnassa, yleistä maailmantilannetta ja jakamiaan kokemuksia elämänkulun varrelta. Yhdessä kertominen onkin siten luonut tilaa tuoda esiin ja pohtia ikääntyvien ihmisten omasta näkökulmasta merkityksellisiä asioita.

Ikääntyvien vertaishaastattelijoiden sosiaalisten taitojen ja elämänkokemuksen on todettu ilmenevän empatian ja ymmärryksen osoituksina haastateltavan kertoessa henkilökohtaisista ja vaikeista kokemuksistaan (Hoppania ym. 2023). Kolmatta tapaa toimia voisikin kuvailla sillanrakentajan metaforan avulla. Sillanrakentajina kanssatutkijat ovat haastatteluiden kuluessa osoittaneet empatiaa ja rakentaneet yhteenkuuluvuutta (Ruusuvuori & Tiittula 2017) monin eri tavoin. Ymmärrystä ja läsnäoloa on ilmaistu muun muassa kertomalla niin sanottuja ’toisia kertomuksia’ (Sacks 1992; Arminen 2004): kertomalla samansuuntaisesta kokemuksestaan kanssatutkija on osoittanut kuulleensa ja ymmärtävänsä haastateltavansa kokemuksen.

Oli kyse sitten puutarhurin, matkailijan tai sillanrakentajan lailla toimimisesta, niillä kaikilla on kiistatta ollut oma paikkansa merkityksellisen tiedon tavoittamiseksi ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta.

Lähteet:

Arminen, Ilkka (2004). Second stories: the salience of interpersonal communication for mutual help in Alcoholics Anonymous. Journal of Pragmatics 36, 319–347.

Buetow, Stephen (2013). The traveller, miner, cleaner and conductor: idealized roles of the qualitative interviewer. Journal of Health Services Research & Policy 18:1, 51–54.

Hietala, Outi, Meri Kulmala, Reetta Mietola, Tiina Sotkasiira & Mari Turja (2023). Tutkimuskohteesta tutkimuksen toteuttajaksi: vertaisuuden rakentuminen kanssatutkimuksessa. Teoksessa Meri Kulmala, Sanna Spišák & Satu Venäläinen (toim.) Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt. Tampere: Tampere University Press, 89–105. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-042-7

Hoppania, Hanna-Kaisa, Anni Vilkko & Päivi Topo (2019). Elämänote-tutkimus on käynnistynyt: mukana iäkkäitä kanssatutkijoita. Gerontologia 2/2019, 86–91.

Hoppania, Hanna-Kaisa, Anni Vilkko & Päivi Topo (2023). Exploring co-research interviews with older adults: reflections on research practices and building connections. International Journal of Ageing and Later Life. doi: 10.3384/ijal.1652-8670.4623

Kvale, Steinar (1996). InterViews. An Introduction to Qualitative Research Interviewing. Thousand Oaks/London/New Delhi: Sage.

Ochs, Elinor & Lisa Capps (2001). Living narrative. Creating Lives in Everyday Storytelling. Cambridge, Massachusetts/London, England: Harvard University Press.

Ruusuvuori, Johanna & Liisa Tiittula (2017). Tutkimushaastattelu ja vuorovaikutus. Teoksessa Matti Hyvärinen, Pirjo Nikander & Johanna Ruusuvuori (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino.

Sacks, Harvey (1992). Lectures on conversation Vol. I. Cambridge: Blackwell. https://archive.org/details/lecturesonconver0000sack/page/n3/mode/2up

Salmons, Janet (2016). Qualitative approaches for research in a data-intensive world. Teoksessa Doing Qualitative Research Online (1–14). SAGE Publications Ltd, https://doi.org/10.4135/9781473921955

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää vuonna 2023 viisi vuotta ja juhlii kasvuaan alan merkittävimmäksi tutkimus- ja opetuskeskittymäksi Suomessa. Hyvinvointioikeuden keskus kokoaa yhteen ihmisten
hyvinvointiin liittyvän monitieteisen oikeudellisen tutkimuksen, asiantuntijuuden ja koulutuksen Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa hyvinvointioikeutta voi opiskella pääaineena. Keskuksessa toimii noin 30 tutkijaa hyvinvointioikeuden eri aloilta