Rikosseuraamusala on riippuvainen kolmannen sektorin toimijoista 

 

Maija Helminen ja Mia Kilpeläinen

Helminen on erikoistutkija Turun yliopistossa ja Kilpeläinen toimii yliopisto-opettajana ja kuuluu kriminologian tutkimusryhmään Itä-Suomen yliopistossa

 

Kansainvälisessä kriminologisessa tutkimuksessa ei-viranomaistoimijoiden kuten yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin organisaatioiden tutkimus on lisääntynyt kuluvan vuosituhannen aikana. Suomalaisessa kriminologiassa huomiota on saanut etenkin esimerkiksi yksityisen vartiointialan tutkimus (mm. Saarikkomäki 2017; Paasonen 2014), mutta myös kolmannen sektorin toimijat ovat osallistuneet rikosoikeusjärjestelmän toimintaan usein eri tavoin jo pitkään. Heidän työ on erityisen merkittävää esimerkiksi rikosten uhrien tukipalveluissa ja rikosseuraamusasiakkaiden jälkihuollossa; näitä molempia erikoistuneita palveluja tuottavat lähinnä vain kolmannen sektorin toimijat (Helminen 2019). Voidaan sanoa, että jos kolmannen sektorin toimijoita ei olisi, merkittävä osa rikoksentorjuntatyöstä ja rikoksen haittojen ehkäisevästä työstä jäisi yksinkertaisesti tekemättä.

Nordic Research Council:in rahoittamassa ja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan sekä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen yhteistyölle pohjautuvassa PENVOL-projektissa olemme halunneet saada aiempaa paremman ymmärryksen viranomaisten ja kolmannen sektorin yhteistyöstä rikosseuraamusalalla. Tässä esitetyt huomiot pohjautuvat keväällä 2021 keräämäämme kysely- ja haastatteluaineistoon, keskittyen Rikosseuraamuslaitokselta (Rise) kerättyyn aineistoon. Kysely kohdistettiin Suomen kaikkien vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen johtajille, apulaisjohtajille ja rikosseuraamusesimiehille. Kyselyyn saatiin vastauksia lähes kaikista yksiköistä, yhteensä 32:lta vastaajalta vankiloista ja 22:lta vastaajalta yhdyskuntaseuraamustoimistoista. Yksi vankilakyselyyn vastannut ilmoitti, että vankila ei tee yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Alla raportoidaan tuloksia kuitenkin vain niiden vastaajien osalta, jotka ilmoittivat tekevänsä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Lisäksi Risestä haastateltiin 12 työntekijää, jotka työskentelivät eri vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ympäri Suomea lähinnä esimiestehtävissä.

Yhteistyötä tarvitaan vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen perustehtävien toteuttamiseen

Tutkimuksemme perusteella yhteistyö kolmannen sektorin kanssa ei ollut vankiloille ja yhdyskuntaseuraamustoimistoille ainoastaan tärkeää, vaan monella tapaa rikosseuraamustyö näytti olevan jopa riippuvaista yhteistyöstä. Tämä tuli etenkin ilmi yhdyskuntaseuraamustoimistojen työntekijöiden haastatteluista, joissa monet haastateltavat totesivat, että yhdyskuntapalvelujen toteuttaminen ei onnistuisi ilman kolmannen sektorin tarjoamia palvelupaikkoja. Lisäksi kyselyyn vastanneista 91 %:a ilmoitti yhteistyön kolmannen sektorin kanssa liittyvän palvelu- ja toimintavelvoitepaikkoihin. Erityisen tärkeinä haastateltavat pitivät kolmannen sektorin tarjoamia palvelupaikkoja sellaisille yhdyskuntaseuraamusten suorittajille, joiden taustalla on merkittäviä elämänhallinta- ja päihdeongelmia sekä heikko työkyky. Kolmannen sektorin katsottiin pystyvän tarjoamaan tällaisille suorittajille matalan kynnyksen suorituspaikkoja, joita ei ole välttämättä samalla tavalla tarjolla esimerkiksi kunnissa.

Yhdyskuntaseuraamuspuolella kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö liittyi siis kiinteästi yhdyskuntaseuraamustuomioiden suorittamiseen, vaikka kaikki yhdyskuntaseuraamustoimistojen kyselyyn vastanneet ilmoittivat, että yhteistyötä tehtiin myös tuen, avun ja neuvonnan tarjoamisessa asiakkaille. Kaikki kyselyyn vastanneet ilmoittivat esimerkiksi tekevänsä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa asunnon järjestämisessä ja asunnottomuuden ehkäisyssä ja lähes kaikki (91 %:a) päihdekuntoutuksessa. Myös vankiloiden puolella yhteistyön merkitys korostui erilaisen tuen tarjoamisessa. Vankiloiden kyselyyn vastanneiden mukaan yhteistyötä tehtiin eniten vankien arjen taitojen harjaannuttamisessa (91 %:a), uskonnollisuuden harjoittamisessa (88 %:a) ja päihdekuntoutuksessa (81 %:a). Valvottuun koevapauteen kuuluva toimintavelvoite näytti kuitenkin lisänneen kolmannen sektorin merkitystä seuraamusten suorittamisen mahdollistamisessa myös vankiloiden puolella, sillä haastattelujen perusteella kolmannen sektorin toimijat ovat tärkeitä toimintavelvoitepaikkojen tarjoajia. Kolmas sektori näyttäytyi tärkeänä kumppanina vankiloille koevapauden järjestämisessä myös kyselyn perusteella, koska 90 %:a vastanneista arvioi yhteistyön kolmannen sektorin kanssa liittyvän koevapaudessa oleviin vankeihin.

Aineistomme perusteella kolmannen sektorin kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys sille, että esimerkiksi yhdyskuntapalvelujen ja valvottujen koevapauksien suorittaminen on ylipäätään mahdollista. Mielestämme tämän seikan korostaminen on tärkeää, sillä kolmannen sektorin rooli rikosseuraamusalalla voidaan helposti ehkä käsittää ”vain” ns. lisätuen tarjoamisena seuraamusten suorittamisen aikana tai tuomion suorittaneiden jälkihuoltona. Lisätuen tarjoamisella ja jälkihuollolla on tietenkin suuri merkitys sille, että rangaistusten täytäntöönpanossa voidaan tehdä kuntouttavaa ja rikollisuudesta irtaannuttavaa työtä. Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että yhteistyötä tarvitaan myös vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen perustehtävien – seuraamusten täytäntöönpanon – toteuttamiseen.

Riselle nykyistä suurempi rooli yhteistyön rahoittamisessa?

Haastattelemamme Risen työntekijät olivat hyvin tietoisia yhteistyön tärkeydestä rikosseuraamustyölle ja moni heistä nostikin esiin kysymyksen yhteistyön rahoituksesta. Kuten on yleisesti tiedossa, monen kolmannen sektorin toimijan rahoitus on niukkaa ja lyhytjänteistä. Muutamat haastateltavat pelkäsivät kolmannen sektorin rahoituksen niukentuvan entisestään tulevaisuudessa, kun esimerkiksi veikkausvoittovarojen tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Jos kolmannen sektorin rahoitus vähentyy, tämän nähtiin mahdollisesti heijastuvan yhteistyöhön siten, että yhteistyö joissakin asioissa loppuu ja esimerkiksi palvelu- ja toimintavelvoitepaikkojen järjestäminen voi vaikeutua. Myös kyselyn vastausten perusteella yhteistyön mahdollisella päättymisellä voisi olla merkittäviä seurauksia sille, miten vaikuttavaa työtä rikosseuraamusalalla pystyttäisiin toteuttamaan; kyselyn vastauksissa sektoritoimijoiden katsottiin nimittäin paikkaavan sekä vankiloiden (60 %:a vastaajista) että yhdyskuntaseuraamustoimistojen (50 %:a vastaajista) resurssivajetta.

Eräät haastateltavat nostivatkin esiin, että Risessä tulisi harkita suuremman vastuun ottamista kolmannen sektorin yhteistyön rahoituksesta esimerkiksi varaamalla yksiköiden budjettiin korvamerkittyä rahoitusta yhteistyötä varten tai maksamalla palvelu- ja toimintavelvoitepaikkoja tarjoaville kolmannen sektorin toimijoille korvausta. Ottaen huomioon kolmannen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyden Risen ja koko rikoksentorjuntatyön kannalta, mielestämme näitä ehdotuksia kannattaisi harkita vakavasti.

Tutkimustyö jatkuu

Tulemme jatkossa tarkastelemaan keräämme aineistoa tarkemmin eri näkökulmista ja tuomaan esiin myös kolmannen sektorin edustajien näkemyksiä yhteistyöstä Risen kanssa. Kiitämme kuitenkin kaikkia tutkimukseen osallistuneita henkilöitä ja tahoja jo tässä vaiheessa. Tutkimusta tehdessä oli ilo huomata, että hankkeemme sai positiivisen vastaanoton sekä Risen että kolmannen sektorin piirissä. Tutkimusaiheen ajankohtaisuudesta viestii jo seikka, että samanaikaisesti Risessä on kevään aikana valmisteltu sidosryhmäyhteistyön linjauksia, jotka julkaistaan tämän vuoden aikana.

 

Lähteet

Helminen, M. (2019) Finnish Civil Society Organizations in Criminal Justice – Exploring Their Possibilities to Fulfill Mission Values and Maintain Autonomy from a Comparative Perspective. Turun yliopisto, Turku.

Paasonen, J. (2014) Yksityisen turvallisuusalan sääntelyn toimivuus – empiirisiä oikeustutkimuksia yksityisestä turvallisuusalasta. Suomen Turvallisuusosaaminen Oy, Helsinki

Saarikkomäki, E. (2017) Trust in public and private policing: Young people’s encounters with the police and private security guards. Helsingin yliopisto, Helsinki.