Monimuotoista virtuaalipedagogiikkaa?

Seita Romppanen
Romppanen toimii  kansainvälisen ympäristöoikeuden yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Kaisa Huhta
Huhta toimii eurooppaoikeuden yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Tausta

Vietimme syksyllä 2020 kuukauden Islannissa University of Iceland:ssa tutkimus- ja opetusvierailulla. Vierailun osana suunnittelimme ja toteutimme tiiviin kahden opintopisteen seminaarikurssin Euroopan unionin (EU) ilmasto- ja energiaoikeuden perusteista. Kurssi suunniteltiin alun perinkin erilaisia vuorovaikutuksellisia menetelmiä hyödyntäväksi, mutta koronatilanteen tuomien muutosten myötä siirsimme kurssin lennosta virtuaalitoteutukseksi. Tässä blogissa kerromme, miten toteutimme kurssin ja millä tavalla kurssin opetusmenetelmiä voisi soveltaa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Mitä?

University of Iceland:ssa opettamamme kurssi oli nimeltään An Introductory Seminar to EU Climate and Energy Law. Sen tarkoituksena oli antaa opiskelijalle yleiskuva eurooppalaisen ilmasto- ja energiaoikeuden pääpiirteistä ja viimeaikaisesta kehityksestä.

Kurssin suoritusmuoto oli kolmiosainen. Ensimmäinen osa opiskelijan suorituksesta muodostui läsnäolosta ja aktiivisesta osallistumisesta Teams-luentojen aikana. Me luennoitsijat seurasimme läsnäoloa ja aktiivisuutta pyytämällä opiskelijoita pitämään kameraansa päällä valitsemallaan taustalla ja kysymällä kysymyksiä opiskelijoilta joko suoraan luennon aikana tai chatissa. Lisäksi luentokalvoihin oli upotettu aktivoivia kyselyitä, pieniä pistokokeita ja mielipidekyselykokonaisuuksia. Nämä toteutettiin muun muassa Mentimeterin sekä Formsin eri ominaisuuksia hyödyntämällä.

Toinen osa suorituksesta muodostui lyhyestä, 1000 sanan oikeudellisesti argumentoidusta kannanotosta, jossa opiskelijoiden piti arvioida EU:n ilmasto- ja energiaoikeuden oikeudellisten instrumenttien riittävyyttä tai riittämättömyyttä pro et contra. Lisäksi kannanotossa tuli soveltaa kurssin pakollista kirjallisuutta. Tekstin tarkoituksena oli auttaa opiskelijoita valmistautumaan kurssin kolmanteen osaan.

Kolmas ja viimeinen kokonaisuus seminaarin suorittamisessa sisälsi 20 minuutin ryhmäväittelyn, jossa kuuden hengen ryhmissä kolme henkilöä argumentoi EU:n ilmasto- ja energiaoikeuden oikeudellisten instrumenttien riittävyyden ja kolme niiden riittämättömyyden puolesta. Vastuu ryhmätyöskentelyn järjestämisestä oli opiskelijoilla itsellään.

Kaikkia näitä suoritusmuotoja varten olimme keränneet opiskelijoille materiaalipankin, johon opiskelijoita pyydettiin perehtymään etukäteen.

Väittelypäivänä kuulimme viisi erilaista väittelyä, ja jokaisesta ryhmästä nousi uusia oivalluksia paitsi kurssin sisällöstä myös väittelyn järjestelyistä. Kaikki ryhmät suoriutuivat väittelystä erinomaisesti, vaikka toisaalta opiskelijoiden suorituksissa oli mahdollista tunnistaa myös eroja. Seurasimme esimerkiksi väitteiden paikkansapitävyyttä, argumenttien vakuuttavuutta ja keskusteluaktiivisuutta. Arviointia varten olimme luoneet valmiiksi Excel-tiedoston, johon pisteytimme kunkin ryhmän työskentelyä väittelyn edetessä. Samaan tiedostoon merkittiin myös opiskelijoiden muut suoritteet.

Kenelle?

Seminaarikurssille osallistui sekä oikeustieteiden maisteriopiskelijoita että oikeustieteellisen tiedekunnan kansainvälisen LL.M. -ohjelman opiskelijoita. Kaikilla kurssin opiskelijoilla oli pohjatiedot EU-oikeuden perusteista ja eurooppalaisen ympäristöoikeuden rakenteista.

Entäpä meillä UEF:ssa?

Meille opettajille kurssin suoritusmuoto väittelyineen ja osasuorituksineen oli kokeilu, joka onnistui erinomaisesti. Opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin, olivat erittäin motivoituneita ja suoritusten arviointi oli vaivatonta. Mielestämme tällainen suoritusmuoto soveltuisi hyvin esimerkiksi noin 20–50 hengen kurssille. Jäimme pohtimaan, millaisen vastaanoton tällainen suoritusmuoto saisi meillä UEF:n oikeustieteiden laitoksella? Onko tämäntyyppinen suoritusmuoto kenties jo käytössä jollain kurssilla? Uudenlaisille virtuaalisen ajan suoritusmuodoille ja -menetelmille on nyt kasvava tarve, mutta ne myös innostavat ja motivoivat sekä meitä opettajia että opiskelijoita.