Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa viranomaiset kohtaavat yhä enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa

Yhteiskunnallisissa olosuhteissa tapahtuvat muutokset eivät kuitenkaan ennakoi väkivallan kehitystä

Mika Sutela & Henri Rikander
Sutela toimii tutkijatohtorina ja dosenttina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella, ja Rikander on väitellyt Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta.

Viranomaisten, kuten esimerkiksi poliisi- ja pelastusalan, opettajien sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimijoiden kohtaama väkivalta, sillä uhkailu ja maalittaminen on 2000-luvulla lisääntynyt.

Suomen Poliisijärjestöjen Liiton syksyllä 2019 toteutetun jäsenkyselyn perusteella kenttäpoliiseista 70 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa työssään. Asiakkaat ovat aiempaa aggressiivisempia, ja väkivalta on moninaista. Työterveyslaitoksen syksyllä 2019 toteuttamassa hyvinvointikyselyssä neljännes sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöistä raportoi olleensa asiakkaan aiheuttamassa fyysisessä väkivalta- tai uhkatilanteessa vastaamista edeltäneen vuoden aikana.

Hyvinvointivaltion sivutuotteena syntyy turvallisuutta. Suomessa yhteiskunnan turvallisuuteen keskeisesti vaikuttavia haasteita ja ilmiöitä ovat muun muassa talouden kehitys, väestön ikääntyminen, nuorten syrjäytyminen ja ylipäätään perheiden pahoinvointi sekä alkoholin ja huumeiden lisääntynyt käyttö. Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat suurimpia perinteisten turvallisuusuhkien, kuten rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen taustatekijöitä. Suomessa rikollisuus on monen muun maan tavoin vähentynyt viime vuosikymmeninä, mutta samanaikaisesti viranomaisten kohtaama väkivalta on yllä todetusti yleistynyt.

Pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle on ominaista kansalaisten keskinäinen luottamus, joka heijastuu edelleen viranomaisten nauttimaan luottamukseen. Suomessa virallistahot ovat pitkään nauttineet kansalaisten korkeaa luottamusta. Viranomaisiin kohdistettavan väkivallan ja häirinnän arkipäiväistyminen kuitenkin heijastelee muutosta. Epäluottamuksen lisääntyminen toimii yhteiskuntaa sisältä hajottavana voimana muun muassa syrjäytymisen ja väkivallan ohella. Voidaan kysyä, onko virallistahojen kokeman häirinnän ja kohdatun väkivallan tai sen uhan lisääntyminen osoitus jostain suuremmasta muutoksesta. Heijastuuko kansalaisten mahdollisesti heikentyvä luottamus yhteiskuntaa tai toisiaan kohtaan viranomaisiin kohdistettuna väkivaltana tai häirintänä?

Uusimpaan poliisibarometriin vastanneista 91 prosenttia luottaa poliisiin melko tai erittäin paljon, mikä on erinomainen saavutus, mutta kuitenkin heikoin lukema poliisibarometritutkimuksissa, joissa on tarkasteltu kansalaisten luottamusta eri viranomaistahoihin vuodesta 2001 lähtien.

Tarkastelimme Edilex-lakikirjastossa keväällä julkaistussa artikkelissamme yhteiskunnallisten olosuhteiden tilastollista yhteyttä viranomaisiin kohdistettuun väkivaltaan valtakunnan tasolla. Tarkastelun kohteena oli nimenomaan poliisiin kohdistunut väkivalta vuosina 1999–2018. Väkivallantekojen kehitystä tarkasteltiin rikoslain (39/1889) 16 luvun (563/1998) mukaisten virkamiesten vastustamisrikosten avulla ja yhteiskunnallisia olosuhteita sekä hyvinvointia erilaisten taloutta ja mielenterveyspalveluiden käyttöä koskevien tietojen sekä rikollisuustilastojen kautta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastotietoja.

Tutkimuksen perusteella ei voida osoittaa, että tarkastelussa mukana olleilla yhteiskunnallisia olosuhteita ja hyvinvointia kuvaavilla mittareilla olisi mahdollista ennustaa viranomaisiin kohdistuvan väkivallan määrää. Vaikka siis esimerkiksi pahoinpitelyrikoksissa tai mielenterveyden avohoitokäynneissä havaittaisiin tänä vuonna kasvua viime vuodesta, se ei välttämättä tarkoita sitä, että kirjattujen virkamiesten väkivaltaisten vastustamisten määrä olisi viime vuotta suurempi.

Viranomaisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi melko pitkälle selittää se, että väkivallalla tai sillä uhkailulla halutaan kostaa aiempia pettymyksiä turhautuneessa mielentilassa ja kun asiat omassa elämässä eivät ole täysin raiteillaan. Lisääntynyt viranomaisiin kohdistuva uhkailu ja väkivalta liittyy vahvasti muun muassa mielenterveysongelmiin sekä väkivaltatilanteiden lisääntymiseen, mutta näitä yhteyksiä ei kuitenkaan ole osoitettavissa vahvoiksi aggregaattitason tilastojen välityksellä. Nykyisin ihmisten on myös entistä helpompaa kannella viranomaisten toiminnasta ja tehdä rikosilmoitus – jopa aiheettomasti.

Meneillään oleva COVID-19:n aiheuttama kriisi vaikuttanee negatiivisesti muun muassa Suomen talouteen ja lisää esimerkiksi perheisiin liittyviä ongelmia, työttömyyttä sekä syrjäytymistä. Työttömyys iskee todennäköisesti etenkin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Esimerkiksi mahdollisuudet saada kesätöitä saattavat vaikuttaa siihen, pääseekö nuori kiinni yhteisöihin ja yhteiskuntaan vai ajautuuko tämä kierteeseen, joka vie yhteiskunnan ulkopuolelle. Erilaiset koronakevään seuraukset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan muun muassa myös väkivaltarikollisuuden tasoon sekä siihen, miten viranomaisiin suhtaudutaan ja miten heihin luotetaan.

Kirjallisuutta

Kivivuori, Janne – Aaltonen, Mikko – Näsi, Matti – Suonpää, Karoliina – Danielsson, Petri, Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus 2018.

Limnéll, Jarno – Iloniemi, Jaakko, Uhkakuvat. Docendo Oy 2018.

Rikander, Henri, The Use of Electroshock Weapons by the Finnish Police in 2016. Nordisk Tidskrift for Kriminalvidenskab 104(2) 2017, s. 119–152.

Rikander, Henri, CUSTOS PUBLICUS GLADIUM FRUSTRA NON FERT – Empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 191, University of Eastern Finland 2019. [https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3023-1/] (2.8.2020)

Sisäministeriö, Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017.

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto, SPJL:n jäsenistä 58 % kertoo työviihtyvyyden heikentyneen – työmäärä kasvaa, henkilöstö vähenee ja väkivalta kentällä lisääntyy. Uutinen 26.2.2020. [https://www.spjl.fi/liitto/ajankohtaista/uutiset/spjl_n_jasenista_58_kertoo_tyoviihtyvyyden_heikentyneen_-_tyomaara_kasvaa_henkilosto_vahenee_ja_vakivalta_kentalla_lisaantyy.4685.news] (26.2.2020).

Vuorensyrjä. Matti – Rauta, Jenita, Poliisibarometri 2020: Kansalaisten arviot poliisin toiminnasta ja Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:12. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162345] (15.7.2020)