Alkoholin kokonaiskulutuksella ei ole tilastollista yhteyttä rattijuopumusrikollisuuteen
Mika Sutela
Kirjoittaja on väitellyt Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta.
ALKOHOLIN KOKONAISKULUTUKSELLA ei ole tilastollista yhteyttä rattijuopumusrikollisuuteen. FT Olli Lehtosen kanssa tekemämme tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa siitä, kuinka taloudellinen kehitys ja alkoholin kokonaiskulutus ovat yhteydessä rattijuopumusrikosten tavalliseen ja törkeään tekomuotoon
KÄYTIMME TUTKIMUKSEN aineistona Tilastokeskuksen virallisia oikeus-, kansantalous- ja työmarkkinatilastoja sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoja alkoholinkulutuksesta vuosilta 1990–2015. Analyyseissä käytimme liikennesuoritteeseen suhteutettuja rattijuopumusten määriä. Menetelmällisesti tutkimus pohjautuu auto- ja ristikorrelaatioindekseihin.
Talouskasvu vähentää tavallisten rattijuopumusten määrää, mutta ei törkeiden
YHTEISKUNNAN TALOUDELLINEN kehitys ei ole yhteydessä rattijuopumuksen törkeän tekomuodon tilastoituihin määriin. Sen sijaan talouden hiipuminen on yhteydessä lisääntyviin tavallisiin rattijuopumuksiin. Poliisin tietoon tulleiden rattijuopumusrikosten vuosittainen lukumäärä on vaihdellut 2000-luvulla noin 18 000 ja 28 000 välillä. Rattijuopumusten määrän on perinteisesti katsottu olevan voimakkaasti yhteydessä alkoholinkulutukseen, jolloin erityisesti alkoholitottumuksiin vaikuttamista on pidetty tehokkaimpana keinona vaikuttaa rattijuopumusrikollisuuteen. Vaikka alkoholin kokonaiskulutuksen ja rattijuopumusrikosten aikasarjoilla ilmenee samanlaisia kehityssuuntia, alkoholin kokonaiskulutuksen muutokset eivät vuosina 1990–2015 ole olleet yhteydessä rattijuopumusrikosten lukumäärien muutoksiin.
PERINTEINEN, KAUTTA historian havaittu yhteys rikollisuuden ja yhteiskunnan taloudellisen tilanteen välillä kertoo, että rikollisuus vähenee taloustilanteen ollessa hyvä – ja luonnollisesti myös päinvastoin. Tämä yhteys näkyy myös rattijuopumusten kehityksessä: talouden kasvaessa tavallisten rattijuopumusten määrä liikenteessä laskee samanaikaisesti. Yhteiskunnan talouskasvu ei kuitenkaan ole yhteydessä törkeisiin rattijuopumuksiin, kuten eivät myöskään muutokset työllisyydessä. Törkeiden rattijuopumusten ennaltaehkäisyä ei ole tarkoituksenmukaista kohdistaa erityisesti tiettyihin talouden kehityksen vaiheisiin, vaan ennaltaehkäisyä tulisi ja kannattaa suorittaa riippumatta talouden kehityksestä.
TULOSTEN MUKAAN työllisyyden kasvaessa ilmi tulleiden perusmuotoisten rattijuopumusrikosten määrä vähenee hitaasti myös samana, seuraavana ja sitä seuraavana vuonna. Törkeiden rattijuopumusrikosten kohdalla ristikorrelaatiota työllisyysasteen kanssa ei esiinny. Näin ollen myöskään muutokset työllisyydessä eivät ole yhteydessä törkeiden rattijuopumusten ilmituloon.
Rattijuopumusrikollisuus muuttuu hitaasti ajassa, kannustaa pitkäjänteiseen ehkäisevään päihdetyöhön
KRIMINOLOGISEN ITSEKONTROLLITEORIAN mukaan rikollista käyttäytymistä selittää yksilön heikko itsekontrolli. Rikollisiin tekoihin syyllistyvät eivät piittaa toimintansa pitkän aikavälin kielteisistä seurauksista, muiden ihmisten reaktioista tai virallisista (esimerkiksi rikosoikeudellisista) seuraamuksista. Rikolliset tavoittelevat välitöntä omien tarpeittensa tyydytystä välittämättä mahdollisista myöhemmistä seurauksista. Rikokset ovat usein suunnittelemattomia, spontaaneja eikä niissä juuri huomioida kiinnijäämisen riskiä. Ne ovat myös luonteeltaan sellaisia, että ne eivät edellytä monimutkaisia taitoja. Tämä kuvaus sopii hyvin myös rattijuopumusrikoksiin syyllistyviin yksilöihin: seurauksista ja reaktioista ei juuri välitetä eikä tekoja juuri suunnitella. Päällimmäisenä ajatuksena todennäköisesti on lähinnä omien tarpeiden (kotiin pääseminen yöaikaan, alkoholin hankkiminen tms.) tyydyttäminen.
PERÄTTÄISTEN VUOSIEN rattijuopumusrikosten tasot muistuttavat toisiaan, eli ne muuttuvat hitaasti ajassa. Siksi myöskään rattijuopumusrikosten ennaltaehkäisy ei tapahdu nopeasti. Tavallisten rattijuopumusrikosten taso on vielä neljän vuoden kuluttua lähes samalla tasolla, ja törkeiden rattijuopumusrikosten taso ulottuu jopa seitsemän vuoden päähän. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että kun tilastoitu rattijuopumusrikollisuus liikennemäärä huomioiden kääntyy laskuun, on todennäköistä, että tämä laskeva trendi säilyy ainakin yhden taloussyklin ajan.
RATTIJUOPUMUSRIKOLLISUUDEN AJALLINEN riippuvuus kannustaa pitkäjänteiseen ehkäisevään päihdetyöhön, sillä rattijuopumusten ilmitulo ei ole satunnaista ajassa. Yksittäiset ja lyhytaikaiset toimenpiteet eivät näy tilastoissa. Rattijuopumusrikollisuuden ennaltaehkäisyssä tarvitaan pitkäjänteistä, useiden erilaisten, jopa jokseenkin mittavien toimenpiteiden kokonaisuutta. Virallinen valvonta, mutta myös sosiaalinen kontrolli ovat tärkeitä rattijuopumusrikosten ennaltaehkäisyssä. Kiinnijäämisriskin lisääminen on varmasti yksi tehokkaimpia keinoja rattijuopumusrikollisuuden vähentämiseksi.
Tutkimus on ilmestynyt Liikennesuunnittelun Seuran julkaisemassa Liikenne-lehdessä (3–4/2016).