OAHOT Blogi 2/2022: Alakoulun oppilaiden kokemuksia oppimisanalytiikkavisualisoinneista

Kirjoittaja:

Sanna Väisänen, tutkijatohtori, OAHOT-hankkeen projektipäällikkö, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Filosofinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto, sanna.m.vaisanen(at)uef.fi

Tässä blogitekstissä tarkastelen alakouluikäisten oppilaiden kokemuksia oppimisanalytiikkavisualisointien hyödyntämisestä heidän oman oppimisensa tukena pohjaten konferenssiesitykseen ja siitä kirjoitettuun artikkeliin (kts. Väisänen et al., in press). Vaikka oppimisanalytiikkaa on enenevissä määrin hyödynnetty ja tutkittu korkeakoulussa, on sen käyttö ja tutkimus olleet huomattavasti vähäisempää nuorempien oppijoiden kohdalla. Erilaisten teknologioiden muutettua fyysisiä ja digitaalisia oppimisympäristöjä on teknologia kuitenkin tarjonnut monia mahdollisuuksia tukea ja parantaa oppimista. Myös OAHOT-hankkeessamme lähdimme tutkimaan, kuinka oppilaat ja opettajat voivat tukea oppimisen itsesäätelyä ja työskentelyä hyödyntäen opetusteknologian mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Tärkeänä lähtökohtana oli rakentaa oppimisalusta (a learning management system, LMS) ja oppimisympäristö, joka tukee ja ohjaa oppijaa oppimisessaan. Keskeisenä teoreettisena lähtökohtana pidimme tässä Zimmermanin (2002) teoriaa oppimisen itsesäätelystä. Oppimisalustan rakenteeseen oli siis sisällytetty omien tavoitteiden asettelua oppimiselle, oman oppimisen seuraamista sekä tavoitteiden mukaisen oppimisen arviointia jokaisen oppitunnin osalta. Tämä voidaan nähdä merkityksellisenä esimerkiksi siksi, että Murdoc-Eatonin ja Whittlen (2012) mukaan oppijoiden tulisi saada taitoja elinikäiseen oppimiseen sekä oppimisen itsesäätelyyn ja mukautua joustaviin oppimisympäristöihin. Oppimisen itsesäätely nähdäänkin keskeisenä kouluissa nykyisin. Lisäksi oppimisanalytiikan nähdään tarjoavan tehokkaita tapoja tukea opettajien pedagogisia käytänteitä, jotka korostavat oppijoiden itsesäätelyä ja metakognitiivista ajattelua (Ifenthaler & Schumacher, 2016).

Tutkimuksessamme digitaalisen oppimisjärjestelmän kautta toteutuva opiskelu ja oppiminen tapahtuivat fyysisessä luokkatilassa, jossa myös opettajat antoivat tarvittaessa ohjausta ja kohdennettua tukea oppilaille. Viidennen ja kuudennen luokan oppilaat tutustuivat ilmiölähtöisen opintojakson aikana avaruuteen lukien erilaisia, valmiiksi heille tuotettuja sisällöllisiä tekstimuotoisia materiaaleja ja katsoen videoita sekä tehden tehtäviä paitsi oppimisalustalla myös konkreettisesti itse ja yhdessä toisten oppilaiden kanssa. Oppimateriaali ohjasi oppilaita asettamaan omalle oppimiselleen jokaiselle oppitunnille tavoitteet ja opetuskerran jälkeen myöskin tarkastelemaan omaa oppimistaan. Lisäksi erilaiset lyhyet kyselyt ohjasivat oppilaita pysähtymään opiskelunsa äärelle ja pohtimaan sitä. Oppimisympäristön kautta oppilaat pystyivät myös seuraamaan omaa edistymistään esimerkiksi suoritusprosenttien ja suorituksen tilan sekä tehtävien automaattisen tarkistuksen kautta. 

Tutkimuksemme kautta huomasimme, että alakoulukontekstissa oppimisen itsesäätelyn ennakointivaiheeseen kuuluva tavoitteiden asettelu oli haastavaa osalle oppilaista, samaten kuin näiden tavoitteiden seuraaminen, vaikkakin oppimisalusta oli rakennettu tavoitteiden asetantaa ja seuraamista silmällä pitäen. Tätä ajatellen opetuksessa olisikin merkityksellistä pohtia, kuinka tietoisesti ohjata oppilaita asettamaan oppimiselleen tavoitteita, ja miten digitaaliset oppimisalustat voisivat tukea oppilaita tässä paremmin. Tutkimuksemme tulokset osoittivat myös, että yleisesti ottaen oppilaat kykenivät reflektoimaan omaa oppimistaan sen suhteen, mitä olivat oppineet ja mikä puolestaan oli häirinnyt oppimista.

Tutkimuksemme osoitti myös, että oppilaat saivat tukea ja ohjausta eri läheistä sisältäen tukea sekä oppimisalustasta ja sen tarjoamasta oppimisanalytiikkatiedosta että opettajalta ja vertaisilta. Havaitsimmekin, että vaikka oppimisalusta itsessään oli rakennettu vahvasti itsenäiselle tekemiselle, olivat vertaisten tuki ja oppimisen yhteissäätely myös merkityksellisiä oppilaiden oppimisprosessissa. Oppimisalusta tarjosi oppilaille myös ohjeita, kuvia ja videoita, jotka vähensivät avun tarvetta opettajien suunnasta. Oppilaat ottivat vastuuta omasta oppimisestaan, vaikkakaan he eivät seuranneet aivan oletetun mukaisesti omaa oppimistaan alustan tarjoaman Oma eteneminen -sivun kautta. Oppilaat kuitenkin kertoivat seuraavansa saamiaan suoritusprosentteja aktiivisesti ja ne myös koettiin motivoivina. Osa oppilaista esimerkiksi tavoitteli korkeita suoritusprosentteja, ja he tekivät tehtäviä uudelleen tavoitteidensa mukaisesti.

Kokemukseni mukaan oppimisalusta, joka tarjoaa oppijoille tietoa oppimisprosessista sekä antaa vahvan tuen itseohjautuvalle tekemiselle, voi toimia tehokkaana tukena opiskelun eri vaiheissa. Oppilaita, etenkin alakoulukontekstissa, on hyvä kuitenkin ohjeistaa seuraamaan omaa oppimistaan aina tietoisesta tavoitteiden asettamisesta oman oppimisen seuraamisen kautta oman oppimisen reflektointiin. Zimmermanin (2002) mukaan oppimisen itsesäätely onkin syklinen prosessi ja esimerkiksi asetetuilla tavoitteilla on merkitystä oppimisen reflektoinnin kannalta. Oppilaita olisikin merkityksellistä tukea monin eri tavoin tarkastelemaan aktiivisesti omaa oppimistaan ja ottamaan vastuuta omasta oppimisprosessista ja näin saavuttamaan nykypäivänä paljon korostettuja elinikäisen oppimisen taitoja kyetäkseen vastaamaan alati muuttuvan maailman vaateisiin.

Lähteet

Ifenthaler, D., & Schumacher, C. (2016). Student perceptions of privacy principles for learning analytics. Educational Technology Research and Development, 64(5), 923–938. doi: 10.1007/s11423-016-9477-y

Murdoch-Eaton, D., & Whittle, S. (2012). Generic skills in medical education: Developing the tools for successful lifelong learning. Medical Education, 46(1), 120–128. doi: 10.1111/j.1365-2923.2011.04065.x

Väisänen, S., Hallberg, S., Valtonen, T., Tervo I.-A., Kankaanpää, J., Sointu, E., & Hirsto, L. (in press). Pupils’ experiences of learning analytics visualizations in supporting self-regulated learning in an elementary school classroom. Seminar.net. Media, Technology & Lifelong Learning.

Zimmerman, B. J. (2002). Becoming a self-regulated learner: An overview. Theory into Practice, 41, 64–79. doi:19.1207/s15430421tip4102_2

Leave a Reply

Your email address will not be published.