Haavoittuvasta nuoresta vahvaksi aikuiseksi – lastensuojelun jälkihuoltoon kohdentuvan tutkimuksen tavoite
Kuva: Linkki Pixabayn kuvaan
Lastensuojelun jälkihuollossa olevat nuoret kuuluvat haavoittuvaan ryhmään, joilla tiedetään olevan enemmän ongelmia ja haasteita koulutuksen, työllistymisen, sosiaalisten suhteiden, elämänlaadun ja terveyden kanssa, kun heitä verrataan muihin samanikäisiin nuoriin (Häggman-Laitila ym., 2018; Yang ym., 2017). Kuitenkin osasta heistä kasvaa pärjääviä ja vahvoja aikuisia, kun puolestaan osa joutuu kamppailemaan läpi elämänsä, joka pahimmillaan päättyy ennenaikaisesti. Mistä nämä erot johtuvat ja kuinka voisimme auttaa?
Hyvinvointiyhteiskunta, jossa niin monella on paha olla
Hyvinvointiyhteiskunta. Sillä tavoin Suomea on kuvattu minulle niin kauan kuin muistan. Hyvinvointiyhteiskunta sanana luo mielikuvaa terveydestä, mahdollisuuksista ja onnellisuudesta. Ennen kaikkea tasa-arvoisuudesta. Kuitenkin väitöstutkimukseni aikana olen joutunut tarkastelemaan omia näkemyksiäni ja uskomuksiani suomalaisesta yhteiskunnasta, sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä tasapuolisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Se on avannut silmäni sille, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa monella nuorella on todella paha olla. Väitöstutkimukseni toinen artikkeli ”The multifaceted nature of risk behavior among adolescents – A document analysis of patient and aftercare service providers’ records” antaa äänen haavoittuvalle ryhmälle, joka kipeästi tarvitsee yhteiskuntamme apua ja tukea (Petäjä ym., 2023).
Mikä tekee jälkihuollossa olevista nuorista haavoittuvia?
Tutkimuksemme mukaan jälkihuollossa olevista nuorista (N= 698) valtaosalla (88 %) tunnistettiin yhtä tai useampaa riskikäyttäytymisen muotoa, joihin lukeutui päihteiden käyttö, rahan käytön ongelmat, tupakointi, itsetuhoisuus, rikollisuus, toiminnalliset riippuvuudet, holtiton seksuaalinen käytös ja nuuskan käyttö. Riskikäyttäytyvistä nuorista lähes kolmasosa (31 %) oli työttömiä ja enemmistö (61 %) sai toimeentulo- ja asumistukea. Jo nämä tulokset ovat yhteiskunnallisesta näkökannasta katsottuna huolestuttavia, sillä Tilastokeskuksen viime vuotisen raportin mukaan helmikuussa 2022 15–24- vuotiaiden työttömyysaste oli 14,5 prosenttia (Tilastokeskus, 2022). Fyysisiä sairauksia, diagnostisia testejä ja käynnissä olevia fyysisen sairauden selvittelyitä oli alle puolella (42 %) riskikäyttäytyvistä nuorista, joka määrällisesti on valtakunnallista tasoa korkeampi, sillä Vähätalo & Karukivi (2019) mukaan viidesosalla suomalaisista nuorista on jokin pitkäaikaissairaus. Neurologisia, neuropsykiatrisia ja psykiatrisia sairauksia, diagnostisia testejä ja käynnissä olevia sairauden selvittelyitä oli yli puolella (59 %) riskikäyttäytyvistä jälkihuollossa olevista nuorista. Yleisimpiä diagnosoituja neurologisia, neuropsykiatrisia ja psykiatrisia sairauksia olivat masennus (32 %), muut ahdistuneisuushäiriöt (19 %) sekä ADHD (15 %). Kun tilannetta tarkastellaan valtakunnalliselta tasolta noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja erilaisia häiriöitä voi sairastaa useampia yhtä aikaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022).
Kuinka tukea tutkimuksen keinoin jälkihuollossa olevia nuoria?
Tutkimuksemme osoitti, että riskikäyttäytyvät nuoret käyttivät pääsääntöisesti heille tarjottuja palveluita, vaikka poikkeuksiakin löytyi. Jälkihuollon sosiaaliohjaajan palveluita jätti käyttämättä 11 prosenttia nuorista, vaikka he olisivat palvelua tarvinneet. Toiseksi yleisintä (10 %) riskikäyttäytyvien nuorten keskuudessa oli jättää psykiatrisen avohuollon palvelut käyttämättä ja kolmanneksi yleisimmin (6,5 %) riskikäyttäytyvät nuoret jättivät jälkihuollon sosiaalityöntekijän palvelut käyttämättä. Mikä sitten voisi selittää palveluiden käyttämättä jättämistä, vaikka jälkihuollon asiantuntijat ovat arvioineet nuoren tarvitsevan kyseisiä palveluita? Vaikka skenaarioita on yhtä monta kuin yksilöitäkin, jotka jättivät palveluita käyttämättä, on yksi vaihtoehto se, ettei palvelut todellisuudessa vastaa kyseisen nuoren tarpeisiin. Koska tutkimuksemme osoitti, että riskikäyttäytyvien nuorten kohdalla ongelmat kumuloituivat samoille yksilöille ja olivat usein ylisukupolvisia, voi olla vaikea kohdistaa oikea-aikaisia ja oikein kohdennettuja palveluita näiden yksilöiden kompleksisiin ongelmiin. Olisiko tähän yksi ratkaisu monialaisen ja moniammatillisen yhteistyön sekä vaikuttavien interventioiden kehittäminen ja implementointi? Tai tieteellisen tutkimuksen keinoin syvemmän ja nuoria yksilöinä tunnistavan ymmärryksen lisääminen esimerkiksi profiloinnin avulla, jolloin nuoren tilannetta selittäviä sekä ennustavia tekijöitä pystytään tunnistamaan? Myös nuorten äänen kuuleminen laadullisen tutkimuksen keinoin ja nuorten omien voimavarojen tunnistaminen sekä voimavaralähtöisen työotteen kehittäminen voisivat olla osa ratkaisua. Olipa menetelmät tai tulokulmat mitkä hyvänsä, tavoite on silti aina sama: haavoittuvassa asemassa oleva nuori kasvaisi vahvaksi aikuiseksi.
Lähteet
Häggman-Laitila, A., Salokekkilä, P., & Karki, S. (2018). Transition to adult life of young people leaving foster care: a qualitative systematic review. Children and Youth Services Review, 95, 134–143. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2018.08.017
Petäjä, UKP., Terkamo-Moisio, A., & Häggman-Laitila, A. (2023). The multifaceted nature of risk behaviour among adolescents – A document analysis of patient and aftercare service providers’ records. Journal of Advanced Nursing, ePublication. DOI: 10.1111/jan.15715
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2022). Nuorten mielenterveyshäiriöt. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot
Tilastokeskus. (2022). Työllisyys kasvoi edelleen helmikuussa. https://www.stat.fi/til/tyti/2022/02/tyti_2022_02_2022-03-22_tie_001_fi.html
Vähätalo, R., & Karukivi, M. (2019). Nuorten pitkäaikaissairauksilla monia yhteyksiä psyykkiseen vointiin. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim, 135(10), 918–924.
Yang, J., McCuish, E.C., & Corrado, R.R. (2017). Foster care beyond placement: offending outcomes in emerging adulthood. Journal of Criminal Justice, 53, 46-54. https://doi.org/10.1016/j.jcrimjus.2017.08.009