Rajat ylittävän yhteistyön merkitykset Karjalassa, Suomessa ja Venäjällä

Suomen ja Venäjän rajaseudulla tapahtuva ja rajoja ylittävä yhteistyö on käynyt läpi monenlaisia vaiheita. Neuvostoliiton ajan sulkeutuneisuudesta on liikuttu perestroikan ja glasnostin herättämään vilkkaampaan yhteistyöhön ja suurempaan avoimuuteen. Niiralan raja-aseman aukeaminen 1980-luvun lopulla oli merkittävää. Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 edisti entisestään yhteistyötä. Pohjois-Karjala markkinoi itseään pitkään Venäjä-osaamisen asiantuntijana, ja Venäjä olikin tärkeä Pohjois-Karjalalle. Yhteistyö oli merkittävää sekä taloudellisesti, että myös henkilökohtaisella tasolla. Kuitenkin Krimin valloitus vuonna 2014 ja Venäjän muuttuva ilmapiiri alkoivat jo murentaa joidenkin toimijoiden yhteistyöhaluja. Yhteistyö loppui kokonaan vuonna 2022, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan.

Toimijoiden Karjalat – 30 vuotta rajan ylittävää yhteistyötä on teos, joka käsittelee Suomen ja Venäjän rajoja ylittävää yhteistyötä, joka tapahtui pääasiassa Karjalan tasavallassa. Teoksen oli alun perin tarkoitus juhlistaa rajan aukeamisen ja rajan ylittävän yhteistyön 30-vuotista historiaa ja tallentaa yhteistyössä mukana olleiden pohjoiskarjalaisten kokemuksia, ajatuksia ja muistoja. Venäjän aloittama hyökkäyssota, sekä Suomen rajojen sulkeminen Venäjältä tulleiden turvapaikanhakijoiden uhkakuvien takia muutti kuitenkin projektin luonnetta. Yhteistyön historian lisäksi tallennettiin ajatuksia sen yhtäkkisestä loppumisesta, ja mitä se oli merkinnyt ihmisille. Projektia varten haastateltiin yhteistyössä mukana olleita toimijoita, ja heidän haastattelunsa ovat tärkeässä roolissa tässä kirjassa.

Kirjan rakenne

Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja se etenee yleisestä yksityiskohtaisempaan. Osassa yksi käydään läpi yhteistyön yleinen kaari, mistä se sai alkunsa, mitkä erilaiset sopimukset ja hankkeet vaikuttivat siihen, ja miten lopulta yhteistyö päättyi. Tämän osan lukeminen vaatii keskittymistä, jos haluaa pysyä perässä mistä kaikista eri sopimuksista ja termeistä kerrotaan, ja miten ne eroavat toisistaan. Siitä saa kuitenkin hyvän yleiskuvan tapahtumista. Toisessa osassa käydään tarkemmin läpi sitä, miltä yhteistyö näytti eri toimialoilla. Osassa kolme keskitytään enemmän yhteistyön arkeen, ja se sisältää haastatteluiden perusteella tehdyt tyyppitarinat kouluttaja Ritvasta ja tulkki Jussista. Ritva ja Jussi eivät ole oikeita henkilöitä, mutta heidän tarinansa on yhdistelty eri asioista ja tyypillistä kokemuksista, mitä haastatteluiden kertomuksissa on ilmennyt.

Teos sisältää runsaasti faktatietoa esimerkiksi Suomen ja Venäjän välisistä sopimuksista, mutta sen suurin anti on mielestäni haastatteluissa ilmi tulleet yhteistyöhön osallistuneiden ihmisten tiedot ja muistot. En ole itse koskaan käynyt Venäjällä tai Karjalan tasavallassa, enkä ole osallistunut mihinkään niihin liittyviin yhteistyöprojekteihin. Olin kuitenkin ennen tämän kirjan lukemista litteroinut pari tähän projektiin kuuluvaa haastattelua arkistointia varten, joten oli mukava päästä lukemaan aiheesta lisää. Litteroinnin parissa oli päässyt aika hyvin kiinni siihen tunnelmaan, mikä yhteistyössä vallitsi. Tämän kirjan lukeminen antoi itselleni vielä lisää tietoa siitä, mitä kaikkea yhteistyö käytännössä sisälsi. Pidin kirjan kuvituskuvista, joista monet ovat yksityishenkilöiden yhteistyön lomassa ottamia.

Yhteistyön käytännöt

Teoksessa käsitellään yhteistyötä monesta eri näkökulmasta. Neuvostoliiton hajoaminen ja rajan avautuminen toivat Karjalan tasavallan vaikean tilanteen esille ja Suomesta vietiin sinne paljon humanitaarista apua 1990- ja 2000-luvulla. Suomalaiset myös toivat karjalaisia opiskelemaan maataloutta Suomen puolelle ja veivät oppejaan Karjalaan. Suomalaiset ajattelivat opettavansa omia, parempia toimintatapojaan Karjalassa, mutta Neuvostoliiton sovhoosi- ja kolhoosijärjestelmään tottuneita ihmisiä oli hankala muuttaa yksityisviljelijöiksi. Tärkeitä yhteistyöalueita olivat myös terveydenhuolto, ympäristö, tiede ja liikunta. Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus teki yhteistyötä Pitkärannassa, ja toiminnasta käytettiin nimeä Pitkäranta-projekti. Se sisälsi lääketieteellistä tutkimusta ja käytännön toimintaa terveyden edistämiseksi. Turistit ja rajan toisella puolella tankkaajat olivat keskeisiä hahmoja rajaa ylittävässä kertomuksessa. Karjalaan tehtiin myös metsästysmatkoja, koska varsinkin alussa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siellä oli metsästystä koskevia lakeja ja säädöksiä paljon Suomea vähemmän.

Monet toimijat kertovat kirjassa kokevansa surua siitä, että yhteistyö loppui. Vaikka toiminnassa oli sekä hyvät, että huonot puolensa, oli se selkeästi ihmisille tärkeää, ja sen aikana muodostui merkittäviä ihmissuhteita rajan toisella puolella asuviin ihmisiin. Esimerkiksi Öllölän ja Ontajärven välinen ystävyyskylätoiminta oli siihen osallistuneille todella merkittävää. Vierailijoille järjestettiin yllätyssyntymäpäiväjuhlia, ja ystävyyskylätoiminnan aikana syntyneet lauluryhmät tekivät esiintymismatkoja. Kylien välisiä vierailuja jatkettiin myös varsinaisen kylätoiminnan loppumisen jälkeen, ja yhteyttä pidettiin etänä, kun matkustaminen ei onnistunut ensin koronan, ja sitten Venäjän hyökkäyssodan vuoksi.

Loppuajatuksia

Toimijoiden Karjalat antaa mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista rajan ylittävä yhteistyö oli sen 30-vuotisen historian aikana. Kirja ei ole mitenkään erityisen paksu siinä ollessa 253 sivua, mutta mielestäni siinä on kuitenkin taitavasti saatu käsiteltyä yhteistyön monet eri puolet. Kirjan voi lukea, vaikka ei olisikaan perehtynyt sen aiheeseen aiemmin, koska se on kirjoitettu yleistajuisesti. Mielestäni se, että kirjassa keskitytään yhteistyössä mukana olleiden ihmisten omiin kokemuksiin, tekee siitä helposti ymmärrettävän. Jos kuitenkin kirjan lukemisen jälkeen herää halu perehtyä aiheeseen lisää, voi kirjan lähdeluettelosta löytää lisälukemista.

Luettuani Toimijoiden Karjalat koen paremmin ymmärtäväni rajoja ylittävää yhteistyötä, vaikka se onkin niin moninainen aihe, että yksi kirja ei pysty kaikkea siitä kertomaan. Toimijoiden Karjalat on kuitenkin hyvä paikka, mistä aloittaa tähän aiheeseen tutustuminen.

• Esiteltävä kirja: “Toimijoiden Karjalat – 30 vuotta rajan ylittävää yhteistyötä”
• Kirjan kirjoittajat: Joni Virkkunen, Alina Kuusisto, Ismo Björn, Jukka Kokkonen, Minna Piipponen ja Pirjo Pöllänen
• Vierailevat kirjoittajat: Gleb Yarovoy, Hannu Itkonen, Pertti Rannikko, Pekka Hakamies, Tapio Hämynen ja Kaija Heikkinen
• Kustantaja: Kirjokansi
• Julkaisuvuosi: 2026

Lue myös tämän blogin.

Kirjoittajat

Otava Nieminen

harjoittelija

Karjalan tutkimuslaitos