Kolonialismin perintö sekä sen käsittely tieteessä ja tutkimuksessa
Välillä tutkijan on hyvä poistua mukavuusalueeltaan eli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta ja lähteä ulkomaille kuulostelemaan, millaisia tieteellisiä ja yhteiskunnallisia keskusteluja omalla alalla muualla käydään. Tähän minulle tarjoutui mahdollisuus Non-Western Migration Regimes in a Global Perspective [1]-hankkeen (MARS) kautta. Karjalan tutkimuslaitos on mukana MARS-hankkeessa, jota koordinoidaan Lundin yliopistosta käsin. Näissä merkeissä saavuin viime viikolla Iso-Britanniaan, jossa vietän touko- ja kesäkuun vierailevana tutkijana Bristolin yliopiston Law Schoolissa.
Heti vierailuni aluksi minulla oli ilo päästä kuulemaan Olivia U. Rutazibwan [2] seminaariesitys, joka käsitteli Iso-Britannian yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa pinnalla olevaa asiaa eli kolonialismin jälkiä yhteiskunnassa ja tieteessä. Tämä on erityisen tärkeä aihe täällä Bristolissa, joka satamakaupunkina oli yli sadan vuoden ajan yksi Euroopan orjakaupan keskuksia. Esityksessään Rutazibwa käsitteli aihetta pohtien, kuinka on mahdollista lakata palvelemasta valkoista tietämättömyyttä ja valkoista viattomuutta. Hän puhui ennen kaikkea epistemologisesta näkökulmasta, mutta esityksessä oli paljon yhtymäkohtia akateemisen työn ja yhteiskunnallisen toiminnan teemoihin.
Valkoinen tietämättömyys
Valkoisen tietämättömyyden käsitettä ovat käyttäneet monet tutkijat. Rutazibwa lähti liikkeelle Charles W. Millsistä, johon käsite usein tutkimuskeskusteluissa yhdistetään. Millsin (2007[3]) mukaan valkoisessa tietämättömyydessä on kyse valkoiseen rodulliseen etuoikeuteen pohjautuvasta mahdollisuudesta sivuuttaa muiden kokemukset rasismista ja pitää kiinni tähän liittyvistä virheellisistä uskomuksista. Mills (2015[4]) kirjoittaa myös dispositionaalisesta tietämättömyydestä, joilla hän viittaa erityisiin tietämättömyyttä ylläpitäviin epistemologisiin käytäntöihin ja taipumukseen sivuuttaa rasismia koskeva tärkeä tieto.
Yksi käytännön esimerkki organisoidusta valkoisesta tietämättömyydestä on poliittisesta päätöksenteosta tuttu tapa rahoittaa erilaisia rasismia ja syrjintää koskevia selvityksiä sen sijaan, että olemassa olevan tiedon pohjalta tartuttaisiin toimeen tunnistettujen ongelmien kitkemiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Yliopistomaailmassa tunnistan samankaltaisuutta siinä, että mielellämme koulutamme ihmisiä esimerkiksi tunnistamaan rasismia sen sijaan, että muuttaisimme toimintatapoja inklusiivisemmiksi. Tällöin ongelmaksi esitetään yksilöiden tietämättömyys tai osaamattomuus, eikä rakenteellinen rasismi.
Valkoinen viattomuus
Valkoinen viattomuus taas on Gloria Wekkerin[5] käsite, jonka avulla hän tuo esiin Alankomaiden yhteiskunnan värisokeuden sekä ongelmallisen suhtautumisen rasismiin, kolonialismiin ja näiden nykyhetkeen ulottuviin jatkumoihin. Wekkerin mukaan Alankomaissa ei haluta tunnistaa sortavia rakenteita. Sen sijaan niiden olemassaoloa pyritään kiistämään vetoamalla siihen, ettei Alankomaiden kaltaisessa liberaalissa ja tasa-arvoisessa valtiossa voisi esiintyä rasismia. Kyse on yhteiskunnallisella tasolla samanlaisesta argumentaatiosta kuin yksilötasolla, jossa henkilö saattaa väittää, ettei voi toimia rasistisesti, koska hänellä on ulkomaalaistaustainen ystävä. Tällöin kaksi toisistaan riippumatonta asiaa yhdistetään virheellisesti tavalla, joka oikeuttaa näennäisen viattomuuden ja sokeuden omaa toimintaa kohtaan. Tämä puolestaan estää rasismiin liittyvien ongelmien käsittelyn.
Itse voisin lisätä tähän vielä kolmannen eli valkoisten kyynelten käsitteen. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi etuoikeutetussa asemassa olevien ihmisten (usein suhteettoman voimakkaita) tunnereaktioita tilanteessa, jossa heidän etuoikeutensa tehdään näkyväksi. Alison Phipps (2021[6]) kirjoittaa feministisen tutkimuksen kontekstissa, ettei näistä reaktioista erityisesti julkisuudessa käytävässä keskustelussa ole kyse vain siitä, että valkoisten naisten kyyneleitä arvostetaan samalla kun mustien naisten kyyneleet sivuutetaan. Phippsin mukaan kyse on siitä, että rotu itse (ja ehkä myös luokka, ainakin jossain määrin) määrittyy sen kautta, kenet nähdään kykeneväksi itkemään. Tällöin porvarillisen valkoisen tunneilmaisun esittäminen toimii välineenä rodullistettujen ihmisten epäinhimillistämiselle.
Rutazibwan esityksen keskeinen väite oli, että valkoinen tietämättömyys ja viattomuus ovat organisoituja ja rakenteisiin palautuvia käytäntöjä. Tämän keskustelun ja oikeastaa aihetta koskevan väittelyn äärelle pääsee esimerkiksi lukemalla Zara Bainin[7] artikkelin, jossa hän pohtii Millsin valkoisen tietämättömyyden käsitettä filosofisesta ja erityisesti antirasistisen kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmista.
Rasismia näkeminen ja rasismista puhuminen
Keskustelu rasismista jää usein yksilötasolle. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun se, että valkoisten ihmisten globaaleista etuoikeuksista puhuminen koetaan ja nimetään epäreiluksi sekä valkoisia syyllistäväksi. Sanotaan, että rasismista puhuminen on epäreilua, koska eivät kaikki valkoiset ole rasisteja. Argumentaatiota esiintyy esimerkiksi silloin, kun rasismista tai valkoisuudesta puhuvien ja niistä kirjoittavien tutkijoiden asiantuntemus kyseenalaistetaan ‘musta tuntuu’ -argumentein. Näissä tilanteissa käydään kamppailua siitä, miten aiemmin valkoisissa tiloissa – kuten eurooppalaisessa yliopistolaitoksessa – voidaan paitsi tarkastella, millaisiin käytäntöihin nykyinen tiedontuotanto perustuu, myös muuttaa näitä käytäntöjä siten, että ne avautuvat uudelle, aiemmin marginalisoidulle tiedolle.
Yksi askel tähän suuntaan yliopistotyössä on se, että tarkastellaan, millaisia ja kenen kirjoittamia kirjoja opiskelijoita ohjataan lukemaan. Tämä ei tarkoita klassikoiden sensuroimista opetussuunnitelmista, vaan ajattelun avaamista ja sen näkemistä, että yliopistokoulutuksen historiassa valkoisilla, keskiluokkaisilla miehillä on ollut paljon muita enemmän valtaa ja mahdollisuuksia määritellä sitä, mikä on arvokasta ja tietämisen arvosta. Kukapa muistaa, että Suomessakin naisten tuli vuoteen 1901 saakka hakea yliopistolta erioikeutta[8] päästäkseen sinne opiskelijaksi? Kulttuurinen muutos, jonka myötä naisten kouluttautumiseen alettiin suhtautua myönteisesti, otti vielä paljon pitempään.
Tästä oikeudesta kamppaillaan eri puolilla maailmaa vielä tänä päivänäkin ja tutkijoiden mukaan on merkkejä siitä, että koulutukseen liittyvä eriarvoisuus olisi kasvussa myös Suomessa[9]. Ninni Lankisen[10] mukaan toiseuttavat rakenteet eli arjessa kohdattu rasismi ja normatiivinen valkoinen, keskiluokkainen suomalaisuus rajoittavat erityisesti näkyviin vähemmistöihin kuuluvien tyttöjen mahdollisuuksia kouluttautua haluamalleen alalle.
Presidentti Trumpin ja hänen hallintonsa räikeä tiedevastaisuus on helppo tunnistaa ja tuomita. Rutazibwan esityksen kuunneltuani jäin pohtimaan, osaammeko kuitenkaan nähdä ja sanoittaa yliopistoyhteisöissä hienovaraisina, usein perinteisiin piiloutuvina, tekoina, sanoina tai asenteina esiintyvää valkoista tietämättömyyttä ja viattomuutta?
Projektia Non-Western Migration Regimes in a Global Perspective, MARS, rahoittaa Euroopan komission MSCA (Marie Skłodowska-Curie Actions) henkilöstövaihto-ohjelma. Konsortio tukee muuttoliikkeisiin liittyvien aiheiden parissa työskentelevien tutkijoiden kansainvälisiä ja eri sektoreiden välisiä henkilövaihtoja. Lundin yliopiston koordinoimaan konsortioon kuuluu yhteensä 8 eurooppalaista yliopistoa ja organisaatiota sekä 11 kumppania Keski-Aasiasta, Lähi-idästä, Pohjois- ja Länsi-Afrikasta, Kaakkois-Aasiasta, Itä-Aasiasta, Persianlahden maista ja Latinalaisesta Amerikasta.
Viitteet
[1] https://www.mars.lu.se/home
[2] https://www.lse.ac.uk/sociology/people/academic-staff/olivia-umurerwa-rutazibwa
[3] Mills CW (2007b) White ignorance. In: Tuana N, Sullivan S (eds) Race and Epistemologies of Ignorance. Albany, NY: SUNY Press, pp. 13–38.
[4] Mills CW (2015) Global white ignorance. In: Gross M, McGoey L (eds) Routledge International Handbook of Ignorance Studies. London; New York: Routledge, pp. 217–227.
[5] https://www.dukeupress.edu/white-innocence
[6] https://doi.org/10.1177/1367549420985852
[7] https://doi.org/10.1177/14778785231162779
[8] https://doi.org/10.54331/haik.139336
[9] https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/politiikkasuositukset/20_03_koulutuksen_ylisukupolvinen_eriarvoisuus_on_kasvanut.pdf
[10] https://journal.fi/nuorisotutkimus/article/view/155128