”Täytyy niin kun käytännössä kovettaa itsensä sille julkiselle paineelle.”
Venäjän kielen opiskelijan kokemuksia Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista opiskelijoihin
Karoliina Keskitalo on kuudennen vuoden venäjän kielen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa. Sivuaineenaan hän opiskelee Helsingin yliopistossa Aleksanteri-instituutissa Venäjän ja Itäisen Euroopan -asiantuntijaopintoja eli VIExpert-asiantuntijaopintoja. Näiden lisäksi hän toimii aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa, kuten Itä-Suomen yliopiston venäjän kielen ainejärjestö Iskra ry:ssä, Helsingin yliopiston Sasha ry:ssä puheenjohtajana, Aleksanteri-instituutin johtoryhmässä, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seurassa eli Viets ry:ssä opiskelijoiden edustajana sekä Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston opiskelijatyöryhmässä. Lisäksi Keskitalo on hakenut ensi vuoden UEF-lähettilääksi.
Haastattelin Karoliinaa tavoitteenani nostaa esille opiskelijan näkökulmaa tämänhetkiseen venäjän kielen opiskelun tilanteeseen sekä siihen, miten opiskelija kokee tulevaisuuden näkymän venäjän kielen asiantuntijana. ”Tämänhetkinen tilanne” viittaa viime vuosina tapahtuneisiin suuriin muutoksiin, kuten koronapandemiaan ja Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Kuitenkin haastattelussa sodan vaikutukset painottuivat, joten keskityn tässä niihin. On tärkeää antaa opiskelijoille ääni, ja saada näkymää siihen minkälaista venäjän kielen opiskelu on tällä hetkellä. Karoliinan vaikuttava asiantuntijuus niin opiskelusta kuin järjestötoiminnasta tekivät hänestä mielestäni juuri sopivan haastateltavan tätä tekstiä varten.
Onko Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttanut siihen, miten muut ihmiset suhtautuvat sinuun tai ainejärjestöihin?
Keskitalo kommentoi, kuinka sodan alku oli kaikille yllätys niin venäjän kielen opiskelijoille kuin niille, jotka eivät olleet missään tekemisissä Venäjän tai sen kielen kanssa. Järkytys ja shokki oli suuri jokaiselle, varsinkin kun sota tuli lähelle fyysisesti ja henkisesti. Keskitalo kertoi suhtautumisen venäjän kielen opiskelijoihin tämän vuoksi olevan kahdenlaista:
”Mä jaan suhtautumisen meihin venäjän kielen opiskelijoihin kahteen leiriin eli on niitä, jotka ymmärtävät tosi hyvin sen kieliosaamisen tarpeen ja mihin sitä käytetään. Sitten on he, ketkä tuomitsee kaiken mitä tapahtuu venäjäksi, Venäjällä, mitenkään yhteistyössä Venäjän kanssa.”
Keskitalo on huomannut myös opiskelijamäärien laskeneen viime vuosina. Hänen mukaansa venäjän kielen oppiaineeseen valitaan vuosittain 25 uutta opiskelijaa, mutta koronapandemia puolitti tuon opiskelijamäärän jo ennen hyökkäyssodan alkua. Myös VIExpert-asiantuntijaopinnoissa Keskitalo toteaa huomanneensa opiskelijamäärien laskua. Korona-ajan ja sodan alkamisen välissä Keskitalo huomasi yhden ”normaalin” vuoden, mutta määrät jälleen laskivat hyökkäyksen alettua:
”[Sodan] jälkeen on selkeästi huomannut, että ihmiset ei hakeudu venäjän kieltä opiskelemaan. En osaa sanoa, kuinka paljon venäjän kieltä opiskellaan noin ylipäätään, vaikka Kielikeskuksella tai sivuaineena, mutta uusia pääaineopiskelijoita tulee noin 10–14 ja tänä vuonna varmaan liikutaan siinä samassa noin kymmenessä eli ne määrät on tippunut tosi paljon.”
Tämän lisäksi Keskitalo kommentoi ainejärjestötoimintaan kohdistunutta muutosta:
”On ollut huomattavissa esimerkiksi sponssihommissa, että jos joskus haetaan sponssia johonkin meidän tapahtumaan, mikä on tarkoitettu opiskelijoiden hyvinvointiin ja verkostoitumiseen, niin ei välttämättä saada samalla tavalla [sponsoreita] mitä on saatu. On huomattavissa, että tietyt ainejärjestöt saa vaikka sponssia tietyltä taholta ja me ei sitä saada. Tämä näky tosi vahvasti heti siinä -22 [vuoden] aikana. Nyt ei olla hirveästi haettu sponsseja, mutta se on huomattavissa edelleenkin, että jotkut ei halua tehdä meidän kanssamme yhteistyötä tai meistä on jonkinlainen [käsitys], että kun me ollaan venäjän kielen opiskelijoita niin me ollaan tietynlaisia.”
Venäjän kielen opiskelijoihin rinnastetaan siis tietynlaisia negatiivisia mielikuvia, jotka ovat haitanneet yhteistyötä eri toimijoiden, kuten yritysten kanssa. Keskitalo painottaa kuitenkin, miten ainejärjestössä opiskelijoilla ja opettajilla on hyvin vahva yhteisymmärrys siitä, kuinka sota on äärimmäisen tuomittavaa ja kuinka kaikki pyrkivät omine keinoineen tukemaan Ukrainaa. Tästä huolimatta venäjän kielen opiskelijat ovat joutuneet kärsimään yleistyksistä ja ennakkoluuloista:
”Siinä alussa kun oltiin, se oli niin uutta ja kamalaa ja oltiin ymmärrettävästi tunnekuohuissa niin sitten nakitettiin kaikki vaikka venäläiset samaan kastiin, että ne on kaikki Putinin kätyreitä, mitä mekin ollaan opiskelijat saatu kuulla, että me ollaan jollain tavalla vakoojia tai ollaan jollain tavalla Venäjän valtion alaisuudessa. Eihän meillä tietenkään ole sellaisia yhteyksiä sinne. Totta kai ihmisillä on sukulaisia Venäjällä ja muualla Itä-Euroopassa.”
”Se on mun mielestä pelottavaakin, että yliopisto-opiskelijoille pitää kertoa, että eihän me nyt oikeasti olla vakoojia, et nyt puhutaan kielestä ja sen opiskelusta. Se osoittaa taas, kuinka hyvin kielikin on valjastettu siihen propagandan käyttöön ja kuinka paljon sitä hyödynnetään ja kaikki käytännössä missä on sana Venäjä tuomitaan saman tien, koska se yhdistetään suoraan hyökkäyssotaan. Ymmärrän toisaalta, toisaalta toivoisin tietyllä tavalla vähän enemmän selvitystä ennen kuin tuomitaan kaikki.”
Keskitalo painottaa, ettei hän kuitenkaan ole kokenut missään vaiheessa minkäänlaista häpeää siitä, että hän opiskelee venäjää. Hän ei siis pelkää sanoa opiskelevansa venäjää, vaikka varsinkin sodan alussa hän kuuli tähän liittyviä negatiivisia asioita:
”Jos joku kysyy, niin mä sanon suoraan ja siinä on taas ne kaks puolta. Siinä on ne, jotka ymmärtävät, että ’ei hitsi toi on tosi tärkeä kieli, että tosi hyvä kun opiskelet, pitää olla sitä osaamista’ ja sitten on niitä ’miksi ihmeessä, mitä sä muka kuvittelet tolla tekeväsi’. Enemmän on kääntynyt, nyt sanotaan vuoden sisään, siihen, että ’ei hitsi, että tosi hienoa, että opiskelet’ ja nämä tulee siis ihan muiden alojen opiskelijoilta.”
”Sitten toki on aina näitä vastapuolen, jotka sitten kokevat kaiken, että sitä ei pitäisi olla ja sitähän sitten huomaa kommenteissa, somessa, ihan missä vaan, kyllä sitä huomaa tosi paljon.”
Onko sodan alku vaikuttanut siihen, miten itse suhtaudut venäjän kielen opiskeluun ja tulevaisuuteen?
Suhde venäjän kielen opiskeluun on Keskitalolla ollut hieman epävarma aiemmin. Hän tuo esille, miten generalistialoihin usein kuuluu kyseenalaistamista siihen, onko kyseinen ala se oikea. Keskitalo nostaa esille työllistymiseen liittyvät muutokset, jotka ovat syntyneet sodan aiheuttaneesta epävakaasta tilanteesta:
”Kaikki se on vaikuttanut ihan joka ikisen työuran ajatuksiin ja [siihen] mitä voi tehdä, koska hyvin pitkälti venäjän kieltäkin on käytetty opettajana tai yhteistyössä venäläisten turistien kanssa tai kaupankäynnissä venäläisten yritysten kanssa. Se on hyvin pitkälti meilläkin opinnoissa korostettu nimenomaan sitä kauppa- ja turistipuolta, että mitä sota on osaltaan tuonut, niin on jouduttu kalibroimaan niitä ajatuksia myös muualle ja se Venäjä on sieltä aika sutjakasti monelta lähtenyt, että harva oikeastaan haaveilee edes minkäänlaisesta Venäjän kaupasta tässä tilanteessa. Se on enemmän ehkä semmoista nostalgisointia, mitä mä olen huomannut. Puhutaan niistä niin kun ’paremmista ajoista’, kun joskus on ollut vaikka luotettavia yhteistyökumppaneita Venäjällä niin sitä nostalgisoidaan, mutta tällä hetkellä oikeastaan ei kukaan sinne halua mennä tai haluisi [sitä] aloittaa uudestaan.”
”Niistä omista uranäkemyksistä niin onhan ne totta kai muuttunut, siis paljon on hävinnyt työpaikkoja siis ihan todella paljon. Yksi ala [kaupankäynti ja kulttuurinen yhteistyö venäläisten toimijoiden kanssa] on kokonaan tällä hetkellä poissa ja tulee olemaankin pitkään ja niin saakin olla niin kauan, kun miehitetään viatonta maata.”
Varmuus alaa kohden kuitenkin kasvoi muun muassa kun venäjän kieltä osaavia henkilöitä pyydetiin tulkeiksi ukrainalaisille pakolaisille. Keskitalo ei itse toiminut tulkkina muiden syiden takia, mutta tilanne kuitenkin toi toiveikkuutta työelämää kohden, kun hän tajusi kielitaidon olevan taito, millä voi todella auttaa ihmisiä. Keskitalo tuo esille:
”Mulle venäjän kielen opiskelusta on tullut tärkeämpää viimeisinä vuosina. Mä olen ymmärtänyt sen kielen mahdollisuudet ja sellaiset tietynlaiset, mitä kaikkea sä voit saavuttaa sillä, että sä opiskelet, vaikka ensiksi venäjän kielen, lähdet sen pohjalta opiskelemaan vaikka ukrainaa, valkovenäjää, muita slaavikieliä ja lähdet sinne tutustumaan laajemmin. Se on mulle ollut tosi isokin tajuaminen, että se on oikeasti erittäin arvokas kieli. Myös haluan olla omalta osaltani tukemassa sitä taistelua mitä aktivistit ja oppositio käy Venäjällä tämänhetkistä hallintoa vastaan. Kieli on siinä ymmärryksessä pääosassa.”
Keskitalo koki VIExpert-asiantuntijaopintojen ja Sasha ry:n vahvistaneen hänen optimistista työelämänäkemystään. Muiden tutkijoiden ja alalla kauan työskennelleiden tapaaminen sekä VIExpert-asiantuntijaohjelman erityiskursseilla opiskeleminen on tuonut hänelle uudenlaista osaamista ja näkökulmaa. Keskitalo tuo esille myös, miten Sasha ry:n jäsenten positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen sekä osaamisen ja alueen ymmärryksen tärkeyden näkeminen on ollut hänelle lohduttavaa. Keskitalo painottaa uusien näkökulmien ja kokemuksien tärkeyttä:
”Mulla on tietyllä tavalla tosi positiivinen näkökulma siihenkin, että vaikka meillä opiskelijamäärät vähenevät ja ihmiset eivät enää lue venäjän kieltä niin sehän on käytännössä niille ketkä osaa sitä niin tosi hyvä, koska sitten ne työt jää käytännössä meille. Toki siinä voi jossain vaiheessa olla ihan todella isokin määrä töitä, kun ei oo sitä osaavaa porukkaa. Kyllä se on mulle vahvistanut sitä, että kyllä mä olen oikeassa paikassa. Sen takia mä oon lähtenyt, en sano itseeni mainoskasvoksi, mutta tietyllä tavalla lähtenyt tosi moneen juttuun mukaan, että mä saan koko ajan uutta näkökulmaa siihen, että miten tähän suhtaudutaan eri puolilla ja mikä koetaan tärkeänä.”
”Varsinkin VIExpert-opinnot on tuonut mulle tosi paljon uutta näkökulmaa, että sitä mihin kaikkialle sä voit työllistyä. Myöskin se humanistisen osaamisen korostaminen ja tutkiminen mitä oon itse tehnyt siinä opiskelijatyöryhmässä niin se on myös nostanut tosi paljon esiin niitä mahdollisuuksia. Vaikka sulla on tutkinto jostain tietystä kielestä niin sun ei välttämättä tarvitse tehdä sillä kielellä paljoakaan. Humanistiset tutkinnot ovat semmoisia, [että] ne korostaa niin paljon kaikkea yleistä tietoa, mikä on hyödyllistä sitten missä tahansa ammatissa.”
Keskitalo tuo myös esille, miten Suomessa ei ole tarpeeksi venäjän kieltä osaavia. Hän on itse aloittanut venäjän kielen opiskelun kymmenen vuotta sitten ollessaan kahdeksannella luokalla, jolloin asiasta oltiin jo huolissaan. Keskitalo kuitenkin näkee asiantuntijuuden vähäisyyden valttikorttina:
”Meitä valmistuu vuosittain yliopistolta muutama, jotka osaa venäjää. Kyllä se on musta erittäin tärkeätä, että jos mä olen yksi niistä osaavista niin sehän meinaa, että mulle on niitä töitä. Onko niitä just saman tien valmistumisen jälkeen, ei välttämättä, mutta mä katson pidemmälle, tai aika paljonkin pidemmälle, että kun tilanteet elää ja tilanteet voi muuttua tosi nopeastikin, että ikinä ei tiedä mitä saattaa tapahtua ja missä vaiheessa niitä kielenosaajia saatetaan tarvita tosi paljon.”
Keskitalo jatkaa painottaen venäjän kielen opettamisen tärkeyttä:
”Sen takia on mun mielestä erittäin vahingollista pitkällä tähtäimellä, että nyt monet kunnat ja kaupungit haluaa lopettaa kaikki venäjän kielen kanssa tehtävän yhteistyön, kieliluokat, Itä-Suomen koulun tilanne, mikä oli juuri tässä viime vuonna tapetilla. Se on tosi lyhyttä ja kapeakatseista siihen nähden, että sitä on todella vaikea sitten nopealla aikataululla saada sitä osaamista yhtäkkiä lisää, jos se systemaattisesti lopetetaan, että ala-asteella ei voi lukea enää, kukaan ei jatka yläasteella lukemista, kukaan ei jatka lukiossa, kukaan ei tule yliopistoon. Se on tosi lyhytnäköistä, että niitä lopetetaan, koska pelkona on se, että sitten vaikka kymmenen vuoden päästä tuleekin yhtäkkiä tilanne, että tarvitaan joka puolella Suomea joku, joka osaisi venäjää.”
Minkä takia koet venäjän kielen opiskelun olennaiseksi? Miksi koet varsinkin sen ”mainostamisen” tärkeäksi?
Keskitalo näkee venäjän kielen opiskelun ja osaamisen tärkeäksi useista eri syistä. Venäjän kielen nostaminen ”takaisin tapetille” oli myös yksi syy siihen miksi hän halusi hakea UEF-lähettilääksi:
”Mä halusin lähettilääksi sen takia, että mä olen muutamaltakin ihmiseltä kuullut, että ’ai voiks Itä-Suomen yliopistossa opiskella venäjää’, oon sanonut, että totta kai, meitä on täällä ihan, kyllä meitä on, vaikka aina puhutaan, että me ollaan pieni [ainejärjestö], mutta on meitä silti kuitenkin ja sanoisin, että meillä on aika motivoituneitakin opiskelijoita siihen nähden, miten voisi olla myös toisessa tilanteessa.”
”On monta syytä, mikä takia kielten opiskelu ylipäätään Suomen tasolla vähenee, mutta niitä kiinnostuneita kyllä on ja sen takia just hain siihen lähettiläshommaan, että pääsisi, saisi sitä näkyvyyttä, koska eihän meille semmoista yleistä näkyvyyttä ole tarjolla, jos ei sitä joku tee.
Keskitalo toivoo myös yhä useamman kielestä kiinnostuvan lähtevän opiskelemaan, koska pienentyvät opiskelijamäärät aiheuttavat murhetta:
”Oon huolissani siitä, että ei ole sitä osaavaa porukkaa, koska valitettavasti osa meistä, meidän siitä kymmenestäkin ihmisestä, jotka aloittaa opiskelun niin jättää opinnot kesken tai vaihtaa toiselle alalle, koska joku toinen ala kiinnostaa enemmän. Totta kai se vaikuttaa myös rahoitukseen, että jos opiskelijoita ei tule niin eipä sitä rahaakaan loputtomasti ole jakaa. Oon huolissani myös, että jos meillä Itä-Suomen yliopistossa [ei] olisi enää venäjän kielen linjaa. [Sitä] ollaan nähty, esimerkiksi saksa [on] lakkautettu pääaineena kokonaan, kun ei ole ollut opiskelijoita, espanja on lakkautettu pääaineena joissain yliopistoissa. Humanistista osaamista ja kieliä ei arvosteta suomalaisessa yhteiskunnassa mun mielestä tarpeeksi varsinkaan tällä hetkellä, kun ajatellaan kvartaaleittain. Se on sellaista osaamista mitä pitäisi arvostaa, koska se antaa hyötyä niin monille muillekin aloille kuin vaan sille itselleen”.
Sodasta aiheutunut pelko lähteä opiskelemaan venäjää huolestuttaa Keskitaloa ja hän toivoisikin opiskelijoiden harkitsevan venäjän kielen opiskelua edes sivuaineena:
”Haluaisin siihen sanoa, että mä en halua, että ollaan semmoisessa tilanteessa, että ihmisiä oikeasti kiinnostaisi opiskella sitä kieltä, mutta eivät uskalla, koska maailmantilanne on epävakaa. Jos löytyisi kiinnostusta niin uskaltaisi edes kokeilla ja sitten jos ei olekaan oma juttu niin jatkaa muiden juttujen parissa. Ylipäätään että uskaltaisi kokeilla.”
Onko vielä jotain lisättävää?
Lopuksi Keskitalo halusi nostaa Minna Piipposen lausahduksen siitä, miten alalle jääminen voi loppujen lopuksi olla antoisampi vaihtoehto, vaikka se voi tuntua vaikealta silloin, kun alaa arvostellaan. Keskitalo painottaa:
”Mä oon ehkä kovettanut itseni sille, että jos mun valintaani arvostellaan. Mä itse tiedän sen ja monet muutkin, ketkä tällä alalla työskentelee tai opiskelee, että ei anna sen kyseenalaistuksen ja vihamielisyyden estää. Mä näen sen kielen tarpeen, jos joku ei sitä näe niin sitten en voi sille mitään. Sen olen oppinut tässä lähivuosina, että täytyy niin kun käytännössä kovettaa itsensä sille julkiselle paineelle.”
Viimeiseksi Keskitalo haluaa muistuttaa venäjän kielen osaamisen tärkeydestä ja siitä, miten se on hyödyllinen työkalu yhteiskunnassa, varsinkin nykyisessä tilanteessa:
”Sekin äkkiä unohdetaan, että moni ukrainalainen puhuu myös venäjää. Totta kai heille mielellään puhuisi ukrainaa ja paljonhan ukrainaa pystyy ymmärtämään, kun osaa jotain slaavikieltä, mutta että mä voin olla ukrainalaisten avuksi sillä, että mä osaan venäjää, se on semmoinen mitä ihmiset unohtaa aika äkkiä.”
