Plörinää plöröstä!
Perinne
Plörö on suomalaista ja maailman perinnettä. Periaatteessa se on vain kahvin ja viinan sekoitus, mutta vain. Oikeasti plörö on oma perinteenlajinsa, kokonainen kulttuuri. Plörökulttuuria ei opeteta, eivätkä plörön juomista neuvo ja säätele Martat, Maa- ja kotitalousnaiset, ei Maaseudun sivistysliitto, koululaitoksesta puhumattakaan, vaan plörökulttuuriin kasvetaan. Säätelemättömyydestä ja kirjaamattomista ohjeista johtuen plöröttely on vapaata ja omaehtoista. Tästä johtuu, että jopa se, mitä plörönä pidetään, vaihtelee. Joidenkin mukaan plörö on lautaselta juotava kahvi, siis se, mitä mummo ryysti sokeripala huulien välissä. Toisten mukaan plörö vaatii kahvia, viinaa ja sokeria. Nyky-Suomen sanakirjan määritelmän mukaan plörö on kahvin ja alkoholin (viinan) sekoitus, alkoholipitoinen kahvi. Elias Lönnrotin 1860- ja 1870-luvuilla keräämän suomalais-ruotsalaisen sanakirjan mukaan plörö on blanding af kaffe med brännvin, rom l. konjak, knorr, kråglagare, kaffeplörö.
Plöröä on Suomessa juotu niin pitkään kuin kahvia on maahan saatu. Alun perin plörö oli paloviinan ja kahvin, sumpin sekoitus. Lievästi sokeripitoinen kotimainen votka eli Koskenkorva on ollut suosituin plöröön sekoitettava viina seitsemänkymmentä vuotta, eli sen, mitä Kossua on ollut Alkossa myynnissä. Kahviin sekoittuu myös pontikan pistävyys, Pöytäviinan spriin maku ja niin Suomi-viina, Viljavaakuna kuin muut terävät. Äärimmäisille plöristeille plöröön kelpaavat ainoastaan itse paahdetut kahvipavut ja pontikka. Suodatinkahviin tehty plörö on heille suoranainen kauhistus. Nyt ei keitätä ”plöröä”, vaan oikeaa pannukahvia plöröön.
Plörökulttuurin raja noudattelee muun kansakulttuurin tapaan Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajaa ja Suomi jakaantuu läntiseen ja itäiseen plörökulttuuriin. Länsi-Suomessa plörö nautitaan eräin paikoin siten, että kahvikupin pohjalla laittaan kolikko. Kahvia kaadetaan sen päälle niin paljon, että kolikko peittyy ja sitten kuppiin kaadetaan viinaa niin paljon, että kolikko taas näkyy. Ja tällöin juoma on valmis. Itä-Suomessa kolikkoa ei tarvita, eikä välttämättä kahviakaan. Kahvin puutteessa plörö voidaan valmistaa kaatamalla kahvikuppiin pelkkää viinaa. Keskeistä on, että plörö nautitaan arvokkaasti, hartaudella ja hyvässä seurassa. Itä-Suomessa viinapullo on tuolin jalan vieressä, ja siitä viinaa kaadetaan riittävä määrä kahviin, jonka jälkeen pullo lasketaan taas tuolin jalan juureen. Plöröseurueen muilla jäsenillä, yleensä sillä toisella plöristillä, voi olla jopa oma pullo. Tärkeää on että, pulloa ei nosteta pöydälle, eikä alkoholi ole siis näkyvillä. Samassa pöydässä voi siis istua myös lapsia ja heitä, jotka eivät plöröttele.
Seremoniallinen tilaisuus
Plörö ei ole pelkästään juoma, vaan se on kokonainen seremoniallinen tilaisuus. Kyläilemään tullut ja kahvipöytään pyydetty vieras kysyy kohteliaasti, että voiko laittaa kahviin plörön, ja ottaisiko sellaisen myös isäntä. Yleensä hän siihen luvan saa, ja kohtapa plörötellään. Näin plörö nautitaan rauhassa hyvän ystävän tai ystäväpiirin seurassa. Plöröttelyssä on mukana eräänlainen hartaus. Suruun ja murheeseen ei plöröä nautita, vaan usein kiitoksena vaikkapa jostain palvelusta ja pelkästä ystävän läsnäolosta. Hyvässä seurassa plöröjä tulee huomaamatta nautittua myös toinen pannullinen, ja kohtapa ääni nousee ja käsi käy. Saattavatpa mennä talon hommat siltä päivältä ja seuravalta aamulta plörinäksi. Plöröösiä siitä ei seuraa, sillä plöröösi ei ole tauti. Plöröösiksi sanotaan strutsinsulkaista hatunkoristetta. Plöröösi oli nimeltään myös vanhoissa surupuvuissa hihan suissa ollut valkoinen batistinauha.
Plörön yksi hienouksista on sen yhdistämässä kahdessa eri maailmassa. Kahvi on lämpimän etelän tuote. Kahvia kehystävät kuuma aurinko, kirjavat kasvit, värikkäät linnut, moninainen ja äänekäs luonto – ilo. Pontikka taas on kylmän pohjoisen tuote, havumetsien, pimeyden ja hiljaisen luonnon korpikyynel – suru.
Universaali juomaperinne?
Suomessa keskustellaan plörö-kulttuurin alkuperästä. Onko taustalla yhteispohjoismainen perinne? Ruotsin Norjan ja Tanskan kaffekask, karsk tai kaffegök. Vai onko taustalla universaali juomaperinne? Italiassa kahvin ja viina sekoitus tunnetaan nimellä Caffe corretto. Espressoon lisätään grappaa, tai vaihtoehtoisesti sambucaa, ja ellei sitä ole, niin brandy käy, ja jos sitäkään ei ole niin, mikä tahansa alkoholipitoinen juoma on kelvollista. Italiassa juoman nimi muuttuu kahviin kaadettavan alkoholijuoman mukaan. On siis corretto alla grappa, …alla sambuca, … al cognac. Italialaiset veivät plörönsä Etiopiaan ja etenkin Eritreassa tapa juoda kahvia ja viinaa sekoitettuna on edelleen voimissaan. Espanjassa kahvin ja viinan sekoitus on nimeltään carajillo. Portugalissa se on cage con cheirinho ja Ranskassa café-calva, Meksikossa alkoholipitoinen kahvi on cafe con piguete. Suomalaisesta ravintolasta et plöröä saa, mutta tilaapa Irish coffee. Ei se plöröä vastaa, mutta onpahan hieno juoma sekin.
Plöröttelemisiin!
