Mikä on Suomi, joka 100 vuotta täyttää

Mikä se on se Suomi, kun se voittaa maailmanmestaruuksia, joista sitten voiton jälkeen keräännytään torille juhlimaan.  Miten se Suomi voi olla hyvä myös hiihdossa ja voittaa jopa olympialaisissa. Hyvä se on musiikissakin, ja on se Suomi voittanut kerran Euroviisut.  Mutta jalkapalloa se Suomi ei osaa pelata, tai osaahan, sillä Suomella on viime viikon lehtitietojen mukaan ollut naisten jalkapallossa hyvä alku.  Ampumahiihdon sekavistissä Suomi oli kuulemma kahdeksas. Mutta Suomi tekee maailman eniten mobiilipelejä.

Mikä on se Suomi, joka esitellään tasa-arvon ja hyvinvoinnin huippuna.

Onko Suomi maisema, kuten Maamme-laulussa lauletaan: kaunis ja kallis ja oma.

Onko Suomi ihminen, koska se nyt täyttää sata vuotta. Ja miksi ei olisi, ainakin sitä sellaiseksi voisi kuvailla ja sellaisena Suomen historian viimeisen sadan vuoden aikana voi nähdä.  Heti syntymisen jälkeen Suomi kävi kovasti kiukkuamaan aivan kuten koliikista kärsivät vauvat. Ääntä, melua, itkua ja parkua kesti monta kuukautta. Sitten Suomi vähän rauhoittui, vaan jotain kasvukipuja oli edelleen, kun toinen kylki oli koko ajan ärtynyt ja toista taas punoitti.

Nuoreksi neidoksi Suomi on kuvattu, vaan pikemmin keskenkasvuinen poikanen se aikoinaan oli, sillä se kävi pian lapsuusvuosiensa jälkeen uhittelemaan kavereilleen kuten mikäkin uhmaikäinen kakara. Ja niinhän siinä kävi, että yksi naapureista, joka oli lisäksi paljon isompi, suuttui ja tappeluhan sitä tuli ja se Suomi hävisi. Mutta oppi elämään rauhassa naapurinsa kanssa Suomi. Ja tuosta naapurista tuli sen kaveri, jonka kanssa tavaroita vaihtamalla ja ystävyyskirjeitä kirjoittamalla Suomi eli ja kasvatti omaisuuttaan ja voi hyvin. Vaan sitten Suomi päätti taas hankkia uusia kavereita ja meinasi taas hylätä sen lähimmän naapurinsa, vaan onneksi oli jo tuota ikää ja sen myötä tullutta viisautta ja ymmärrystä, että turha pullistella. Tavaroita ja ystävyyttä on hyvä jakaa monien kanssa. Onnistui aikeissaan Suomi, sillä talouslehtien mukaan vakava bisnes nykyään rakastaa Suomea.

Ei Suomi ihminen ole, mutta jonkinlainen elävä olento sen on oltava, koska se toimii puheenjohtajana kansainvälisissä kokouksissa ja solmii edelleen, näin sata vuotiaana, ystävyys- ja kumppanuussopimuksia ja siirtyy välillä kesäaikaan ja sitten taas talviaikaan.

Suomea puhutellaan myös lauluissa ikään kuin se olisi elävä. Finlandia-hymnissä kehotetaan Suomea nostamaan suurten muistojen seppeleiden koristama päänsä korkealle. Karjalaisten ja Hämäläisten lauluissa sitä sanotaan suloisimmaksi.

Jotkut sanovat, että Suomi on maailmassa pieni pisara. Toisinaan kuulee väitettävän, että Suomi on juna, joka kulkee eteenpäin. Ajopuuksi ja koskiveneeksi on Suomena myös sanottu. Joskus Suomen on itsensä ehdittävä junaan, joka vie jonnekin. Ja yleensä juna vie Suomea Eurooppaan, eikä asemalle saa jäädä.

Tai jospa Suomi on niin kuin kerrostalo, jossa asuu monenlaisia ihmisiä. On näitä Rytkösii ja Turusii ja Lindebergejä ja Anderssonneja ja naapurirapussa asuvia Mihailoffeja ja Viänäsiä ja Islamajevija.  He ovat eri näköisiä ja puhuvat eri kieliä, kuten suomea ja ruotsia, venäjää ja viroa ja ties mitä, Vaan samaa taloa asuvat, ja sitä yrittävät kunnossa kykyjensä mukaan pitää. Taloa pitää aina korjata, ja joskus ne korjaukset onnistuvat ja kaikkien elämä paranee, vaan saattaa mennä joskus korjaus pieleen. Sittenpä ei olekaan enää hyvä, kun jotkut kärsivät.

Yhdessä asunnossa asuu joku kitaristi tai basisti tai rumpali, sillä Suomi on musiikkilehtien mukaan metallibändien koti. Ja toisessa asunnossa asuu Onni. Ainakin monessa aikakauslehdessä kirjoitetaan, että onni asuu Suomessa. Talo Suomi varmaan on, koska aika ajoin käsketään ikkunoita avaamaan.

Turvallisuuden lintukodoksi on Suomea myös luonnehdittu.

Varmaan Suomi on yhtä kuin asukkaat, siis samanlaisia kuin Mia-ope ja rehtori Anne Kilpeläinen ja naapurin Sasha. Suomalaiset juovat kahvia ja syövät perunaa. Vaan eiväthän kahvi ja peruna ole Suomesta, vaan Etelä-Amerikasta ja Suomeen Keski-Euroopan ja Tukholman ja Pietarin kautta tulleita. Jotain suomalaisista kertoo myös se, että lautasen ja kahvikupin pohjassa on yleensä leima Arabia, haarukat ja veitset tekee Hackman, suklaat Fazer ja juomat Sinebrychoff ja Hartwall. Suomessa on aina puhuttu montaa eri kieltä, ja täällä on asunut väkeä jos jonkinlaista,  ja on täältä lähtenyt väkeä ties minne: Ruotsiin, Amerikkaan, Venäjälle, Australiaan ja (Tarja Turunen) Argentiinaan.

Vaan parasta, mitä Suomi tarjoaa, on varmasti koulu.  Koulu on kaikille ilmainen ja tasa-arvoinen. Opetuksen ohella kaikki saavat ilmaisen ruuan ja terveydenhoidon. Tätä ihmettä muut maat kadehtivat, tai siis muiden maiden asukkaat, että ilmainen koulu, ja siihen päälle täyttävä ja terveellinen kouluruoka. Sen on sata vuotias Suomi meille tarjonnut, ja siinä jos missä on aihetta juhlaan.

Koululle ja kouluruualle me taputamme ja satavuotiaalle Suomelle ja sille, että puhe loppuu.

Puhe Noljakan koulun Suomi 100- itsenäisyysjuhlassa 28.11.2017