Matkailun kestävyys talouden ja kasvun puristuksissa

Vilhelmiina Vainikka (Tampereen yliopisto) ja Timo Kuusiola (Ajatus- ja toimintahautomo Creatura)

Yksi ekologisen kriisin hillitsemisen kannalta haastavimmista kysymyksistä on matkailun aiheuttamat ympäristövaikutukset. Matkailu on ala, jonka päästöjen ennustetaan kasvavan ilman rajoittavia toimia 25 prosenttia tai enemmän vuoden 2016 tasosta vuoteen 2030 mennessä (Visit Finland /Sitowise (2024). Matkailulla, erityisesti lentomatkailulla, on merkittäviä haitallisia vaikutuksia niin ilmaston kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta ja monissa paikoissa matkailu on lisääntynyt sosiaalisen sietokyvyn yli ns. liikamatkailuksi. Matkailun kestävyysmurros onkin yksi merkittävä osa-alue yhteiskuntien ekologisen, mutta myös sosiaalisen kestävyyden saavuttamisessa. Matkailulla on kuitenkin myös merkittäviä positiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Positiivisia sosiaalisia vaikutuksia ovat matkailun elinkeinovaikutukset, ihmisten kohtaaminen ja eri kulttuureista oppiminen. Tässä jutussa Vilhelmiina Vainikka ja Timo Kuusiola tarkastelevat matkailun sosiaalisista ja ekologista kestävyyttä sekä toimia matkailun kestävyyden parantamiseksi.

Vapaa-ajanmatkailu on maailmanlaajuisesti kasvava ilmiö, lukuun ottamatta koronapandemian aikaista pysähdyksen tilaa. Vaikka paljon on jo tehty eri toimijoiden osalta kestävyyden suuntaan, on kasvu syönyt pohjaa toimien tehokkuudelta ja vaikutuksilta. Matkailu on päästöintensiivinen ala, joka vaikuttaa merkittävästi globaaliin lämpenemiseen (Lenzen ym. 2018). Tarkasteltaessa 29:ää lento-, risteily- ja hotellisektorin matkailuyritystä, jotka yhdessä tuottavat noin 13% globaalista matkailun päästöistä, voidaan huomata, että ajanjaksolla 2015-2019 kokonaispäästöt jatkoivat kasvua huolimatta yritysten edistymisestä päästöintensiivisyyden parantamisessa (Gössling ym. 2024). Matkailun pitäisi tuottaa vähemmän ilmastopäästöjä ja aiheuttaa vähemmän haittaa biodiversiteetille. Matkailu voi kasvaa vain jos päästöt ja vaikutukset vähenevät samalla, sillä matkailun ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset kasvavat yleensä kasvun myötä. Matkailulla on tarve olla kestävämpää, jotta se ei tuhoa omia toimintamahdollisuuksiaan (Tervo-Kankare 2024). Ja tuskin vapaa-ajan matkailua olisi kovinkaan paljon, jos ihmisten elinolosuhteet eivät ole suotuisat sekä kotona että matkakohteessa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja matkailun globaaliin vastuuseen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvä kehittäminen on tärkeää samoin kuin paikallistason kestävyyden mahdollistaminen (Saarinen 2024).

Ilmastonmuutoksen, geopoliittisten kriisien ja konfliktien sekä terveysuhkien, kuten pandemioiden, vaikutukset matkailuun voivat olla yhtäkkisiä ja totaalisia, eivätkä ne useinkaan jakaudu tasaisesti eri alueille. Matkailun haavoittuvuutta niin elinkeinona kuin matkakohdetasolla voi lisätä se, että monet suositut matkailukohteet sijaitsevat perifeerisillä alueilla, pitkien matkojen ja rajallisten kulkumahdollisuuksien päässä tai luonnonkatastrofeille alttiilla alueilla. Haavoittuvuutta lisää myös se jos matkakohteessa on paljon ihmisiä, niin matkailijoita kuin paikallisiakin suhteellisen pienessä tilassa, esimerkiksi pandemian aikana tartuntavaaran vuoksi. Toki esimerkiksi internet loi korona-aikana mahdollisuuksia siirtyä joidenkin tuotteiden online-myyntiin ja erilaisiin virtuaalisiin kokemuksiin.

Kestävyyden tarve liittyy matkailun suunnittelemiseen eli paikalliseen, alueelliseen ja valtakunnalliseen suunnitteluun, jossa otetaan huomioon sekä rakennustoiminnan että matkailutoiminnan vaikutukset ympäristölle, taloudelle ja kulttuurille. Elinkeinotoiminnan ympäristövaikutukset sisältävät myös matkailijoiden liikkumisen alueelle eli matkakohteen saavutettavuuteen kytkeytyvän infrastruktuurin ja palvelutarjonnan. Matkailun eri toimijoiden kannattaa panostaa hyvään, kulttuurisesti sensitiiviseen suhteeseen paikallisyhteisöiden ja alkuperäisväestöjen kanssa niin matkailuun liittyvässä paikallispolitiikassa, suunnittelussa kuin kehittämisessäkin (Saari ym 2020; Lüthje 2024). Myös matkailijoiden omalla toiminnalla ja käyttäytymisellä on toki merkitystä siihen miten matkailu vaikuttaa matkakohteiden paikallisyhteisöihin.

Matkailu on merkittävä osa Suomen taloutta. Työ- ja elinkeinoministeriön Matkailutilinpito -raportin mukaan matkailukulutus oli vuonna 2022 14,81 miljardia euroa, joka vastaa 1,8 prosenttia vuoden 2022 bruttokansantuotteesta. Matkailutoimialoilla työskenteli koko maassa yhteensä vuonna 2022 140 600 henkilöä vastaten noin 5,1 prosenttia vuoden 2022 kaikista työllisistä. Ulkomainen matkailukysyntä eli ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun arvo oli 2,3 miljardia euroa vastaten noin neljäsosaa matkailun kokonaiskysynnästä.

Kotimainen matkailukysyntä koostuu sekä kotimaanmatkailusta että suomalaisten ulkomaanmatkoista kotimaahan jäävästä rahasta. Vuonna 2022 kotimainen matkailukysyntä oli 11,4 miljardia euroa, joka oli jopa vuoden 2019 tasoa korkeampi. Kotimaisesta matkailukysynnästä kotimaanmatkailun kysyntä oli yhteensä 9,6 mrd. euroa ja suomalaisten ulkomaanmatkoista kotimaahan jäi 1,8 mrd. euroa. Matkailun arvoon on viime vuosina vaikuttanut merkittävästi vuonna 2020 puhjennut koronapandemia. Ennen pandemiaa vuonna 2019 matkailun kokonaiskysyntä oli 9 prosenttia vuoden 2022 arvoa korkeammalla vasten noin 2,7 prosenttia vuoden 2019 BKT:sta. Ulkomainen matkailukysyntä vastasi noin kolmanneksesta matkailun kokonaiskysynnästä vuonna 2019. (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:15). Koronan jälkeen matkailualan on ollut vaikeampaa löytää työvoimaa, sillä alan epävarmuus, alhainen palkkataso ja esimerkiksi asuntojen saatavuus perifeerisillä alueilla ovat asettaneet haasteita (Lüthje et al 2023; Macaulay et al. 2023).

Visit Finlandin Kestävän matkailun 2023 -raportissa on määritelty matkailualan nykyisiä luonnonvara- ja ilmastovaikutuksia. Raportissa viitataan ITF:n vuoden 2019 raporttiin, jonka mukaan matkailualan päästöjen ennustetaan kasvavan 25 prosenttia tai enemmän vuoden 2016 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Luonnonvarojen osalta raportissa viitataan YK:n vuoden 2021 ympäristöohjelmaan, jonka mukaan luonnonvarojen käyttö kasvaa samassa suhteessa matkailusta aiheutuvan kiinteän jätteen, jäteveden, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen sekä kasvihuonekaasujen kanssa. Matkailualan tavanomaisen kehityksen skenaariossa resurssien kulutus kasvaisi energian osalta 154 prosenttia, veden osalta 152 prosenttia, kasvihuonekaasupäästöjen osalta 131 prosenttia ja kiinteän jätteen hävittämisen osalta jopa 251 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Raportissa todetaankin, että matkailualan eksponentiaalinen kasvu, päästöintensiiviset matkustustavat ja resurssien käytön kasvu huomioiden, voidaan katsoa matkailun omalta osaltaan vaikuttavan planetaaristen rajojen ylittymiseen yhä enemmän. Tämä asettaa vakavia haasteita matkailun kestävyyden toteutumiselle.

Mitä matkailun kestävyys vaatii?

Matkailun kestävyysmurrosta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa tulee usein esille 1) saavutettavuuteen ja liikkumiseen, 2) matkakohteiden kehittämiseen, infrastruktuuriin, elinkeinorakenteeseen ja  paikallisyhteisöön, 3) matkailuyritysten toimintaan ja palveluihin ja  4) matkailijoiden käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä.

Saavutettavuus ja liikkuminen ovat edellytyksiä matkailulle, sillä ihmisten pitää pystyä matkustamaan matkakohteeseen kotipaikkakunnaltaan. Kulkuvälineen valinnalla on suuri vaikutus matkailun kestävyyteen, sillä suurin osa matkailun hiilidioksidipäästöistä muodostuu lennoista. Vaikka itse matkakohde olisikin “kestävä” omassa toiminnassaan eli toiminta, joka tapahtuu kohteessa on kestävää, mutta matkailijat saapuvat sinne lentäen ja vieläpä välilaskujen kautta, herättää se kysymyksiä voiko matkakohde olla kestävä? Tämä asettaa suuria haasteita monille kohdealueille, koska maantieteellisesti voi olla hankalaa, jopa mahdotonta tarjota kestävämpiä liikkumistapoja, kuten raideliikennettä. Koronaviruspandemian aikana nähtiin kuinka haavoittuvainen matkailu on toimintana ja elinkeinona erityisesti liikkumista koskeville häiriötiloille. Myös ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat sää- ja tuuliolosuhteiden muutokset voivat aiheuttaa häiriötilanteita esimerkiksi myrskyjen aikana eri liikennemuodoille.

Matkakohteiden ja kohdealueiden kehittämisen ja suunnittelun pitäisi ottaa alusta alkaen huomioon matkailun kestävyysvaatimukset. Matkailukohteiden, majoitusrakennusten sekä muiden palveluihin ja toimintoihin tarvittavan rakennuskannan rakentamisen sekä matkailuun liittyvien toimintojen pitäisi olla sellaisia, jotka huomioivat ympäristölle, taloudelle ja kulttuurille aiheutuneet vaikutukset pitkällä aikavälillä. Ekologinen rakentaminen, kiertotalouden ratkaisut ja erityisesti jo olemassaolevan rakennuskannan hyödyntäminen (Aarras 2023; Veijola 2023), paikalliskulttuuria kunnioittava arkkitehtuuri sekä esimerkiksi nykyaikaiset energian-, sähkön- ja veden säästämisen menetelmien tulisi olla keskeisessä roolissa matkailun rakentamisessa  sekä olemassa olevien toimijoiden tulisi päivittää energiatehoton tekniikka ekologisempaan.

Kulttuurisensitiivisellä kehittämisellä tarkoitetaan sen moninaisuuden huomioonottamista, josta paikalliskulttuuri koostuu. Yhdessä paikallisyhteisön kanssa tehty suunnittelu ja eri osapuolia kunnioittava ja huomioonottava kehittämisote mahdollistaa parhaassa tapauksessa kestävämmän matkailun (Hytönen ja Kulusjärvi 2023). Minkään paikkakunnan, alueen tai valtion ei tulisi olla liian riippuvaista matkailusta, vaan niiden elinkeinorakenteen ja talouden monialaisuus tukevat paikallista elinvoimaisuutta erityisesti häiriötilanteissa, on kyse sitten taloudellisista kriiseistä, ympäristökatastrofeista tai terveydellisistä pandemioista, mutta myös pitkän aikaväliin resilienssistä eli kriisinkestävyydestä.

Elinkeinon toiminnan osalta ympäristöystävälliset ratkaisut majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalvelutoiminnassa tulisi laajentaa kattamaan toiminnan, palveluiden ja tuotteiden koko elinkaaren. Paikallisasukkaiden on usein havaittu viihtyvän paremmin sellaisissa yhteisöissä, joissa matkailu ei aiheuta heille liikaa haittaa, mutta toisaalta matkailun hyödyt ja haitat jakautuvat usein epätasaisesti yhteisössä. Paikalliset hyötyvät muun muassa työpaikoista ja paremmasta palvelutarjonnasta, mikäli se ei ole liiaksi turisteille suunnattua. Kohtuullisen lähellä tulee olla pitkäaikaiseen arkiseen elämään liittyviä palveluita kuten päiväkoti, koulu, terveydenhoito ja päivittäistavarakauppa, sen sijaan että palvelutarjonta koostuu ravintoloista ja matkamuistomyymälöistä.

Jatkuva matkailijoiden paljous, peruspalveluiden katoaminen ja äänimaiseman muutokset voivat olla paikallisyhteisölle häiriöksi, mukaan lukien asumisen kallistuminen. Onko sitten parempi että matkailijoille rakennetaan oma alueensa majoittumiseen, vai että he majoittuvat paikallisväestön asuinalueilla? Molemmista malleista on sekä hyötyjä että haittoja paikallisyhteisölle. Irrallaan paikallisväestöstä oleva matkakohde, voi olla matkailuelinkeinon keskittymä ja työpaikka paikallisille, mutta sen taloudelliset hyödyt voivat valua ulkopuolelle ja itse paikka voi olla paikallisille saavuttamaton, eli he eivät välttämättä pääse sinne vapaa-ajalla tai koe olevansa tervetulleita (Saarinen & Wall-Renius 2019).

Entä mitä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia on alhaisella majoitusasteella? Visit Finlandin Kestävän matkailun 2023 -raportin Suomen majoituskapasiteetti vuonna 2022 oli 165 989 sänkypaikkaa, sisältäen majoitusliikkeiden huoneet, mökit ja muut majoitustilat sekä niissä olevat vuodepaikat. Näiden majoitusaste (osuus ajasta, jonka  majoituskapasiteetti on käytössä) oli 35 prosenttia. Jos majoituskapasiteettiin lasketaan mukaan leirintäalueet ja lyhytvuokraukset, on Suomen majoituskapasiteetti 256 880 sänkypaikkaa ja leirintäalueet ja lyhytvuokrauksen sisältävän majoituskapasiteetin majoitusaste vuonna 2022 oli 38 prosenttia.

Osa matkakohteista taas “kärsii” liikamatkailusta, josta puhutaan usein kun paikallisväestön sietokyky matkailua kohtaan ylittyy (Dodds & Butler 2019). Syypäänä tilanteeseen on usein pidetty matkailun kehittämisen ja suunnittelun leväperäisyyttä tai liikaa bisneshakuisuutta paikallisväestön palveluiden ja elinolojen kustannuksella. Yleistyneitä alustatalouden synnyttämiä yrityksiä, kuten Airbnb:tä, joiden alaisuudessa on osittain ollut ammattivetoista majoitustoimintaa, mutta myös ulkopuolisten omistamaa, oman kodin tai muiden omistamiensa kiinteistöjen lyhytaikaista vuokrausta. Pitkäaikaisten asuntojen vuokra- ja hintakehitys on noussut yli paikallisväestön ostovoiman ja naapurustot ovat muuttuneet turistipalveluiden korvatessa muut arjen palvelut, kuten Venetsiassa tai Barcelonassa.

Matkailijat voivat omalla toiminnallaan ja käyttäytymisellään vaikuttaa matkailun kestävyyteen matkustamalla vähemmän, lähemmäs ja pidemmäksi ajaksi kerrallaan sekä valitsemalla ympäristöystävällisiä tapoja matkustaa ja toteuttaa matkan eri osa-alueita. Matkailijan tulisi olla tietoisempi matkailun vaikutuksista alueella, joille matkustaa ja esimerkiksi valita paikallisten tarjoamia ja ympäristökriteerit täyttäviä palveluita. Oma käyttäytyminen on kunnioittavaa silloin, kun muut huomioidaan, ja lopulta arvion sosiaalisesti kestävästä toiminnasta tai “hyvästä turistista” tekee se, jonka kotipaikkakunnalle matkailija on tullut vierailemaan, ei matkailija itse.

Ruuhkaisuuteen voidaan vaikuttaa kehittämisen ja suunnittelun kautta. Eri kohteissa on kokeiltu myös erilaisia liikennevalomalleja, pääsymaksuja ja ennakkovarausjärjestelmiä ruuhkaisuuden kuriin saamiseksi. Mikäli matkailijoiden määrä tästä huolimatta kasvaa kestämättömälle tasolle, voivat sesongin ulkopuolella matkailu tai matkustamatta jättäminen olla keinoja estää liikamatkailun syntymistä.

Avoin tulevaisuus?

Koska kaikessa matkailussa matkailijat liikkuvat paikasta toiseen, ei mikään matkailu voi olla kestävällä pohjalla ilman liikkumismuotojen huomioimista. Kuitenkaan mikään yksittäinen, pienimuotoinen matkailu tulee tuskin ratkaisemaan globaalin mittakaavan haastetta. Koko matkailu infrastruktuureineen ja toimintoineen tulisi olla kestävämmällä pohjalla. Tämä ei tapahdu ilman laajempaa ja syvempää rakenteiden muutosta. Pelkkä taloudellinen tuotto tai kestävyys taloudellisten hyötyjen jakautumisessa eivät yksinään riitä takaamaan matkailun kokonaiskestävyyttä. Myös matkailun ympäristövaikutukset on huomioitava, sillä luonnonympäristö on lopulta se ihmisyhteiskuntia ja talousjärjestelmiä ylläpitävä tai ne romahduttava viimeinen ja ainoa ekosysteemimme.

Elisa Lähde ja Soile Veijola (2023) kirjoittavat tulevaisuuden matkailun rakentamisesta: “Tulevaisuutta ei voi suunnitella, mutta kehitystä voi pyrkiä suuntaamaan ja vahvistamaan kestävämmäksi myös matkailussa.” Monialaisella yhteistyöllä voidaan päästä paljon pidemmälle kuin mikään ala yksinään, ja tieteelliseen tietoon perustamalla voimme todennäköisemmin varmistua, että muutos on oikeaan suuntaan. Matkailun kestävyyteen liittyvälle yhteiskunnallisille keskusteluille olisi tarvetta, sillä elämäntapamme tulisi mukautua maailman luonnonvarojen rajoihin.

Kirjoittajat:

Vilhelmiina Vainikka, FT, on maantieteilijä ja tutkija, joka on tutkinut massaturismia ja eettistä matkailua sekä opettanut matkailua yliopistoissa. Tällä hetkellä hän työskentelee HUMANE-CLIMATE -hankkeessa ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeisiin liittyvän koulutuksen kehittämisen parissa. Hän on mukana Kestävyysmurroksen marginaalit -hankkeen työryhmässä selvittämässä eri ihmisryhmien näkemyksiä ja kokemuksia kestävyysmurroksesta.

Timo Kuusiola, DI, on kestävän kehityksen asiantuntija, joka on perehtynyt erityisesti ekologisen kestävyyden teemoihin. Tällä hetkellä hän työskentelee itsensästyöllistäjänä ajatus- ja toimintahautomo Creaturassa erilaisissa kestävän kehityksen työryhmissä ja hankkeissa. Hän on mukana Kestävyysmurroksen marginaalit -hankkeen työryhmässä ja vastaa hankkeen kansalaistyöpajojen suunnittelusta ja toteuttamisesta.

Lähteitä

Aarras,N. (2023). Kiertotalous matkailurakentamisen suunnittelussa. Teoksessa Veijola, S. (toim.) Matkailunkestävä Suomi? Vastuullinen suunnittelu kulttuuri- ja luontoympäristöissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://oa.finlit.fi/site/books/10.21435/tl.283/read/?loc=Matkailunkestava_Suomi-24.xhtml

Dodds, R. and Butler, R. (2019), ”The phenomena of overtourism: a review”, International Journal of Tourism Cities. 5(4) 519-528. https://doi.org/10.1108/IJTC-06-2019-0090

Gössling, S., Humpe, A.& Sun, Y-Y (2024).On track to net-zero? Large tourism enterprises and climate change, Tourism Management,

100,104842.

Hytönen, J. & Kulusjärvi, O. (2023).  Vastuullinen vuorovaikutteisuus matkailukohteiden maankäytön suunnittelussa. Teoksessa Veijola, S. (toim.) 2023. Matkailunkestävä Suomi? Vastuullinen suunnittelu kulttuuri- ja luontoympäristöissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Lenzen, L., Sun, Y.Y., Faturay, F., Ting, Y.P., Geschke,A. & Malik, A. (2018).

The carbon footprint of global tourism. Nature Climate Change, 8 (6), 522-528,

Lüthje, M. (2023) Kulttuurisensitiivisyyden paikalliset käytännöt matkailuliiketoiminnassa. Teoksessa Veijola, S. (toim.) 2023. Matkailunkestävä Suomi? Vastuullinen suunnittelu kulttuuri- ja luontoympäristöissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/tl.283

Lüthje, M., Vainikka, V., Taylor, S., Macaulay, B., Bryce, R. & Puhakka-Tarvainen, H. (2023). Towards an Ethical Tourism Recovery in Northern Peripheries. Matkailututkimus 19(2), 45-53.

Lähde, E. & Veijola, S. (2023). Jälkisanat – tulevaisuuden matkailun rakentaminen. Teoksessa Veijola, S. (toim.) Matkailunkestävä Suomi? Vastuullinen suunnittelu kulttuuri- ja luontoympäristöissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/tl.283

Macaulay, B., Bryce, R. & Vainikka, V. (2022). ETRAC (Ethical tourism recovery in Arctic communities) strategy and survey findings. NPA, EU. https://etrac.interregnpa.eu/subsites/etrac/ETRAC_Strategy_and_Survey_Findings_2022.pdf

Saari, R., Höckert, E., Lüthje, M., Kugapi, O., & Mazzullo, N. (2020). Cultural sensitivity in Sámi tourism: A systematic literature review in the Finnish context. Matkailututkimus 16(1), 93–110. https://doi.org/10.33351/mt.88061

Saarinen, J., & Wall-Reinius, S. (2019). Enclaves in tourism: producing and governing exclusive spaces for tourism. Tourism Geographies 21(5), 739–748. https://doi.org/10.1080/14616688.2019.166805

Saarinen, J. (2024). Kestävä matkailu: katsaus tutkimusteemoihin ja -tarpeisiin. Matkailututkimus 20(1), 75–94. https://doi.org/10.33351/mt.145054

Tervo-Kankare, K. (2024).Matkailun suunnittelun tulevaisuus globaalissa ympäristönmuutoksessa.Teoksessa Veijola, S. (toim.) Matkailunkestävä Suomi? Vastuullinen suunnittelu kulttuuri- ja luontoympäristöissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/tl.283

Työ- ja elinkeinoministeriö (2023). Matkailun lukuja vuosilta 2021-2022 (Matkailutilinpito) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165558

VisitFinland https://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Matkailutilinpito

Visit Finland /Sitowise (2024). Kestävän matkailun tila 2023 – raportti. https://www.visitfinland.fi/49d3d1/globalassets/visitfinland.fi/vf-julkaisut/2024/kestavan-matkailun-tila-2023.pdf