Suku on pahin
Kimmo Katajala
Jussi Raittinen levytti 1980-luvulla laulun, jonka päähenkilö nai lesken, jolla oli teini-ikäinen tytär. Laulun kertojan isä rakastui tuohon lesken tyttäreen ja avioitui tämän kanssa. Silloin kertojan isästä tuli myös hänen vävynsä ja tytärpuolesta äitipuoli. Tarinan jatkuessa sukulaisuussuhteet menivät yhä enemmän solmuun, ja lopulta kertoja huomasi olevansa itsensä isoisä.
Projektimme havaintomatriisien teko on edennyt siihen vaiheeseen, että ensimmäisiä verkostoja aletaan saada niistä ulos. Oma tietokantani käsittää Sortavalan kaupungin raastuvanoikeudet ja olen saanut käytyä sukulaisuussuhteita käsittelevät hakusanat läpi. Siispä kokeilemaan, millaisia kuvioita siitä syntyisi!
Ensimmäinen verkostokuvio valmistui Kimmo Elon suosiollisella avustuksella. Ensi silmäyksellä se näyttikin lupaavalle. Kun algoritmi ryhmitteli kaupungin eri sukulaisuusverkostot, oli havaittavissa yksi suurempi useamman raatimiehen ympärille muodostunut ”pääverkosto” ja useita pienempiä, lähinnä yhteen tai kahteen sukuun liittyneitä avioliittoja käsittäviä verkostoja. Yksi selkeästi havaittavissa ollut ilmiö oli, että kaupungin karjalaiset ortodoksiperheet muodostivat oman verkostonsa.
Kuvioiden tarkempi tutkiskelu paljasti myös muutamia kummallisuuksia. Joistain verkostoista lähti linkkejä, jotka eivät johtaneet mihinkään. Lisäksi parikin henkilöä oli kuvion mukaan sukua itselleen! Tietokannassa täytyi olla siis jotakin vikaa.
Kunkin kaupungin aineistoista on luotu kolme tietokantaa: ensimmäiseen on kuvattu mistä raastuvanistunnoista tietoja on kerätty ja millä hakusanoilla, toiseen merkitään kaikki tietokantaan vietävät henkilöt ja heille annetaan kuusinumeroinen tunnus eli ID. Tähän merkitään myös heidän keskeiset ominaisuutensa (esim. tilaton, porvari, raatimies, pormestari jne.). Kolmanteen on merkitty henkilöiden yhteydet ja yhteyden laatu (esim. avioliitto, sisaruus, kauppa, velka jne).
Kuvioon merkittyjen tietojen ja kuvattujen tietokantojen avulla oli varsin helppo löytää virheelliset merkinnät ja korjata ne oikeiksi. Yleensä kyseessä oli yksinkertaisesti ”näppivirhe.” Joissakin tapauksissa, kun numeroiden näpyttelyä oli nopeutettu copy paste -toiminnolla, oli ensimmäiseen henkilön ID-numeroon tullut virhe päässyt moninkertaistumaan. Korjaukset vaativat lopulta parikin kierrosta, mutta tietokoneella kun tekee, pitää olla aikaa ja kärsivällisyyttä.
Merkittävä havainto oli kuitenkin se, että tällainen tutkimusmenetelmä, jossa laadittu tietokanta visualisoidaan kuvioksi, on tavallaan itse itseään korjaava. Jos tietokantaan tulee kirjoiteltua ”höpöjä”, sen tiedoista laadittu kuvio kyllä ilmoittaa virheistä ja vaatii korjaamaan ne, kunhan vain malttaa miettiä, mitä kuviolla on sanottavaa. Toinen visualisointikokeilun merkittävä havainto on, että valitsemamme lähestymistapa toimii! Raastuvanoikeuden pöytäkirjojen tietojen perusteella on todellakin mahdollista hahmottaa pikkukaupunkien sisäisiä verkostoja.