Katrin grillissä

Kimmo Katajala

Projektin johtaminen ei ole pelkästään setelikasojen pöyhimistä ja projektilaisten pomottamista. Kerran vuodessa on projektinjohtajan laadittava Svenska litteratursällskapetille kirjallinen vuosiraportti ja mentävä henkilökohtaisesti paikan päälle Helsinkiin tekemään selkoa projektin vuoden saavutuksista. Vuosiraportin lukee nelihenkinen ohjausryhmä (styrgrupp), joka myös järjestettävässä kokouksessa ”grillaa” projektin johtajaa raporttiin kirjoitetusta ja siitä, mitä siihen ei olisi tullut kirjoittaa. Meidän projektimme ohjausryhmän puheenjohtaja on dosentti Ann-Catrin Östman.

Tämän vuotinen ”grillausparty” järjestettiin Runebergin päivänä 5. helmikuuta Snellmaninkadulla SLS:n tiloissa. Paikalla olivat Ann-Catrinin lisäksi professori Johanna Ilmakunnas ja dosentti Antti Räihä. Kokouksen sihteerinä oli projektipäällikkö Nina Edgren-Henrichsson. Ennen kokousta nautittiin maukas lounas ja sitten SLS:n tiloissa jälkiruoaksi kerrassaan herkullisia runebergintorttuja, joiden jälkeen käytiin asiaan.

Selostaessani projektin tekemisiä, nostin erityisenä tämän vuoden ideana esiin ajatuksen verkostotyökalusta, joka voisi tiettyjen ehtojen täyttyessä ehdottaa visualisoitavan sukulaisuus- ja perheverkoston henkilöiden välille yhteyttä, linkkiä, vaikka sellaista ei eksplisiittisesti aineistossa olisikaan.

Annan kuvitteellisen esimerkin. Ajatellaan, että oikeuden pöytäkirjassa on tapaus, jossa kerrotaan, että Jacob Mattsson on avioliitossa Brita Johansdotterin kanssa. Tällöin havaintomatriisiin kirjataan Jacobin ja Britan välille suhteeksi avioliitto. Sitten joskus myöhemmin, aivan toisessa yhteydessä, oikeuden tapauksessa sanotaan, että Petter Jacobsson on Brita Johansdotterin poika. Tällöin matriisiin kirjataan suhteeksi, että Brita on Petterin vanhempi. Koska edellä kuvatut tapaukset ovat matriisissa kaukana toisistaan ja koska suhteita kirjataan matriisiin satoja, ellei tuhansia, ei ilmiselvää asiaa, että Jacob Mattson on toinen Petterin vanhemmista, koska on Britan aviomies ja Petterillä on patronyymi Jacobsson, voi mitenkään huomata.

Tähän ongelmaan on projektiin asiantuntijaksi ja yhdeksi kirjoittajista kiinnitetty dosentti Kimmo Elo kehittämässä ohjelmanpätkää, joka voisi näiden ja vastaavien reunaehtojen täyttyessä tunnistaa tällaiset aineistossa piiloon jäävät yhteydet ja visualisoitaessa ehdottaa tutkijalle näiden henkilöiden välistä linkkiä. Ideaa pidettiin ohjausryhmässä kiinnostavana.

Keskustelu soljui Ann-Catrinin jouhevasti johdattelemana hyvässä hengessä. Huolimatta projektinjohtajan hetkittäisistä kielisolmuista asiat saatiin puitua läpi, olivathan ohjausryhmän jäsenet lukeneet kirjallisen raportin, jolloin saattoivat hyvin arvata, mitä yritin milloinkin sanoa. Lopuksi haettiin oikein miettimällä negatiivisia asioita projektin kuluneesta vuodesta 2025. Negatiiviseksi asiaksi löytyi lähinnä se, että olemme noin pari kuukautta ajatellusta aikataulusta myöhässä. Mutta pistetään hihat heilumaan ja kynä suihkimaan (tai paremminkin näppäimistö paukkumaan) niin vielä tässä ehditään.

Raskaan grillauksen jälkeen projektinjohtajan velvollisuuksiin kuului vielä osallistua SLS:n vuosijuhlaan Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa ja sen jälkeen vuosijuhlapäivälliselle Vanhan ylioppilastalon salissa. Sekä ruoka, juoma että seura oli juhlassa erinomaista, aika kului siivillä myöhään iltaan ja niin projektinjohtaja saattoi miedosti marinoituneena ja hyvillä mielin kömpiä seuraavana aamuna Joensuun junaan.