Kaikenlaista joulurauhaa kaikille
Kimmo Katajala
Syksy alkaa olla lopuillaan ja joulu jo kolkuttelee nurkan takana, itse asiassa ensi viikon puolimaissa. Projektin syksy on ollut työntäyteinen. Elokuussa Reykjavikissä pidettyjen Pohjoismaisten historiapäivien jälkeen projektia ja sen teemoja esiteltiin vielä lokakuun puolivälissä Historiantutkimuksen päivillä Jyväskylässä. Verkostokuvioita on jo hahmoteltu ja yksi artikkelikin on tullut kesän jälkeen kirjoitettua, eivätkä refereet sitä aivan tyrmänneet. Siitä sitten ensi vuonna yksi julkaisu lisää projektille. SLS:n Källan-lehdessä oli loppusyksystä projektistamme juttua, sen voitte lukea täältä.
Suurin osa syksystä on kuitenkin kulunut havaintomatriisien naputteluun. Projektiraportin artikkeleiden kirjoitustöihin on päästävä käsiksi heti vuoden alussa, sillä vuosi 2026 on projektin viimeinen ja käsikirjoituksen on oltava valmiina vuoden 2027 alussa. Vauhtia tulee siis riittämään ensi vuonnakin, mutta sitä ennen alkaa olla aika hiljentyä joulun viettoon.
Kaikki me olemme joskus olleet kuulolla, kun jouluaaton keskipäivällä julistetaan Suomen Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta joulurauha. Julistuksen teksti myötäilee niitä joulurauhan julistuksia, joita Ruotsin valtakunnan kaupungeissa annettiin joulua edeltäneissä raastuvanoikeuden istunnoissa. Ainakin Sortavalassa nuo julistukset poikkesivat muotoiluiltaan joka vuosi hieman toisistaan, mutta viesti pysyi aina samana. Tässä on vapaasti suomennettuna Sortavalan raastuvanoikeuden joulurauhan julistus vuodelta 1683:
”Kuten on tapana, eikä vähemmän tässä kaupungissa kuin muissa, että tulevaksi joulun juhla-ajaksi julistetaan yleinen joulurauha ja varoitetaan jokaista käyttäytymään kunnolla, raittiisti ja kauniisti yhdessä ja erikseen, niin käymällä kirkossa kuin muutoinkin keskenään viettämään Jumalalle ja esivallalle sopivaista elämää, olemaan kirkkoaikoina tarjoilematta ja myymättä juomia tai muuta, vielä vähemmän jumalanpalveluksen aikana krouvaamaan tai pitämään juopunutta väkeä talossaan. Sitä, joka tätä ylenkatsoo tai rikkoo, tulee ilman mitään lievennystä rangaista siten kuin laissa sellaisista joulurauhan rikkojista säädetään.” (Sortavalan raastuvanoikeus 22.12.1683)
Päätellen Sortavalan raastuvanoikeuden aineistosta, joulurauhasta ei aina ollut tietoakaan. Alkoholi kuului vahvasti juhlapyhiin ja sitä myötä joulujen jälkeisillä käräjillä käsiteltiin usein erilaisia väkivaltatapauksia. Huolimatta edellä lainatusta joulurauhan julistuksesta, raastuvanoikeus joutui kokoontumaan jo vuoden 1683 jouluaattona, kun porvari Lauri Kaiposen talossa tapahtui miestappo. Syy oli klassinen, riita viinapullosta.
Jouluaaton aattona Kaiposen luo tuli suistamolainen Pekka Asikainen. Ammatiltaan hän oli messinginvalaja, ja koska myös Kaiponen oli tehnyt samoja töitä, Asikainen tuli lainaamaan häneltä valajan välineitä. Kaiposen talossa asui perheineen myös tilaton Juho Raatikka. Asikaisen tullessa taloon Raatikka oli jo tukevasti juovuksissa. Kun Kaiponen ei jaksanut kuunnella juopuneen mölinää, hän meni istumaan iltaa naapurinsa Antti Neuvosen luo ja jätti vieraansa keskenään. Pian naapuriin ryntäsi myös Kaiposen vaimo lapset sylissään ja kertoi kotiin jääneiden Asikaisen ja Raatikan alkaneen tapella viinapullosta. Kaiponen ei ollut halukas lähtemään selvittelemään juopuneiden riitaa, vaan paneutui naapurissa yöpuulle ja kehotti vaimoaan tekemään samoin. Hetken kuluttua porvari Juho Sinkkosen poika tuli sisään ja sanoi Kaiposelle, että sinun pihassasi makaa joku mies. Kun asiaa lähdettiin selvittämään, löytyi Asikainen pihalta niska halolla lyönnistä murtuneena. Raatikka oli saanut jalat alleen, eikä häntä enää tavoitettu ainakaan Sortavalan raastupaan vastaamaan teostaan.
Toivotamme kaikille rauhallisempaa joulua, kuin mitä oli Sortavalassa 342 vuotta sitten.
