Fairytale gone bad tai hullu rakkaustarina

Jenni Merovuo

Johan halusi naimisiin Elisabethin kanssa. Hän kävi päivittäin Elisabethin veljen talossa, jossa tämä asui. Pari ei halunnut vielä julkistaa rakkauttaan, jonka vuoksi he tavatessaan painoivat toistensa käsiin tunteellisia kirjeitä toisten huomaamatta.

Kerran eteisessä pari antautui syleilyyn ja suuteli. Johan pyysi Elisabethia odottamaan vielä hetken: ”… tiedän, että tulet olemaan minun.” Johan pyrki suosioon ja paljasti kiintymystään epäsuorasti antamalla Elisabethille sekä tämän veljelle ja hänen vaimolleen lahjoja, kuten tavaroita, kankaita ja elintarvikkeita.

Rakkaus ja syvät tunteet siis kuuluivat myös varhaisen uuden ajan ihmisten elämään, mutta koska Johanin ja Elisabethin tarina on kirjattu 1600-luvun lopun Käkisalmen raastuvanoikeuden pöytäkirjan lehdille, valitettavasti tässä ei ollut koko tarina.

Johan oli jo naimisissa ja avioliitto Kirstinin kanssa oli ollut epäsopuisa jo jonkun aikaa. Mies syytti vaimoaan juopottelusta ja vaimo oli aistinut Johanin ja Elisabethin välillä olevan salattua kiintymystä ja rakkautta. Vakuudeksi epäilyksilleen Kirstin löysi Elisabethin kirjoittaman kirjeen, jonka hän oli lähettänyt Johanille matkaltaan Viipuriin.

Vaimo, sukulaiset ja rovasti puuttuivat asiaan, jonka jälkeen jäätiin ymmärrykseen, että Johan ja Elisabeth päättivät ystävyytensä ja asia olisi loppuun käsitelty. Tunteet eivät kuitenkaan sammuneet. Johan lupasi naida Elisabethin, mutta vaimon oli ensin kuoltava…

Tästä eteenpäin oikeustapaus saa useita synkkiä käänteitä. Paria syytettiin murhan suunnittelusta ja yrityksestä sekä aviottomasta lapsesta ja lapsenmurhasta. He kääntyivät toisiaan vastaan: Elisabeth syytti Johania harhaanjohtamisesta ja petkuttamisesta ja Johan kiisti syytteet tai luvanneensa muuta kuin opettaa Elisabeth tislaamaan paloviinaa. Rakkaus oli pilalla ja molempia odotti tuomio.