Usein kysytyt kysymykset / Vanliga frågor och svar

Ensi katsomalta mikrohistorian ja digitaalisten menetelmien lähtökohdat ovat toisilleen kuin tuli ja vesi. Mikrohistoria on kiinnostunut lähiluennalla lähdeaineistosta löytyvistä epätyypillisyyksistä, asioista jotka eivät sovi valmiiseen kuvaamme menneisyydestä. Ne voivat toimia johtolankoina uudenlaisille tavoille hahmottaa menneisyyden ilmiöitä ja ajattelutapoja. Suuria aineistoja käsittelevien digitaalisten menetelmien lähtökohtana on useimmiten se, että aineistosta poistetaan häiritsevät juurikin mikrohistoriaa kiinnostavat epätyypillisyydet, ns. kohina. Sen jälkeen ilmiöiden digitaalisella mallintamisella pyritään esittämään tarkasteltavan ilmiön tyypilliset ominaisuudet. Voi sanoa, että tämä konvergenssiin liittyvä ristiriita on ilmiselvä haaste myös meidän projektillemme. Otamme sen vastaan ja pyrimme kääntämään sen vahvuudeksi. Ratkaisemalla konvergenssiongelman voimme tuoda historian metodologiaan uutta “out of the box” -ajattelua.

//

Vid första anblicken är utgångspunkterna för mikrohistoria och digitala metoder som eld och vatten. Mikrohistorien intresserar sig för de atypiska egenskaper som finns i källmaterialet vid närläsning, det vill säga i sådant som inte passar in i vår färdiga bild av det förflutna. De kan fungera som ledtrådar till nya sätt att uppfatta tidigare fenomen och sätt att tänka. Utgångspunkten för digitala metoder som bearbetar stora datamängder brukar vara att ta bort atypiska egenskaper som just är av särskilt intresse för mikrohistorien. Efter att källmaterialet är städad av atypikaliteter strävar man efter att presentera de typiska egenskaperna hos det fenomen som undersöks. Man kan säga att denna konflikt i fråga om konvergens mellan mikrohistoria och digitala metoder är en uppenbar utmaning även för vårt projekt. Vi tar emot utmaningen och strävar efter att vända det till en styrka. Genom att lösa konvergensproblemet kan vi introducera ett nytt ”out of the box”-tänkande i den historiska metodiken.

Tulokset ovat kannustavia. Kansallisarkisto on ollut mukana kehittämässä vanhojen käsialojen tekstintunnistusta vuodesta 2016 lähtien. Monipuolinen koulutusdata ja teknologian kehitys ovat vieneet tekstintunnistuksen uudelle tasolle. Tällä hetkellä Kansallisarkiston supermallin virheprosentti (CER) on parhaimmillaan 3,2, mutta laatu vaihtelee jonkin verran. 1600-luvun käsiala on monella tapaa hyvin haastavaa käsitellä koneella, sillä se sisältää tavallisesti uusgoottilaista käsialaa, latinalaiskirjoitusta sekä useita kieliä. Sanojen ja nimien kirjoitusasu ja kirjainten muoto vaihtelevat jopa saman kirjurin tekstissä.

//

Resultaten är uppmuntrande. Riksarkivet har sedan 2016 varit med och utvecklat maskinläsning av gamla handstilar. Mångsidig träningsdata och teknisk utveckling har tagit den till en ny nivå. För närvarande är felprocenten för Riksarkivets supermodell i bästa fall 3,2 procent men kvaliteten varierar något. Handskriven text från 1600-talet är på många sätt mycket utmanande att maskinbearbeta, eftersom den vanligtvis innehåller flera språk samt nygotisk och latinsk handstil. Stavningen av ord och namn och formen på bokstäverna varierar till och med inom samma skrivares text.

Kyllä. 1600-luvun käsialojen lukeminen on perusvaatimus tietokoneavusteisesta menetelmästä huolimatta tai jopa siitä syystä. Ensinnäkin koneen kouluttamiseksi tarvitaan runsaasti monipuolista oikeinkirjoitettua translitteraatiota. Jokainen tutkijoistamme vastaa omien lähteidensä koneluvun laaduntarkistuksesta, transkription siivoamisesta sekä lähiluvusta. Ja vaikka raastuvanoikeuden pöytäkirjat ovat pääaineistomme, käytämme myös muita säilyneitä aikalaislähteitä, joita ei ole koneluettu.

//

Ja. Att läsa 1600-tals handstil är ett grundläggande krav, trots den datorstödda metoden eller till och med på grund av den. Först och främst behöver man mycket mångsidig transliteration för att träna maskinen. Var och en av våra forskare ansvarar för att kontrollera kvaliteten på maskinläsningen, rensa utskriften och närläsa sina egna källor. Även om domböckerna är vårt huvudmaterial, använder vi dessutom oss också av andra bevarade samtida källor som är inte maskintolkade.

Voi, mutta tässä projektissa käytettäviä karttoja analysoidaan perinteisemmillä paikkatietomenetelmillä. Vanhojen paperisten karttojen digitoiminen koneoppimisen avulla on mahdollista, mutta tällaiset projektit tyypillisesti hyödyntävät nuorempia paperikarttoja, joita on saatavilla huomattavasti suurempina ja paremmin standardisoituina aineistokokonaisuuksina.

//

Ja, men i detta projekt analyserar vi kartorna med hjälp av mer traditionella GIS-metoder. Det är möjligt att digitalisera gamla papperskartor med maskininlärning, men i sådana projekt används vanligtvis yngre papperskartor, som finns tillgängliga som mycket större och bättre standardiserade dokumenthelheter.

Historiallisen kartta-aineiston avulla osa kaupungeista voidaan ottaa tarkasteluun spatiaalisen eriytymisen näkökulmasta. Digitoidut kartat voidaan georeferoida eli sijoittaa nykyiseen koordinaattijärjestelmään hyödyntämällä kohteita, joiden nykyinen sijainti tunnetaan. Tonttitietoja sisältävät kartat voidaan edelleen digitoida SQL-muotoiseen paikkatietokantaan. Tämä mahdollistaa esimerkiksi elinkeinojen tai statusten eriytymisen tarkastelun kaupunginosien välillä.

//

Med hjälp av historiska kartor kan man granska delar av städer ur ett rumsligt perspektiv. Digitaliserade kartor kan georefereras, det vill säga placeras i det nuvarande koordinatsystemet, med hjälp av objekt vars nuvarande position är känd. Kartor som innehåller tomtinformation kan ytterligare digitaliseras till en geografisk databas i SQL-format. På så sätt kan man till exempel granska skillnader i näringsverksamhet eller status mellan olika delar av staden.

Kyllä. Erityisesti Käkisalmen rantaviiva on muuttunut radikaalisti, sillä Vuoksen nykyinen lasku-uoma avattiin 1800-luvulla. Rantaviivan luonnolliset muutokset ja vedenpinnan korkeuden keinotekoinen vaihtelu vaikuttavat kuitenkin kaikkiin kaupunkeihin.

//

Ja. I synnerhet Kexholms strandlinje har förändrats radikalt, eftersom Vuoksens nuvarande fåra öppnades på 1800-talet. Naturliga förändringar i kustlinjen och artificiell reglering av vattennivå påverkar dock georefereringen av alla städer.

Olennaisin syy Viipurin jättämiselle tutkittavien kaupunkien ulkopuolelle on se, ettei Viipuri ollut enää vuoden 1617 rauhan rajankäynnin jälkeen rajakaupunki, koska Ruotsin valtakunnan itäraja siirtyi Inkerin itärajalle. Toinen tärkeä, mutta ei ratkaiseva syy on työekonominen. Viipurista on tarjolla paljon aineistoa ja hankkeessa valmistettavan kaltaisen tietokannan (havaintomatriisi) tekeminen siitä olisi jo yksistään kovin suuri työ. Mikäli osoittautuu, että Viipuri oli itärajan kaupungeille tärkeä ja keskeinen osa verkostoa, se tulee toki esiin tarkasteltavien kaupunkien kaupallisten ja sosiaalisten verkostojen kautta.

//

Den främsta orsaken till att Viborg uteslöts från de studerade städerna var att Viborg inte längre var en gränsstad efter freden 1617. Det svenska rikets östra gräns flyttades långt öster till Ingermanlands östra gräns. En annan viktig, men inte avgörande, orsak är arbetsekonomi. Det finns mycket material om Viborg, och det skulle vara ett mycket stort arbete att göra en databas av detta material av den typ som håller på att byggas upp i projektet (observationsmatris). Om det visar sig att Viborg var en viktig och central del av nätverket för städerna vid östgränsen, kommer det naturligtvis att synas i de kommersiella och sociala nätverken för de städer som undersöks.

Kurkijoki sai kaupunkioikeudet vuonna 1668 ja se sijaitsi Laatokan rannalla itäisellä rajaseudulla. Se olisi siis täyttänyt periaatteessa kriteerit olla tutkittavana hankkeessa, vaikka se jäikin kaupunkina pieneksi. Kaupungin raastuvanoikeuden pöytäkirjoja kuitenkaan ole säilynyt. Keskeisen lähdeaineiston puuttuessa kaupunki päätettiin jättää kokonaan tarkastelun ulkopuolelle, mutta kurkijokelaisia porvareita esiintyy joskus ainakin Sortavalan ja Käkisalmen raastuvanoikeudessa. Tätä kautta he voivat näyttäytyä tutkimuksessa.

//

Kronoborg fick stapelstadsrättigheter år 1668 och låg vid stranden av sjön Ladoga i det östra gränsområdet. I princip skulle den därför ha uppfyllt de kriterier för städer som studeras i projektet, även om den förblev liten som stad. Protokollen från stadens tingsrätt finns dock inte bevarade.Då den viktigaste typen av källmaterialet saknas, beslöt vi att utesluta staden helt och hållet. Borgare från Kronoborg förekommer ibland åtminstone i Sordavala och Kexholms tingsrättsprotokoll. Detta gör att de kan dyka upp i forskningen.

Raastuvanoikeuden pöytäkirjat ovat valtavan monipuolinen lähde. Raastuvassa käsiteltiin monenlaisia erimielisyyksiä, kiistoja ja rikoksia, kuten avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita, kunnianloukkauksia, velka-asioita ja väkivaltaa. Yhtä tapausta saatettiin käsitellä lukuisissa istunnoissa vuosien ajan. Tämän lisäksi raastuvassa käsiteltiin paikallishallinnollisia kysymyksiä. Myös porvariksi ottaminen ja siitä eroaminen tapahtuivat raastuvanoikeuden istunnoissa. Suuremmissa kaupungeissa, kuten Nevanlinnassa raastuvanoikeuden rinnalla toimi kämnerinoikeus, jossa ratkottiin vähäisempiä rikos- ja riita-asioita.

//

Rådstugurättens protokoll är en väldigt mångsidig källa. I rätten behandlades ett brett spektrum av tvister och brott, såsom utomäktenskapliga sexuella förbindelser, ärekränkningar, skulder och våld. Ett fall kunde behandlas i ett flertal sessioner under årens lopp. Dessutom diskuterades frågor som berörde lokalförvaltningen. Man beviljade också burskap och avsade borgarrättigheter i rådstugurätten. I större städer som Nyen fungerade kämnärsrätten vid sidan av rådstugurätten. I den behandlades mindre brottmål och tvister.

Kyllä. Ainakin Brahean, Sortavalan ja Käkisalmen porvareiden joukossa oli henkilöitä, joilla oli karjalainen nimi ja he olivat ortodokseja. Myös raastuvanoikeuden pöytäkirjoista löytyy toisinaan suoria mainintoja ortodoksisuudesta. Sortavalassa oli kaupungin ulkopuolella myös ortodoksinen kirkko, jonne yksi kaupungin rikkaimmista ortodoksisista porvareista lahjoitti Tukholmasta hankkimansa kirkonkellot.

//

Ja. Åtminstone bland borgarna i Brahea, Sordavala och Kexholm fanns personer med karelska namn som var ortodoxa. Ibland hänvisar man också direkt till personens ortodoxi i rådstuguprotokoll. Det fanns en ortodox kyrka utanför staden i Sordavala, där en av de rikaste ortodoxa borgarna i Sordavala donerade kyrkklockor som han hade köpt av Stockholm.

Lähdeaineiston valossa näyttää siltä että useimmissa tutkittavista kaupungeista puhuttiin erityisesti suomea ja ruotsia ja kaupallisissa yhteyksissä jonkin verran myös venäjää. Raastuvanoikeuden pöytäkirjat on kirjoitettu pääosin ruotsiksi, joka oli muutoinkin hallinnon kieli. Niistä löytyy lisäksi jonkin verran suomea ja saksaa. Karjalaa ei 1600-luvulla ajateltu omana kielenään. Kaupunkien karjalaiset sitä kuitenkin todennäköisesti puhuivat, mutta ilmeisesti se käsitettiin omanlaisenaan suomena. Ainakin Nevanlinnassa ja Käkisalmessa puhuttiin myös saksaa. Yleensä ihmiset ymmärsivät kaupungissa käytettyjä kieliä melko kelvollisesti, mutta joitakin mainintoja lähteistä löytyy, että henkilö ei ymmärtänyt kuulemaansa suomea tai saksaa.

//

Med hänsyn till källmaterialet framgår det att finska och svenska var de vanligaste språken, men även ryska användes i kommersiella sammanhang. Rådstugurättens protokoll skrevs i huvudsak på svenska, som också var förvaltningens språk, men de innehåller också vissa inslag av finska och tyska. På 1600-talet betraktades inte karelska som ett eget språk. Troligen talade städernas karelare det, men det uppfattades förmodligen som en variant av finska. Åtminstone i Nyen och Kexholm talades också tyska. I allmänhet förstod man relativt väl de språk som användes i staden, men det finns några omnämnanden i källorna att man inte förstod den finska eller tyska som talades.

Monellakin tapaa. Käkisalmen lääni ja Inkeri, joissa Nevanlinna, Käkisalmi, Sortavala ja Brahea sijaitsivat, olivat osa nk. Itämeren provinsseja, joita hallittiin Ruotsin valloitusmaina. Niissä ei järjestetty sotaväenottoja, jos kohta paikallisia nuoria miehiä värväytyi palkan toivossa Ruotsin sotaväkeen. Puolustuksesta vastasivat paikalle komennetut sotaväenosastot ja Braheassa järjestettiin paikallisille talonpojille jonkinlaista sotilaskoulutusta. Käkisalmen läänistä eikä Inkeristä saanut myöskään lähettää edustajia valtiopäiville, eli nämä provinssit olivat ilman poliittista edustusta. Läänitysaikana (n. 1650–1680) suurin osa näistä provinsseista oli läänitettynä aatelisille. Kun läänitykset peruutettiin vuoden 1680 isossa reduktiossa, eivät tilat Itämeren provinsseissa palautuneet talonpojille kuten muualla valtakunnassa vaan entiset läänitykset annettiin veronvuokralle. Talonpoikien asema alustalaisina siis jatkui. Lisäksi raja vaikutti monella tapaa alueen ihmisten elämään. Eroja muuhun valtakuntaan oli siis paljon.

//

På många sätt. Som en del av så kallade Östersjöprovinserna styrdes Kexholms län och Ingermanland, där Nyen, Kexholm, Sordavala och Brahea låg, som svenska erövringar. Det förekom inga utskrivningar, även om lokala unga män kunde ta värvning i den svenska armén för att få lön. Försvaret utfördes av de militäravdelningar som beordrats till platsen, och i Brahea anordnades någon form av militär utbildning för de lokala bönderna. Kexholms län och Ingermanland fick inte sända fullmäktige till riksdagen, varmed dessa provinser saknade politisk representation. Under förläningstiden (ca 1650–1680) var de flesta av dessa provinser donerade till adeln. När förläningarna drogs tillbaka vid den stora reduktionen 1680 återlämnades inte godsen till bönderna som i andra delar av riket, utan de tidigare donationerna gavs till skattearrende. Böndernas ställning som underlydande fortsatte således. Dessutom påverkade gränsen livet för människorna i regionen på många sätt. Det fanns alltså många skillnader jämfört med resten av riket.

Nevanlinna oli hankkeessa tutkituista kaupungeista tärkein kauppakaupunki. Se sijaitsi siellä, missä Pietari on tänään ja sillä oli siten strateginen sijainti vanhojen idän ja lännen välisten kauppareittien varrella. Hyviä vesistöjä pitkin pääsi Suomenlahden ja Itämeren lisäksi suureen osaan Luoteis-Venäjää, Karjalaa ja Itä-Suomea. Laivat ja lotjat kuljettivat puutavaraa, tervaa, hamppua ja viljaa Tukholmasta, Lyypekistä Amsterdamiin. 1700-luvun lopulla oli valtava taloudellinen nousukausi ja Nevanlinnan kaupan määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Kaupallisen näkökulman lisäksi Nevanlinnalla oli tärkeä sotilaallinen merkitys. Sen linnoitus oli yhdessä Narvan kanssa Inkerin läänin tärkeimmät puolustuslaitokset. Ne olivat Suomen ja Baltian maakuntien puolustuksen puskurit. Linnoituksen laajentamista tärkeän kaupan kauttakulun suojelemiseksi suunniteltiin edelleen, mutta se toteutui vain vähäisessä määrin. Linnoituksesta on säilynyt joitakin arkeologisia jäänteitä, mutta muuten kaupungista ei ole jäljellä jälkiä.

Nevanlinnan väkiluku oli noin 2000-3000 ihmistä. Väestö oli vielä heterogeenisempi kuin hankkeen muissa kaupungeissa. Suomalaisten, karjalaisten, venäläisten ja ruotsalaisten lisäksi kaupungissa asui saksalaisia tai baltiansaksalaisia, sekä satunnaisesti Alankomaiden ja Britannian kansalaisia. Pienempiin kaupunkeihin verrattuna Nevanlinna oli siten läheisemmin sidoksissa kaukokauppaan, ja johtavalla porvaristolla oli laajat kaupalliset verkostot.

//

Nyen var den mest betydande handelsstaden av de i projektet studerade städerna. Den var belägen där S:t Petersburg ligger idag och hade därmed ett strategiskt läge längs gamla handelsleder mellan öst och väst. Genom goda vattenvägar kunde man inte bara nå Finska viken och Östersjön, utan också stora delar av nordvästra Ryssland, Karelen och östra Finland. Med skepp och lodjor fraktades bland annat trävara, tjära, hampa och spannmål allt från Stockholm, Lübeck till Amsterdam. Under 1600-talets slut skedde ett enormt ekonomiskt uppsving och handelsvolymerna i Nyen ökade explosionsartat. Vid sidan av det kommersiella hade Nyen en viktig militär betydelse. Fästningen Nyenskans var tillsammans med Narva de viktigaste försvarsanläggningarna i provinsen Ingermanland, som fungerade som en buffertzon för försvaret av Finland och de baltiska provinserna. Det fanns planer på att bygga ut fästningen ytterligare för att skydda den viktiga transitohandeln, men de förverkligades endast i en liten skala. En del arkeologiska lämningar av fästningen finns bevarade, men i övrigt finns inga spår kvar av staden.

Invånartalet i Nyen uppgick till cirka 2000-3000 personer. Befolkningen var ännu mer heterogen än i de övriga städerna i projektet. Förutom finska, karelska, ryska och svenska invånare, beboddes staden av tyska eller balttyska samt enstaka holländska och brittiska borgare. Jämfört med de mindre städerna, var Nyen därmed i högre grad kopplad till fjärrhandeln och det ledande borgerskapet innehade omfattande kommersiella nätverk.

Nykyisen Lieksan kohdalla sijainnut Brahea ja Pohjanlahden rannikolla sijaitseva Raahe (Brahestad) ovat kaksi eri Per Brahe nuoremman (1602–1680) perustamaa kaupunkia, jotka molemmat kuuluivat Brahelle läänitettyyn Kajaanin vapaaherrakuntaan. Brahea, joka on yksi hankkeemme kaupungeista, perustettiin 1652 Venäjän puolelta laskevan Lieksanjoen suulle. Per Brahen tavoitteena oli Venäjän ja sen alamaisten kanssa käydyn kaupan ohjaaminen osittain Braheaan ja siten seudun taloudellisten olojen kehittäminen. Monet Brahean porvareista olivat paikkakunnan karjalaisortodoksisia talonpoikia. Kaupunki toimi vain kolmisenkymmentä vuotta. Brahen kuoltua se lakkautettiin ison reduktion myötä 1681 ja kaupunki fyysisesti hävitettiin ”kaupankäynnille vahingollisena”. Raahe (alun perin Salo, perustettu 1649) sekä Kajaani saivat pitää kaupunkioikeutensa.

//

Brahea i trakten av Lieksa och Brahestad (på finska Raahe) vid Bottniska vikens kust är två olika städer som båda grundades av Per Brahe d.y. (1602–1680), och som tillhörde Kajana friherredömen. Brahea, en av städerna i vårt projekt, grundades 1652 vid mynningen av Lieksa älv, som rinner från den ryska sidan. Per Brahes mål var att styra handeln med Ryssland och dess undersåtar delvis till Brahea och på så sätt förbättra regionens ekonomiska förhållanden. Många av borgarna i Brahea var ortens karelska och ortodoxa bönder. Staden var i drift bara i trettio år. Efter Brahes död avskaffades den med en stor reduktion 1681 och staden förstördes fysiskt som ”skadlig för handeln”. Brahestad (ursprungligen Salo, grundades 1649) och Kajana fick behålla sina stadsrättigheter.