Mikrohistoriasta, digitaalisista menetelmistä ja vähän muustakin

Kimmo Katajala

Projektimme teoreettisena viitekehyksenä on mikrohistoria. Ei ole aivan tavallista – tai oikeastaan en tiedä yhtään tutkimusta – että mikrohistoria ja digitaaliset menetelmät olisi yhdistetty, onhan niiden taustalla jotensakin päinvastaiset tietoteoreettiset lähtökohdat. Siinä, missä digitaaliset menetelmät tukeutuvat positivismista ponnistavaan ilmiöiden kvantifiointiin, ilmiöiden yleistämiseen ja abstrahointiin on mikrohistorialle tyypillistä lähdeaineksen lähiluku, porautuminen antropologin tavoin yhteisön tai yksilön arvoihin ja maailmankatsomukseen, kertomuksellinen tutkimuksen raportointi ja lähteiden hermeneuttinen tulkinta. Varmasti tämä menetelmien ja teoreettisen viitekehyksen välinen jännite tulee asettamaan omat haasteensa tutkimusraportin kirjoittamiselle, mutta sanotaanhan, että ”rohkea rokan syö” ja ”yrittänyttä ei laiteta.”

Tutkimussuunnitelmaan laaditussa julkaisusuunnitelmassa on tälle syksylle merkitty minun kohdalleni kirjoittaa katsausartikkeli mikrohistorian nykytilasta ja mahdollisista kehityssuunnista. Aloitin tämän työn touko- kesäkuussa keräämällä aineiston niin, että saatoin ryhtyä järjestämään ja käymään sitä läpi heti lomien jälkeen elokuun alussa. Mikrohistoriasta käytyä keskustelua ja sitä viitekehyksenään hyödyntävää tutkimusta löytyi melkoinen määrä. Työhuoneeseeni kasvoi kirjoista ja artikkeleista pinoja. Julkaisujen tarkkaa kokonaismäärää en laskenut, mutta pitkälti toistasataa niitä kertyi läpi käytäväksi. Järjestin julkaisut aihepiireittäin, sikäli kuin se oli mahdollista, aloin perehtyä luku-urakkaan ja aloitin artikkelin kirjoitustyön elokuun lopulla.

Toki monet teemat, joita noissa mikrohistoriajulkaisuissa käsiteltiin ja sivuttiin, olivat minulle entuudestaan tuttuja. Kuitenkin se yllätti, kuinka syvällisesti muutamat mikrohistoriaan viehtyneet tutkijat perustelivat valintaansa. Keskeisiä mikrohistoriaan liitettyjä ongelmia ovat muun muassa se, mikä on mikro- ja makrohistorian välinen suhde, ovatko mikrohistorian tulokset yleistettäviä ja jos ovat, niin millä lailla, sekä mikrohistorian häilyvä rajanveto mentaliteettien historian, arjen historian ja historiallisen antropologian suuntaan.

Suomalainen keskustelu mikrohistoriasta on nykyään ohutta. Mikro ei ole sitten 1990-luvun ollut selvästikään muodissa. Lähinnä mikrohistoria mainitaan joidenkin artikkelien teoreettisena viitekehyksenä. Suomalaista keskustelua siitä, mitä mikrohistorialla tarkoitetaan, mihin sitä tarvitaan tai kuinka mikrohistoria on tutkimuksia hedelmöittänyt ei sitten Matti Peltosen 2000-luvun alkupuolen kirjoitusten ei ole löytynyt. Kansainvälisessä tutkimuksessa mikrohistoriasta on kirjoitettu aivan viime aikoihin saakka paljonkin ja mikrohistoria on viitekehyksenä myös historioitsijapiirien ulkopuolella, yllättävienkin tieteenalojen piirissä. Jätän nyt paljastamatta mitkä tieteenalat nykyään kirjoittavat mikrohistoriasta lähes enemmän kuin historioitsijat, niin ehkä lukijan mielenkiinto säilyy tulevaa artikkeliani kohtaan, kunhan se ensin valmistuu ja toivottavasti julkaistaan jollain alustalla, ehkä keväällä 2025.

Muutoinkin projektimme on loppukesän aikana edennyt mukavasti. Pidimme syyskuun alussa yhteisen pienen tapaamisen, jossa käytiin läpi Transkribus-ohjelman tuottaman raastuvanoikeuden pöytäkirjojen litteraatioiden, eli keskeisen datamme, siivoamisen käytäntöjä. Kuten näiden digiohjelmien kanssa arvaa, ilman pieniä kommelluksia ja ongelmia työ ei ole edennyt, mutta ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Kaikki projektilaiset ovat päässeet työnsä alkuun ja aineistojensa kimppuun. Lokakuun alussa pidämme seuraavan tapaamisen, jossa katsotaan, kuinka tämä työ on lähtenyt käyntiin ja suunnittelemme sitten havaintomatriisien rakentamista käytännössä.

Viimeisin, vaan ei vähäisin uutinen projektistamme on, että olemme tehneet julkaisusopimuksen tutkimusraportista Palgrave MacMillanin kanssa. Lähettämämme ”proposal” sai molemmilta refereiltä erittäin hyvät arviot, ja kustantajan ”editorial board” päätti ottaa tulevan kirjamme julkaisuohjelmaansa. Solmitun julkaisusopimuksen mukaan kirjan käsikirjoitus tulee jättää kustantajalle tammikuussa 2027, eli heti pian projektimme rahoituksen loputtua. Näin kirja olisi ulkona sekä fyysisenä kirjana että sähköisenä open access -julkaisuna vielä vuoden 2027 aikana. Tämä on hienoa, tosin pitää vielä ensin tehdä tutkimus ja kirjoittaa se käsikirjoitus!