Kiistoilla käsityöläisen kanssa

Jenni Merovuo

Koneluettua aineistoa siivotessa silmien ohi kulkee jos jonkinmoista oikeustapausta ja hahmoa. Viime viikolla sattui silmään pari oikeustapausta käsityöläisen ja porvarin välillä.

Raatimies ja porvari Anders Pirhonen saapui Käkisalmen raastuvanoikeuteen vuonna 1690 hakemaan oikeutta. Hän oli lähettänyt uuden hattunsa mustattavaksi hatuntekijä Christopher Oschelle. Hänelle palautettu hattu oli kyllä musta, mutta vanha ja kelvoton. Porvari epäili hatuntekijän vaihtaneen hattunsa tahallaan.

Herrasmiehen kuului käyttää hattua ja sillä oli tärkeä rooli käytösetiketissä ainakin peruukkien yleistymiseen saakka. Sisälläkään ei yleensä oltu paljain päin vaan pää peitettiin hatulla tai myöhemmin peruukilla. Tervehdittäessä hattua nostettiin ja mikäli elettä ei tehnyt, saattoi tulla loukanneeksi toista säätyläistä ja löysi itsensä raastuvasta.

Hattupalveluja ei saanut tarjota kuka tahansa kaupunkiin saapunut. Hatuntekijöiden tehtäviin kuului tuotannon lisäksi korjaamista, asustamista puhdistamista sekä mustaamista. Hattujen tuontia rajoitettiin ja hatuntekijöiden määrää kaupungeissa hallinnoitiin, mutta määräyksiä myös kierrettiin. Hattuja saatettiin hakea muun muassa Tukholmasta.

Hatuntekijä vakuutti, että hän oli palauttanut saman hatun kuin jonka oli saanut mustattavaksi ja ehdotti, että joku olisi varastanut alkuperäisen uuden hatun, kun sitä oltiin tuotu. Pirhosen asialla olleet korpraalit todistivat, että olivat toimittaneet hatun perille, mutta jos se oli jätetty kadulle, saisi Osche vastata vahingosta itse. Oschen osaksi jäi tehdä Pirhoselle uusi hattu tai korvata se 4 taalerilla.

Osche ei ollut ensimmäistä kertaa käräjillä porvaria vastaan. Edellisvuonna hän oli riitaantunut verstaallaan Johan Merosen kanssa villakankaasta niin pahoin, että tämä oli kutsunut Oschea maankiertäjäksi, petkuttajaksi, emävalehtelijaksi, kelmiksi ja paskaparsijaksi. Myös Osche oli solvannut Merosta muun muassa kelmiksi ja hunsvotiksi (hundsfott). Kunniaa loukkaava nimittely oli varhaisella uudella ajalla rikosasia.

Meronen yritti vyöryttää syyn Oshen niskoille ja Osche yritti saada todistajan vaikuttamaan epäluotettavalta, mutta oikeus katsoi saaneensa kiistasta oikean kuvan. Tavallisesti sakoista meni kolmannes kantajalle, kolmannes kaupungille ja kolmannes kruunulle, mutta nyt molemmat saivat maksaa rumista sanoistaan. Heille määrättiin yhteinen 40 markan sakko.

Hatuntekijä ei vaikuta sen koommin vierailleen Käkisalmen raastuvassa, mutta Pirhosesta ja Merosesta löytyy runsaasti mainintoja. Raatimiestehtävien lisäksi porvarit näkyvät pöytäkirjojen lehdillä erilaisissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa rooleissa, jotka kertovat kaupunkilaisten välisistä suhteista ja arkielämästä. 1600-luvun tuomiokirjoista käy ilmi, että asioiden eteneminen pyrittiin selvittämään huolellisesti ja määräämään tuomio kaupunginlain mukaan.