Arkiset kohtaamiset, demokratia ja osallisuus

Alkuvuoden aikana olen istunut paljon baareissa. En niinkään juomassa, vaan kuuntelemassa keskusteluja. Tutkin sitä, miten aikuiset oppivat ja rakentavat yhteiskunnallista ymmärrystään arjen epävirallisissa tiloissa – ja yksi kiinnostavimmista esimerkeistä ovat maatamme täplittävät huoltoasema-, kahvila- ja baariparlamentit.

Nimitän baariparlamenteiksi pidempään kokoontuneita sosiaalisia ryhmiä, “kantapöytäläisiä”, jotka kokoontuvat säännöllisesti baareissa, huoltoasemilla ja kahviloissa keskustelemaan arjestaan, kohtaamisistaan ja myös ajankohtaisista asioista. Vaikka baariparlamentteja ei ole perinteisesti pidetty osana poliittista toimintaa, ne ovat paikkoja, joissa yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitellään käytännönläheisesti ja kokemuksellisesti.

Käsitteen ”baariparlamentti” voi ajatella kattokäsitteeksi, joka viittaa erilaisiin vapaamuotoisiin, ei-tiiviisiin ja velvoitteista vapaisiin keskusteluryhmiin, jotka toimivat sekä sosiaalisina että yhteiskunnallisina tiloina arjen keskellä niin kutsutuissa kolmansissa paikoissa. Niiden käytännöt voivat vaihdella, mutta monia yhdistää seuraavat piirteet:

• Osallistujat käsittelevät välittömästi omaan elämäänsä liittyviä aiheita, arkisia kohtaamisia mutta myös yhteisöön vaikuttavia asioita kuten paikallispolitiikkaa, työmarkkinoita ja palveluiden saatavuutta.
• Keskustelu ei perustu pelkästään faktatietoon, vaan osallistujien kokemuksiin ja yhteiseen tiedonmuodostukseen.
• Toiminta tapahtuu ilman virallisia rakenteita ja rajoituksia, mutta keskusteluille muodostuu kuitenkin vakiintuneita normeja ja tapoja.

Baariparlamenttien keskustelut eivät myöskään jää pelkäksi sanailuksi, vaan ne voivat johtaa konkreettisiin tekoihin ja yhteisölliseen toimintaan kantapöydän ulkopuolellakin. Esimerkiksi eräällä teollisuuspaikkakunnalla baariparlamentti lähti mukaan tutun kahvilan tapahtuman järjestämiseen ja mainostamiseen, kun keskusteluissa nousi esiin huoli koko tapahtuman nuupahtamisesta. Tämä nähtiin vertauskuvana oman paikkakunnan hiipumiselle ja asialle haluttiin tehdä jotain. Toisessa tapauksessa porukka järjesti naapuriavun verkoston, jotta tuttu vanhus selviäisi mökkinsä korjaamisesta talvikuntoon.

Miksi tällaiset epäviralliset tilat ovat merkityksellisiä?

Demokratia elää arjesta

Demokratia ei ole vain vaaleja ja virallisia instituutioita – se elää ihmisten arjessa, siellä missä he tapaavat, keskustelevat ja muodostavat käsityksiä maailmasta. Viime vuosina demokratian toimintakykyä on kuitenkin haastettu monin tavoin. Kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään on heikentynyt, yhteiskunnallinen keskustelu on polarisoitunut, ja monet kokevat jääneensä päätöksenteon ulkopuolelle.

Sosiologi Eric Klinenbergin mukaan demokratian kannalta kriittisiä ovat ns. keskirenkaat – tuttavuudet, jotka eivät ole läheisiä ystäviä eivätkä täysin vieraita, kuten naapurit tai paikallisyhteisön jäsenet. Tällaiset suhteet edistävät sitoutumista ja sietokykyä erimielisyyksiin. Klinenbergin mukaan keskirenkaiden rapautuminen on osaltaan johtanut polarisaatioon ja heikentänyt yhteiskuntien kykyä kompromisseihin. Hänen mukaansa yhteiskunta, jossa ei ole epämuodollisia kohtaamisia eri taustaisten ihmisten välillä, alkaa jakautua kupliin, joissa ihmiset kohtaavat vain samanmielisiä. Tämä vähentää yhteistä ymmärrystä ja heikentää kykyä kohdata erilaisia näkökulmia.

Klinenberg korostaa, että julkiset tilat ovat demokratian kannalta välttämättömiä – kirjastot, puistot, kahvilat ja muut paikat, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa vapaamuotoisesti. Ilman näitä tiloja ihmiset vetäytyvät koteihinsa, mikä lisää yksinäisyyttä ja myös murentaa yhteiskunnallista solidaarisuutta ja osallisuutta. Teknologian kehitys on osaltaan lisännyt tätä ilmiötä, sillä yhä useampi viettää aikaa yksin digitaalisen viihteen parissa tai rajoittaa sosiaaliset kontaktinsa tiukasti valittuihin verkostoihin, mikä kaventaa mahdollisuuksia kohdata erilaisia oman lähiympäristön ihmisiä arjessa.

Kasvatuspsykologi Nicholas Epley puolestaan on painottanut, miten vuorovaikutuksemme on tehokkaampaa ja merkityksellisempää kasvokkain kuin digitaalisten välineiden kautta. Äänenpainot, kehonkieli ja eleet välittävät merkityksiä ja tunnetiloja, joita pelkkä teksti tai digitaalinen viestintä ei voi korvata. Tämä on olennaista kehittyneiden ja yhä sidoksistempien yhteiskuntien demokratialle, sillä se mahdollistaa monimutkaisten tunteiden ja mielipiteiden välittymisen tavalla, joka vähentää väärinymmärryksiä ja tukee rakentavaa dialogia.

Arjen kasvokkaisissa kohtaamisissa syntyy jatkuvasti tiettyyn paikkaan ja tiettyihin rutiineihin sidottuja vuorovaikutuksia, joissa ihmiset voivat ilmaista ajatuksiaan vapaammin kuin esimerkiksi työpaikalla tai sosiaalisessa mediassa, jossa keskustelua voivat rajoittaa organisaatiokulttuuri, normit tai julkisen leimautumisen pelko. Nämä kohtaamiset tarjoavat tilaa ajatusten kokeilemiselle, epämuodolliselle pohdinnalle ja luontevalle argumentaation harjoittelulle, mikä on keskeistä demokraattiselle kansalaisuudelle.

Baariparlamentit osana demokraattista kohtaamisten kulttuuria

Demokratia ei myöskään ole vain äänestämistä tai päätöksentekoa – se on jatkuvaa keskustelua ja neuvottelua yhteisestä todellisuudesta. Baariparlamentit ovat osa tätä jatkumoa: ne tarjoavat paikan, jossa mielipiteitä voi testata, haastaa ja hioa. Niissä toteutuu arkinen, epämuodollinen kansalaiskeskustelu, joka on ollut osa demokraattisia kulttuureja kautta historian – agoroista kestikievareihin ja nykypäivän kahviloihin ja baareihin.

Baariparlamenttien kaltaiset epämuodolliset tilat ovat tärkeitä juuri siksi, että ne eivät aseta osallistujille paineita eikä niissä ole valmiiksi asetettuja tavoitteita. Niiden voima piilee siinä, että ne syntyvät ja pysyvät elossa omilla ehdoillaan – ihmisten tarpeesta keskustella ja jakaa ajatuksiaan ilman, että niillä täytyy olla välitöntä lopputulosta. Tarvitaan vain vakituinen paikka ja ihmisiä, joiden arkeen pysähtyminen tuossa paikassa syystä tai toisesta solahtaa.

Kun kohtaamispaikat ja spontaanit vuorovaikutustilanteet katoavat, katoaa samalla myös demokratian arkipäiväinen harjoittelu. Baariparlamentit tarjoavat ainutlaatuisia tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata matalalla kynnyksellä, puhua vapaasti, kyseenalaistaa ja muodostaa näkemyksiään yhdessä muiden kanssa. Ne ovat paikkoja, joissa demokratia elää ja hengittää, ei muodollisten instituutioiden vaan arkisen, jaetun kokemuksen kautta.

-Antti Jauhiainen

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija ja luokanopettaja. Hän tekee väitöskirjaa demokratiakäsitysten ja osallisuuden oppimisesta kulttuurihistoriallisen toiminnan kautta suomalaisissa baariparlamenteissa. Lisää tutkimuksesta: https://www.uef.fi/fi/artikkeli/suomi-on-baariparlamenttien-luvattu-maa-epamuodollisissa-porukoissa-pohditaan-ajankohtaisia