Uutta tutkimustietoa etänä tapahtuvan oppimisen ja innovoinnin haasteista poliisi- ja teknologia-alan työssä

Digitalisaation kiihtyessä ja etätyön sekä etäkoulutusten yleistyessä organisaatiot kohtaavat uudenlaisia haasteita, erityisesti oppimisen ja innovoinnin alueilla. Työskentelytavat ja -ympäristöt ovat muuttuneet, mikä on tuonut mukanaan sekä välittömiä että pitkäaikaisia vaikutuksia. Näitä haasteita käsittelevässä tutkimuksessa (Lemmetty, 2024) keskityttiin poliisi- ja teknologiasektoreihin, joissa etätyön ja -oppimisen haasteet konkretisoituvat eri tavoin. Tutkimuksessa haastateltiin 20 henkilöä, jotka antoivat arvokasta tietoa siitä, millaisia reaaliaikaisia ja pitkäaikaisia ongelmia etätyöhön, oppimiseen ja innovointiin näillä aloilla liittyy.

Poliisien etäkoulutusten haasteet: tehokkuuden ja käytännön oppimisen ristiriidat

Poliisien etäoppiminen konkretisoituu pitkälti verkkokoulutuksena toteutettuna täydennyskoulutuksena, jota poliisien tulee työuransa aikana suorittaa usein esimerkiksi erilaisten lakimuutosten yhteydessä. Verkkokoulutusten keskeinen haaste on se, ettei opittua päästä välttämättä kurssin aikana tai edes pian sen jälkeen soveltamaan käytännön tilanteissa tai työssä. Vaikka etäoppiminen mahdollistaa teoriapohjaisen tiedon välittämisen tehokkaasti, se jää helposti yksisuuntaiseksi ja passiiviseksi oppimistavaksi – tiedonsiirroksi kouluttajalta yksilölle. Poliisit kokevat, että etäopiskelu jää teorian tasolle, mikä ei vastaa työn vaatimuksiin. ”Monesti istumme vain kuuntelemassa luentoja ilman, että pääsemme soveltamaan oppimaamme käytännössä”, eräs poliisi kuvailee.

Poliisien koulutuksissa havaittiin myös selkeä ”yksisuuntaisen tehokkuuden” ongelma, jossa oppimisen kuvataan olevan ”työn ohella tapahtuvaa oppimista”, jolle ajan löytäminen hektisessä arjessa on haastavaa. Oppiminen työn ohella konkretisoituu usein verkkoluentojen kuunteluna samaan aikaan kun hoidetaan juoksevia paperitöitä ja vastaillaan sähköposteihin. Tällainen yhtäaikainen opiskelu ja muun työn suorittaminen kuvastaa hyvin multitasking -kulttuuria, jossa yksinkertaisesti työpaikan tarjoamia mahdollisuuksia ja aikaa tai motivaatiota ei meinaa löytyä syvälliselle keskittymiselle. Tämä voi johtaa pinnalliseen oppimiseen, joka ei todellisuudessa tue monipuolisen osaamisen kehittymistä. Kun oppiminen alkaa toteutua vain tehokkuuden maksimointina, keskittyen nopeaan tiedon omaksumiseen, käytännön soveltaminen ja syvällinen ymmärrys jäävät vajaiksi.

Kuvattujen ongelmien taustalla näyttää olevan laajempi ja pitkäaikaisempi haaste, joka liittyy poliisissa oppimisvastuun siirtymiseen yksilöille. Organisaation rooli oppimisen tukemisessa koetaan vähentyneen, ja koulutuksen painopisteen siirtyneen itsenäiseen – ja usein yksinäiseen – opiskeluun, jonka tavoite ei välttämättä ole oppiminen vaan pakollisen suoritusmerkinnän saavuttaminen. Tämä suorituskeskeinen kulttuuri voi heikentää organisaation yhteisöllistä oppimista ja yhteistyötä. ”Verkkokurssit tuntuvat enemmän velvollisuuksilta kuin aidoilta oppimistilaisuuksilta”, kommentoi yksi haastatelluista.

Teknologiasektorin haasteet: puuttuvat artefaktit ja sosiaalisten siteiden heikkeneminen

Teknologiasektorilla etäinnovointi on työn arjessa tapahtuvaa yhteistyötä, jota tehdään erilaisten virtuaalisten kanavien kuten Teamsin välityksellä. Siihen liittyvät haasteet ovat erityisesti sidoksissa vuorovaikutukseen ja tiedon jakamiseen. Innovaatioiden kehittäminen arjen etätyössä tuo mukanaan erilaisia ongelmia kuin fyysisessä työympäristössä toimiminen. Reaaliaikaisina haasteina innovointiprosesseissa ilmeni esimerkiksi havaintojen puutteellisuus. Tämä tarkoittaa, että etäyhteyksien kautta monet pienet, mutta tärkeät tiedonpalaset ja artefaktit, kuten fyysiset prototyypit tai ympäristön havainnointi, jäävät puuttumaan. Fyysisten esineiden tarkkailu ja käsittely auttaisivat kuitenkin ymmärtämään kokonaisuutta paremmin, kuten myös sitä, mikä toimii ja mikä ei. ”Prototyyppien pyörittely Teams-kokouksessa ei ole sama asia kuin tiimin fyysinen kokoontuminen niiden ympärille”, teknologia-alan työntekijä kertoo.

Etätyön myötä fyysisten kohtaamisten puuttuminen vaikuttaa myös innovointiprosessiin. Innovaatio vaatii usein sattumanvaraisia, epämuodollisia kohtaamisia, kuten kahvitaukoja, joissa ajatuksia vaihdetaan vapaasti. Etätyöympäristössä nämä spontaanit ideat jäävät syntymättä, koska kokoukset ovat yleensä ennalta suunniteltuja ja aihealueiltaan rajattuja.

Pitkällä aikavälillä etätyöskentelyssä sosiaalisten siteiden heikentyminen nousee merkittäväksi haasteeksi. Fyysisen yhteisön puute voi vähentää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja heikentää luottamusta tiimien välillä. ”Kun emme tapaa kollegoita säännöllisesti kasvotusten, yhteisöllisyys kärsii ja innovatiivisuus voi heiketä”, yksi teknologia-alan asiantuntija toteaa. Tämä sosiaalisten suhteiden heikentyminen voi vähentää työntekijöiden sitoutumista ja heikentää pitkäaikaisesti innovaatioiden syntymistä.

Etätyön kulttuuriset ja pedagogiset haasteet

Lisääntynyt etätyö ja etäoppiminen ulottuvat myös organisaatioiden kulttuuriin ja pedagogisiin käytäntöihin. Tutkimus toi esille, että etätyöympäristössä keskeiset sosiokulttuuriset oppimisen elementit, kuten vuorovaikutus ja yhteisöllinen oppiminen, ovat erityisen haasteellisia. Organisaation arvot, toimintatavat ja etätyöskentelykäytännöt vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka hyvin oppiminen ja innovointi toteutuvat etäympäristöissä. Erityisesti teknologiasektorilla havaittiin, että etäinnovointia rajoittavat puutteet materiaalisten ja ympäristötekijöiden osalta lisäävät tulkinnanvaraisuutta ja vaikeuttavat syvällistä oppimista.

Poliisiorganisaation osalta suurin ongelma liittyi opetusmenetelmiin, jotka heijastivat organisaation suorituslähtöistä kulttuuria. Poliisin verkko-opetus perustuu usein käyttäytymistieteelliseen oppimisnäkemykseen, joka painottaa nopeaa tiedon omaksumista ilman syvällistä reflektointia tai vuorovaikutusta. Tämä ei palvele ammatteja, joissa käytännön osaaminen on keskeisessä roolissa.

Oppimisen laadun merkitys ja pedagogiikan kehittäminen

Yksi keskeisistä tutkimuksen löydöksistä oli, että oppimisen laatu ja pedagogiset käytännöt vaativat merkittävää kehitystä etätyöympäristöissä. Sekä poliisi- että teknologiasektorilla havaittiin, että oppimisen laatu kärsii, jos organisaatiot eivät panosta vuorovaikutteisiin ja osallistaviin oppimismenetelmiin. Tällä hetkellä etäoppiminen ja -työskentely on monin paikoin tehotonta ja liian suorituskeskeistä.

Pedagogisten menetelmien kehittäminen vaatii aikaa ja resursseja, jotta työntekijät voivat omaksua tietoa syvällisemmin ja monipuolisemmin. Tämä tarkoittaa myös yhteisöllisen oppimisen tukemista ja mahdollisuuksien luomista spontaaneille kohtaamisille ja epävirallisille oppimistilanteille. Organisaatioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten ne voivat tukea työntekijöidensä oppimista ja innovointia myös etäympäristöissä.

Teksti perustuu tutkimukseen: Lemmetty, S. (2024). Real-Time and Long-Term Challenges of Remote Learning and Innovation: Cases from Police and Technology Organisations. Vocations and Learning. Early access: https://doi.org/10.1007/s12186-024-09354-1

Soila Lemmetty, tutkijatohtori, JATKOT-tutkimusryhmä