Työntekijälähtöiset innovaatiot, luovuus ja kestävyys puhuttivat tutkijavierailuilla Stuttgartissa ja Nancyssä

Tänä kesänä *EDLI-hankkeen vastuullisena tutkijana suuntasin Saksaan, Stuttgartin yliopistoon, jossa joukko tutkijoita pohtii innovaatioiden, teknologian, yrittäjyyden sekä kestävyyden ilmiöitä muuttuvassa maailmassa professori Alexander Bremin johdolla. Stuttgartin yliopisto ja ENI (Institute of Entrepreneurship and Innovation Science) olivat minulle ennestään tuttuja, mutta uutta ymmärrystä syntyi hurjasti tämän kahden viikon visiitin aikana. Samalla reissulla pyörähdin myös Ranskan puolella Nancyssä ICN business schoolissa professori Klaus-Peter Schulzin vieraana muutaman päivän. Schulz kollegoineen on niin ikään innovaatioista, luovuudesta ja oppimisesta kiinnostuneita, joten yhteistyöideoita kehitettiin myös Nancyssä. 

*JATKOT-ryhmän osahankkeena toteutettava EDLI (Employee-driven learning and innovation) -hanke on Suomen akatemian rahoittama kokonaisuus, jossa tarkastellaan työntekijöiden osallistumista organisaatioiden innovaatiotoimintaan. Hankkeessa perehdytään niin työntekijöiden rooleihin, oppimisprosesseihin ja käytäntöihin innovoinnissa kuin vaikuttavuudeltaan eritasoisten innovaatioiden lähtökohtiin ja seurauksiinkin. Kuten Suomen akatemian rahoittamiin projekteihin tyypillisestikin, myös EDLI-hankkeeseen kuuluu kansainvälistä liikkuvuutta. Akatemian tutkijatohtorirahoitus liikkuvuusrahoineen tarjoaakin mahdollisuuden luoda verkoston, jonka kautta vahvistaa omaa osaamista, kehittää uusia, kansainvälisiä ja vaikuttavia tutkimusideoita ja jossain kohtaa hakea niiden toteuttamiseksi esimerkiksi isompia konsortiorahoituksia.

Innovaatiotutkimusta seurausten näkökulmasta

Saavuin Stuttgartiin tutkimusidean kanssa, jonka olin innokas jalostamaan artikkeliksi yhdessä kohdeyliopiston tutkijoiden kanssa. Tutkimukseni ytimessä on selvittää, millaisia vaikutuksia teknologia-alan ja poliisityön innovaatioilla on työntekijälähtöisiin ja organisaation sisäisiin prosesseihin, ja miltä nämä vaikutukset näyttävät sosiaalisen ja inhimillisen kestävyyden näkökulmasta. Halusin siis tutkia innovaatioiden arvoa ja seurauksia uusista näkökulmista – ei ainoastaan taloudellisten ja teknologisten saavutusten kautta, vaan myös keskittyen hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden edistämiseen. Tavoiteltavien seurausten lisäksi kiehtovaa on kiinnittää huomiota siihen, millaisia ei-toivottuja tai tahattomia seurauksia innovaatioprosesseilla voi olla.

”Luova toiminta (kuten oppiminen tai innovointi) ei ole lähtökohtaisesti hyvää tai huonoa, vaan sitä voidaan arvioida vasta lopputuloksen tuottamien seurausten valjettua”

Innovaatiotutkimuksessa on tyypillisesti paneuduttu prosessin yksittäiseen vaiheeseen kuten alkuvaiheen ideanmuodostukseen tai varsinaiseen lopputulemaan kuten tuotteeseen. Pitkittäistutkimuksen puutteessa innovaatioiden lyhyen- ja pitkänaikavälin seurauksia ei aiemmissa tutkimuksissa ole juurikaan pystytty kuvaamaan. Näen seurausten tarkastelun kuitenkin oleellisena jo siksi, että luova toiminta (kuten oppiminen tai innovointi) ei ole lähtökohtaisesti hyvää tai huonoa, vaan sitä voidaan arvioida vasta lopputuloksen tuottamien seurausten valjettua (Kampylis & Valtanen 2010). Sosiokulttuuriseen lähestymistapaan pohjautuen seurauksia tulisi myös tarkastella eri positioista, näkökulmia vaihtamalla: mitä seuraukset ovat yksittäiselle työntekijälle? mitä ne ovat organisaatiolle? entä yhteiskunnalle tai muille kuin varsinaisille kohderyhmille? Jos kestävyys ja vastuullisuus on innovaation arvo, moniäänisyys ja -näkökulmaisuus on sen välttämätön lähtökohta.

Oman hankkeeni aineisto tarjoaa hyvän mahdollisuuden innovaatioiden ja niiden seurausten monipuoliseen tarkasteluun. Olen kerännyt EDLI-hankkeessa aineistoa pitkittäisotteella. Se sisältää monien organisaatioissa toimivien kuvauksia, kertomuksia ja esimerkkejä sekä käynnissä olevista että jo toteutuneista innovaatioprosesseista. Haastatteluissa on pyydetty toimijoita arvioimaan myös kehittämistyötä kestävyyden ja arvon näkökulmista.

Innovaatioiden ja kestävyyden välisen suhteen tutkiminen on myös professori Bremin ryhmän intresseissä. Brem itse on kehittänyt kollegansa kanssa innovaatioiden kestävyyden arviointiin ja analysointiin soveltuvan ”4-S” -mallin (ks. Brem & Puente-Diaz, 2022), jonka ajattelin toimivan oikeana työkaluna oman aineistoni analyysissä. Näin ollen heti matkan alkajaisiksi lähdimme työstämään artikkeli-ideaa yhdessä. Keskusteluiden kautta kävikin niin, kuten kovin usein näissä hommissa käy, että uusia näkökulmia tuli toinen toisensa perään, kokonaisuus paisui ja lopulta koko ajatus alkoi leviämään moneen osaan. Koska kaikki uudet ideat olivat hyviä, eikä mitään haluttu jättää pois, päätimme jakaa tutkimuksen ensin kahteen ja lopulta kolmeen osaan. Siten yhdestä artikkeliluonnoksesta syntyi kolme kelvollista ideapaperia. Tämä on enemmän kuin tyypillistä siksikin, että yhteen tutkimusartikkeliin usein mahtuu vain yksi erittäin rajattu näkökulma, sillä jo lehtien antamat sanamääräohjeistukset tiedeartikkeleille (usein 8000–10 000 sanaa) rajoittavat tarkastelun laajuutta. Kesäloman jälkeen aloitetaan siis kolme rinnakkaista analyysiprosessia eri aineisto-osioille.

Prototyyppien pitchausta, opetusta ja uuden oppimista

Tutkimuksen lisäksi reissulle osui eri opinto-ohjelmien maisteri- ja tohtoriopiskelijoille suunnattu ”AI protoyping: from idea to reality” -kurssin viimeiset opetuskerrat. Kurssin ideana lyhykäisyydessään oli, että eri aloilla opiskelevat opiskelijat (humanistisista tieteistä informaatioteknologiaan) keksivät opintojaksolla luovia ryhmätyöskentelymenetelmiä hyödyntäen erään yrityksen antaman ”casen” pohjalta ratkaisun annettuun ongelmaan ja kehittävät idean sovelluksesta tai muusta lopputuotteesta aiheeseen liittyen.

Kurssin päätteeksi opiskelijoiden tuli pitchata monialaisissa ryhmissään kehittämänsä prototyypit avoimessa innovaatiotapahtumassa yleisölle. Viimeisillä opetuskerroilla olin mukana sekä kommentoimassa ideoita ja valmistuvia protoja, että ohjaamassa yhdessä kurssin opettajien kanssa opiskelijoita oman protonsa esittelyssä. Pitchaukset harjoiteltiin käytännössä opiskelijakollegoiden edessä varsinaista esitystä edeltävänä päivänä, jolloin jokaisella oli mahdollisuus saada palautetta ja vinkkejä sekä esiintymisestä, että esityksen rakenteesta kuulijoilta ja ohjaajilta. Varsinainen esityspäivä oli luonnollisesti jännittävä kokemus opiskelijoille, mutta sujui erinomaisesti. Lavan ympäristö oli täynnä opiskelijoiden ideoista kiinnostuneita yritystoimijoita! Tästä opetuskokemuksesta tuli myös ideoita esimerkiksi luovien menetelmien käyttöön omassakin opetuksessa sitten kun taas enemmän opetustyötä tutkimusvapaan jälkeen pääsen kotiyliopistossa tekemään.

Innovaatiotapahtuman lisäksi vierailuni aikaa Stuttgartissa järjestettiin myös useita muita omaa tutkimusta koskettavia tapahtumia niin yliopistolla (esim. avointen ovien päivä / tiedepäivä) kuin muuallakin, joihin sain mahdollisuuden osallistua. Mieleen jäi erityisesti start up autobahn expo, jossa Boschin, Mercedes-Benzin ja muiden vastaavien yritysten henkilöstöä oli kertomassa aiheista, jotka innovaatiotyössä nyt puhututtaa. Tekoäly, kestävyys sekä avoimet innovaatiot ja yhteistyö yli organisaatiorajojen näytteli näissä puheissa pääosaa.

Legoja ja täyteen buukattuja päiviä

Kahden viikon Stuttgartissa olon jälkeen lähdin jalkapallon Euroopan mestaruuskisoja karkuun Saksasta Ranskaan. Nancyssä sijaitsevassa ICN Creactive Business Schooliin oli tarkoitus tehdä lyhyempi parin päivän ensivisiitti, tutustua koulun toimintaan ja henkilökuntaan sekä tutkimusalueisiin. ICN on tullut tunnetuksi niin ikään luovien menetelmien, etenkin Lego-workshoppien toteuttamisesta. Legot olivatkin näkyvä osa brändiä, ja niitä on käytetty ICN:ssä jo pitkään sekä osana opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta, että innovaatiotyötä. Modernit ja erilaisiin tilanteisiin mukautuvat pedagogisesti kiinnostavat opetustilat näyttivät tarjoavan inspiroivan ympäristön legojen käyttöön ja niiden avulla uusien ideoiden ja näkökulmien muodostamiseen.

Päivät Nancyssä oli täyteen buukattuja, koska vierailu siellä oli lyhyt ja ihmisiä paljon. Erilaiset tapaamiset seurasivat toisiaan. Onneksi ranskalaiseen tyyliin palavereita järjestettiin myös ruuan äärellä, jotta samalla sai polttoainetta ylikierroksilla olevalle pääkopalle. Ideoita yhteisistä projekteista, opetusyhteistyöstä ja tutkimusjulkisuista tuli enemmän kuin käytännössä on mahdollista toteuttaa. Pointti uusiin ihmisiin tutustumisessa ei onneksi kuitenkaan ole se, että kaikki ajatukset viedään välittömästi käytäntöön vaan pikemminkin se, että saa riittävän laajan ja syvällisen kuvan erilaisista tutkimusintresseistä ja sitten ajan kanssa miettiä mihin näistä lopulta löytyy yhteistä rajapintaa oman tekemisen ja tutkimuksen kanssa. Kaiken kaikkiaan tehokas, joskin jo reissun loppupuolelle sijoittuessaan vaativa vierailu. Nancy oli kaunis ja rauhallinen kaupunki – vanhana kokkina oli mukava päästä myös kokeilemaan muutama tunnettu ranskalainen le dessert.

Ajanvietettä ja aitoa yhteistyötä

Työmatkat tarjoavat aina myös mahdollisuuden oppia uutta työn ulkopuolella. Koko ajan ei tehdä töitä edes ulkomailla, vaan vapaa-aikaakin siunaantuu. Sitä on myös pakko järjestää, jotta aivot jaksavat sisäistää uutta tietoa ja ylläpitää jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta vieraalla kielellä. Tällä kertaa matkan turistiosio painottui ensimmäiseen viikkoon, kun mukana Stuttgartin eläintarhaa, Porsche-museota, TV-tornia ja maauimalaa oli kiertämässä myös perheenjäseniä. Toisten lähdettyä takaisin kotimaahan, oma kiinnostus vei katsomaan Kölnin tuomiokirkkoa, Ulmissa sijaitsevaa maailman korkeinta kirkontornia, Frankfurtin surullisia katuja sekä Nancyn kaunista torialuetta.

Illat venyivät pitkiksi työkavereiden ja heidän kavereidensa seurassa saksalaisuudesta, suomalaisuudesta, politiikasta, elämän tarkoituksesta ja ihmisenä olemisesta keskustellessa, kuoroharjoituksissa ja mini Oktoberfesteissä. On helppoa ajatella työtä työnä ja tutkimusta prosessina, mutta todellisuudessa parhaat ideat ja laadukkaimmat tuotokset syntyy ihan tavallisissa, vähän vapaammissa kohtaamisissa – ja aito yhteistyö astetta syvällisemmissä ihmissuhteissa.

Kirjoittaja: Soila Lemmetty, JATKOT-ryhmän vetäjä ja tutkijatohtori (EDLI-hanke)