Eettisyyden puntarointia poliisityössä
Poliisityön eettisyyttä käsittelevä tutkimuksemme (linkki) on herättänyt useita spontaaneja kommentteja, kuten ”Tosi tärkeä aihe! Tätä tarvitaan, ehdottomasti” tai ”Miksi juuri poliisi? Minkä vuoksi?”, mutta myös epäileviä huomioita: ”Aiotteko te tutkijoina antaa ohjeita ja kertoa, mitä poliisin pitäisi tehdä? Kyllä he itse tietävät oman työnsä parhaiten.”
Kuva: Pixabay
On hienoa, että tutkimus herättää kiinnostusta ja kommentteja. Mutta mistä se kertoo, että niin monella on oma näkemys tai vahva mielipide poliisityön eettisyydestä? Pohjautuvatko ne henkilökohtaisiin (kielteisiin tai myönteisiin) kokemuksiin, poliisin julkisuuskuvaan tai yleiseen käsitykseen poliisin toiminnasta Suomessa?
Poliisi on julkinen instituutio, jonka tehtävä on turvata ihmisten ja yhteiskunnan arkea sekä estää rikollisuutta. Samalla poliisilla on legitiimi oikeus paitsi suojella, myös valvoa ja kontrolloida ihmisten vapautta avoimessa yhteiskunnassa. Tämän vuoksi juuri poliisityön eettisyyden puntarointi erilaisissa, nopeasti muuttuvissa tilanteissa on äärimmäisen tärkeää.
Eettinen poliisi (EEPO) -hankkeessa tutkimuksemme kohteena ovat poliisityön arjessa kohdattavat tilanteet ja se, miten poliisit tunnistavat ja käsittelevät eettisiä periaatteita tai niihin liittyviä ristiriitoja työssään. Lisäksi olemme kiinnostuneita kuulemaan esimerkkejä siitä, miten erilaisia – yllättäviäkin – tilanteita ja ongelmia ratkaistaan työyhteisössä.
Tarkastelumme rajautuu poliisin ennalta estävään toimintaan, joka lähtökohtaisesti sisältää tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten viranomaisten, koulujen ja järjestökentän, kanssa. Näin ollen eettisyyden tutkimus ulottuu hankkeessa myös poliisiin sidosryhmäyhteistyöhön. Lisäksi olemme kiinnostuneita poliisiopiskelijoiden kokemuksista ja siitä, millä tavalla eettistä toimintaa opitaan, tuodaan esiin ja käsitellään opintojen aikana.
Tutkimuksemme lähtökohtana on ajatus siitä, että eettiset perusteet ovat konkreettisesti läsnä missä tahansa työssä, olipa kyse sitten rakentamisesta, liikenteestä tai ihmisten parissa työskentelystä. Talojen pitää pysyä pystyssä, kulkuneuvojen toimia turvallisesti ja pienten lasten tulee saada osaavaa huolenpitoa päivähoidossa. Eettisyys ei siis liity ainoastaan filosofisiin kysymyksiin tai syvällisiin keskusteluihin vaan se on osa arkea ja käytännön työtä.
Yleisesti määriteltynä eettisyys on kykyä pidättäytyä epäeettisistä toimista ja noudattaa eettisiä normeja ja arvoja, sekä tekoja, jotka tuottavat yksilöille, organisaatioille tai yhteiskunnalle myönteisiä vaikutuksia. Organisaatioiden arjessa epäeettinen toiminta tai eettisyyden laiminlyönti voivat kehittyä osaksi työtä lähes huomaamattomasti sosiaalistumis- ja oppimisprosessien kautta. Tähän voivat vaikuttaa esimerkiksi työyhteisön sisäinen hierarkia tai (kielteinen) kollegiaalisuus, joiden vuoksi epäkohtia tai laiminlyöntejä ei osata tai uskalleta tuoda esiin. Kyse voi olla näennäisesti vähäpätöisistä tilanteista, jotka kuitenkin heijastuvat haitallisesti työkulttuuriin ja murentavat sen eettistä pohjaa.
Käytännössä eettisyyden puntarointi nousee esiin päätöksentekotilanteissa, joissa voi olla keskenään ristiriitaisia perusteita tai syitä toimia. Näissä hetkissä ammattilaisen täytyy tasapainotella eri ratkaisujen välillä ja pohtia päätöstä tilannekohtaisen tiedon pohjalta. Päätös voi syntyä intuitiivisesti tai siihen voi liittyä kriittistä arviointia ja vaihtoehtojen syvällistä tarkastelua. Työn arjessa eettinen osaaminen perustuu ennen muuta kykyyn ymmärtää ja omaksua sellaiset toimintatavat, jotka tukevat harkittua ja vastuullista ammatillista päätöksentekoa.
Eettinen toiminta ei ole ainoastaan ohjeistusten mekaanista seuraamista, vaan vaatii jatkuvaa arviointia sekä avointa keskustelua myös poliisityössä. Tähän keskusteluun haluamme osallistua EEPO-hankkeen aikana – yhdessä poliisin, heidän sidosryhmiensä sekä laajemman yleisön kanssa.
Sari Vanhanen, JATKOT-tutkimusryhmä