Innostusta ja uusia tuulia vuodelle 2026

Vuosi 2026 on käynnistynyt JATKOT-tutkimusryhmässä innokkaissa tunnelmissa. Ennen joulua saimme iloisia rahoitusuutista: Koneen Säätiön hankerahoituksen EEPO (Eettinen poliisi) -hankkeelle sekä Työsuojelurahaston rahoituksen työpaikkapedagogiikan, innovatiivisuuden ja työhyvinvoinnin (TYSTI) tutkimukselle. Myös henkilökohtaisia apurahoja ja palkallisia väitöskirjatutkijan paikkoja osui JATKOT-ryhmän tutkijoille. Hankkeista tiedotamme tarkemmin tulevissa blogiteksteissä, kunhan saamme suunnitelmat ja sopimukset lyötyä lukkoon. Ryhmämme kasvoi uusien hankerahoitusten ja työmäärän lisääntymisen myötä ja tällä hetkellä JATKOT-ryhmässä toimiikin jo peräti 15 tutkijaa niin vanhempina tutkijoina, tutkijatohtoreina kuin väitöskirja- ja projektitutkijoinakin. Koska monimuotoinen joukkomme tekee monipuolista tutkimusta omissa ja yhteisissä projekteissaan, on vuoden aluksi innostavaa antaa tutkijoidemme itse kertoa, missä mennään tutkimuksen ja työn osalta ja millaisia terveisiä ja tunnelmia tammikuu 2026 sisältää.  

Terveisiä jatkoilijoilta

Soila: Tällä hetkellä on yhtä aikaa aluillaan uutta ja lopuillaan vanhaa. Suomen Akatemian rahoittama postdoc-tutkimushankkeeni työntekijälähtöisestä oppimisesta ja innovaatiosta poliisi- ja teknologia-alan työssä päättyi syksyllä 2025, mutta viimeistelen vielä siihen liittyviä julkaisuja ja loppuraporttia. Erityisesti odotan hankkeen pohjalta kirjoittamani kirjan julkaisua, joka toivottavasti tapahtuu kevään aikana, kunhan saan revisiot sen osalta valmiiksi. JATKOT-ryhmään saatujen uusien hankerahoitusten ansiosta työssä oppimisen, ammatillisen osaamisen, työpaikkapedagogiikan, innovaatioiden ja hyvinvoinnin tutkimus teknologia-alalla, poliisityössä ja laajemmin suomalaisessa työelämässä jatkuu. Se tuntuu merkitykselliseltä ja innostavalta!  Tutkimustyön lisäksi arki täyttyy ohjaus- ja opetustyöstä, joistakin hallinnollisista tehtävistä sekä viestinnästä ja yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Viime vuoden järkyttävä rahoitushakurumba on tämän vuoden kalenterista isommilta osin pois, joten aikaa pitäisi (ainakin teoriassa) löytyä enemmän myös tärkeimmälle – eli ajattelulle.  

Katja: Väitöstutkimukseni monikulttuurisuusosaamisesta on ollut monisäikeinen polku, joka on tähän asti kulkenut liikkuvan työn ohessa. Väikkäriä onkin kirjoitettu tähän menneessä ainakin Keniassa, Kongossa, Thaimassa ja Nepalissa – no myös täällä kotona Keski-Suomessa. Nyt olen kuitenkin uuden edessä, sillä ilokseni saan pian aloittaa opintovapaan, ja keskittyä tutkimukseen tämän vuoden ajan täysipäiväisesti (ja toivottavasti myös täyspäisesti). Tästä suuret kiitokset Wihurin säätiölle – kiitos apurahasta, joka mahdollistaa tämän! Väitöskirjani ensimmäinen artikkeli on ollut vertaisarviointikierroksilla, ja toivottavasti etenee nyt kohti julkaisua. Toinen artikkeli on viimeistelyvaiheessa ja sen parissa vietän nyt lähiviikot. Kolmannen osatutkimuksen aineisto odottelee analyysia. Sitä vaihetta odottelen innolla (ja kauhulla, koska vaatii kyllä hermoja ja istumalihaksia).  Lisäksi työn alla on pari muuta artikkelia, jotka syventävät tutkimuksen eri näkökulmia ja tuovat kokonaisuuteen lisää kerroksia. On ollut innostavaa nähdä, miten palaset alkavat vähitellen muodostaa kokonaiskuvaa. Alkutalvi näyttäisi siis täyttyvän työpöydän ääressä istumisesta, ja on kalenteriin jo ilmestynyt mukavasti sovittuja verkostotapaamisista ja luentoja, joita pidän mielelläni. Fasilitointi ja ihmisten kanssa asioiden pohtiminen pitää minut kyllä elossa!  Monikulttuurisuus ja moninaisuus yleensäkin on tämän päivän ja tulevaisuuden vahva teema, ja sitä on tärkeä pohtia ja oppia yhteistyössä. On myös jännittävää valmistautua ensimmäisiin tutkijakonferensseihin, joissa pääsen pohtimaan aihetta myös kansainvälisen osaajaporukan kanssa.  Kaiken urakoinnin lisäksi olen tietoisesti jättänyt kalenteriin tilaa hengittää: väljää haahuilua, lepoa ja kirjoittamisen rytmin löytämistä.

Sari: Aloitin vuoden 2026 alussa tutkijatohtorina JATKOT-tutkimusryhmässä Koneen säätiön rahoituksella käynnistyneessä “Eettinen poliisi”(EEPO) -hankkeessa – hienoa päästä mukaan tähän inspiroivaan tutkimusryhmään! Taustaltani olen sosiologi ja tehnyt pitkään työtä korkeakoulutettujen, myös maahanmuuttajataustaisten, eri alojen ammattilaisten oman työn kehittämisen ja täydennyskoulutuksen, mentoroinnin sekä näihin liittyvien kehittämishankkeiden parissa. Keskeisinä teemoina työssäni ovat olleet työelämän ja yhteiskunnan moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset. Lisäksi yhtenä kiinnostuksen kohteenani on ollut monialainen ja –ammatillinen yhteistyö, jota oma osuuteni myös EEPO-hankkeessa käsittelee. EEPO:ssa tarkastelen poliisityön eettisyyttä ‘ulkopuolisin silmin’ eli erityisesti yhteistyön ja eri sidosryhmien näkökulmasta. Myös metodisesti olen kiinnostunut siitä, miten ‘yhteistä, jaettua tietoa’ tuotetaan ja millä tavoin tutkimuksen osallistujien aktiivista roolia voidaan vahvistaa tutkimuksen toteutuksessa murtaen perinteistä tutkijan valta-asetelmaa. Yhtä lailla tähän kietoutuu kysymys eettisyydestä, jota EEPO-hankkeen aikana tulemme monin tavoin pohtimaan – odotan yhteistä työskentelyämme innolla!

Antti: Vuosi 2026 on alkanut vauhdikkaasti, ja väitöstutkimukseni suomalaisista baariparlamenteista etenee nyt aineistonkeruusta kohti analyysiä. Olen kerännyt valtaosan haastatteluaineistosta viidestä eri ryhmästä, jotka sijoittuvat pienistä viiden tuhannen asukkaan kunnista aina pääkaupunkiseudun suuriin asutuskeskuksiin. Kenttätyö on ollut silmiä avaavaa, ja on ilahduttavaa oppia, miten hiljaista tietoa ja demokratian arkipäiväistä toiminnallisuutta näissä epävirallisissa tiloissa ylläpidetään. Nyt edessä on litterointiurakka ja aineiston analyysi. Samalla artesaanityö teoreettisen viitekehyksen eli informaalin oppimisen ja kulttuurihistoriallisen toiminnanteorian yhteyksien hahmottamisen parissa vaatii jatkuvaa jumppaa, kun rakennan toimivaa analyysikehystä tällaisen vapaa-ajan hengailun tarkasteluun. Juuri nyt päällimmäisenä on kuitenkin innostus, sillä ensimmäinen artikkeli on jo aluillaan ja sen keskeinen argumentti kirkastunut. Olin myös onnekas ja sain varmistettua jatkorahoituksen Koneen Säätiöltä, josta olen äärimmäisen kiitollinen. Se tuo kaivattua vakautta ja hengitystilaa tutkimuksen saattamiseksi maaliin. Keväällä suuntaan esittelemään tutkimusta aikuiskasvatuksen konferensseihin niin Suomessa kuin Euroopassakin samalla kun jatkan analyysikehikon tarkentamista aineistoon pureutuvaa kakkosartikkeliani varten.

Maria: Tutkin väitöskirjatyössäni lääkäreiden osaamiskäsityksiä heidän kirjoittamissaan henkilökohtaisissa opintosuunnitelmissa. Tutkimusta teen päivätyöni ohella. Vuoden 2025 aikana aineiston huolellinen läpikäynti valmistui ja siirryin ensimmäisen artikkelin työstämisen pariin. Tämä edistysaskel tuntui merkittävältä ja koin suuria onnistumisen kokemuksia, kun sain jäsenneltyä ensimmäisiä tuloksia päässäni ja kirjalliseenkin muotoon. Pian koin myös tutkijan tuskaa, kun lähes pystymetsästä artikkelin kirjoittamiseen hyppääminen ei ollutkaan helppoa ja päädyin jumiin tekstini kanssa. Olenkin useaan kertaan todennut, että tavallaan tiedän mitä teen, ja toisaalta minulla ei ole siitä hajuakaan. Onneksi aikani tuskailtuani tajusin pyytää apua, ja uskon ohjaajieni jälleen auttavan minua eteenpäin taitavalla ohjauksellaan. Tavoitteenani olisi tänä vuonna päästä tarjoamaan artikkelia julkaistavaksi, ja kenties päästä pureskelemaan jo seuraavaa osatyötäkin.

Oana: Ensimmäinen uuden vuoden tapaaminen oli kahden upean yhteistyökumppanini kanssa, joiden kanssa työstämme artikkelikäsikirjoituksen luonnosta. Vuosi 2025 kului neljän tutkimusapurahahakemuksen kirjoittamisen, 45 haastattelun analysoinnin ja neljän tutkimusaiheen – digitaalisen muutoksen johtajuus, identiteettipohjainen johtajuus, muutosjohtajuus ja luova johtajuus – opiskelun parissa. Tammikuun puoliväliin mennessä minulla on kolme käsikirjoitusta eri valmiusasteilla:

• Digitaalisten johtajien luovien minäkäsitysten profiilit. Olen tämän käsikirjoituksen ainoa kirjoittaja. Olen tarjonnut sitä kolmeen lehteen, ja nyt se on vihdoin arviointiprosessissa.
• Identiteetin vaihtaminen digitaalisen muutoksen johtajien tehokkuuden tukena. Olen innoissani saadessani työskennellä kahden arvostamani tutkijan kanssa. Viilaamme paperin yksityiskohtia, ja todennäköisesti helmikuussa se lähetetään ensimmäistä kertaa arvioitavaksi. Peukut pystyyn!
• Digitaalisten johtajien luovat ajattelutavat ja oppimismahdollisuudet. Tämä on alkuvaiheessa. Tiivistelmä on lähetetty konferenssiin, ja arvioin, että toukokuun loppuun mennessä luonnos on valmiina lähetettäväksi lehteen.

Kolmen käsikirjoituksen lisäksi minulla on vielä kolme tutkimusideaa digitaalisten johtajien luovista minäkäsityksistä. Jää nähtäväksi, miten ajan ja resurssit jakautuvat näiden valmiiksi saattamisen ja maaliskuussa alkavan uuden projektin, työntekijöiden strategisen innovatiivisuuden ja sitoutumisen tutkimuksen, välillä. Kaiken kaikkiaan luovuustutkijana työskenteleminen on upea kokemus, joka tuo iholle luovan prosessin ilot ja kivut. Ilot liittyvät oivalluksiin, jotka johtavat alkuperäiseen tutkimukseen. Kivut liittyvät siihen, että luovuutta ei voi hallita, ja luovan idean muuttaminen tieteelliseksi artikkeliksi vie aikaa. Usein luova prosessi, mukaan lukien viimeinen vaihe eli julkaisu, jatkuu tutkimusrahoituksen päättymisen jälkeenkin. Olen kiitollinen siitä, että johtajuus ymmärtää tutkimustyön monimutkaisuuden ja tukee sitä.

Emilia: Vuosi 2026 on tuonut mukanaan paljon uutta. Työsuhteeni väitöskirjatutkijana alkoi vuoden alusta, ja tutkimukseni innovatiivisesta oppimista ja oppimista tukevasta johtamista sote-alalla on saanut vauhtia. Ensimmäiset viikot ovat täyttyneet uusiin asioihin perehtymisestä, oppimisesta sekä uusista kohtaamisista, kokemuksista ja haasteista. Olen syventynyt tutkimuskirjallisuuteen, opetellut uusia analyysimenetelmiä ja ohjelmistoja, kirjoittanut, ja lähettänyt abstraktin ensimmäiseen konferenssiini, jossa esittelen väitöstutkimukseni ensimmäistä artikkelia. Odotan innolla sekä konferenssia että tammikuun lopussa koittavaa tutkimusryhmämme tapaamista. Vuorovaikutus muiden tutkijoiden kanssa on todella antoisaa, opettavaista ja ennen kaikkea inspiroivaa! Tutkimustyön rinnalle sopivaa vastapainoa ovat tuoneet ensimmäiset opetustehtävät. On ollut innostavaa suunnitella opetusta ja haastaa omaa pedagogista osaamista ensimmäisellä ikiomalla opintojaksolla.  Lisäksi aloitan ensimmäistä kertaa graduohjaajana kokeneemman ohjaajan rinnalla. Tuntuu merkitykselliseltä jakaa omaa osaamista ja tukea opiskelijaa opintotaipaleen loppusuoralla! Opettaminen ja ohjaaminen tuovat mukavaa vaihtelua yksinäiseen tutkimustyöhön.  Kaiken uuden keskellä on ihanaa, että rinnalla kulkee tuttu ja osaava ohjaaja sekä aivan mahtava tutkimusryhmä! Tästä on hyvä aloittaa tulevan vuoden aherrusta! 

Marianne: Väitöstutkimukseni kulkee vuoden 2026 alussa samaa rataa kuin ennenkin: artikkeleita muokaten ja uutta kohti tähyillen. Lähetin juuri vuoden lopussa ensimmäisen artikkelini käsikirjoituksen lehteen eli lähikuukausien ohjelmassa on tarkkailla sähköpostia huolellisesti, jos vaikka jokin vastaus siellä odottaisi. Tämä vaihe on siitä mukava, että omalle tekstille ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Yleensä nimittäin kaikki paino ja paine on omilla harteilla, mutta nyt muut (tässä tapauksessa anonyymit arvioitsijat) ohjaavat milloin työstän tekstiä ja osittain jopa millä tavalla. Odotellessa työstän toista artikkelia, jossa tulokset ja melko pitkällä oleva luonnos on hautunut kansiossa valmiina pääsemään päivänvaloon. Kolmannen artikkelini aineisto on jo valmiina, ja sormet jo syyhyävät päästä sitä pyörittelemään ja taustateoriaa kirjoittamaan. Vuoden alkuun kuuluu myös konferenssien suunnittelua: mihin ehdin, mihin kannattaisi mennä ja miten apurahat riittävät.

Teemu : Vuosi 2025 eteni tutkimukseni osalta suunnitelman mukaisesti ja sisälsi runsaasti uuden oppimista – mikäs sen parempaa?! Uuden vuoden alku on kulunut tiiviisti rakenneyhtälömallinnuksen maailmassa samoin kuin edellisen vuoden loppu, sillä päätin vuoden 2025 ensimmäisen artikkelini analyyseihin ja aloitin vuoden 2026 toisen artikkelini analyysien parissa. Vaikka pyrin väitöskirjaprojektissani ensisijaisesti etenemään artikkelikokonaisuus kerrallaan, on tämä limittäinen työskentely ollut tervetullutta, sillä tiiviisti toistuva syntaksien takominen ja tulosteiden lukeminen tukee menetelmien oppimista ja ymmärryksen syventämistä. Minun on vaikea nimetä tutkimustyön kiinnostavinta osuutta, mutta analyysien tekeminen ja tulosten tulkitseminen ovat ainakin vahvoja ehdokkaita. Samaan aikaan olen suunnitellut ja edistänyt tulevia konferenssiesityksiä. Myös tämä vuosi tulee pitämään sisällään runsaasti uusia ja kiinnostavia tehtäviä, kuten case-organisaation aineiston keräämisen, laadullisen analyysin, artikkelikäsikirjoitusten viimeistelyn sekä liudan erilaisia opintoja. Edessä on siis työntäyteinen, mutta varmasti antoisa vuosi, jonka tuomia tutkimuksellisia kujeita odotan innokkaasti.  

Mia: Väitöskirjatutkimukseni korkeakoulutettujen ADHD-diagnosoitujen naisten työelämäkokemuksista on edennyt hyvin ja suunnitellussa aikataulussa. Kesän aikana tehdyt haastattelut tuottivat laajan ja kiinnostavan aineiston – ja samalla myös vaikuttavan määrän litteroitavaa! Litterointi on tärkeä osa tutkimusprosessia, mutta kun oli kuunnellut saman “niin tota…” -kohdan kuudetta kertaa peräkkäin, oli romanttinen tutkijahaaveilu ajoittain kaukana. Näiden tuntien ansiosta aineisto on kuitenkin tullut jo tässä vaiheessa tutuksi ja uskon sen helpottavan analyysia. Tämä vuosi tuo tullessaan paljon uutta ja monta ensimmäistä kertaa. Työstän parhaillani ensimmäistä osatutkimusartikkeliani, ja helmikuussa sukellan kunnolla aineiston analyysiin. Edessä on myös ensimmäinen tutkijakonferenssini, mutta sitä ennen suuntaan maailman toiselle puolelle: vietän helmi–maaliskuussa kuukauden Sydneyssä ja vierailen Sydneyn teknillisessä yliopistossa. Ohjelmassa on tutkimusryhmien seminaareja, kirjoitustyötä ja verkostoitumista, mutta tarkoitus on ehtiä lomailemaankin hieman. Kaiken tämän keskellä fiilikset vaihtelevat innostuksesta jännitykseen. Osaanko? Mitä jos mokaan oikein kansainvälisesti? Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että olen jatko-opiskelija ja teen ensimmäistä väitöskirjatutkimustani. Uudet tilanteet, epävarmuus ja pienet haparoinnit kuuluvat asiaan – ja ehkä juuri niistä tämän tutkimusmatkan on tarkoitus koostuakin.  

Sara: Minulla vuosi 2025 päättyi omaan väitöstilaisuuteeni, ja vuodenvaihteessa oli hyvä hetki ottaa hieman enemmän aikaa, ladata akkuja ja reflektoida päättynyttä isoa urakkaa. Vuoden 2026 saan siten aloittaa niin sanotusti ”puhtaalta pöydältä”, sillä nyt tammikuussa on käynnistynyt oma postdoc-hankkeeni. Hankkeessa tutkin kertomusten kautta työyksinäisyyttä työssä tapahtuvissa oppimistilanteissa mikroyrityksissä. Hankkeesta kuulet tarkemmin pian lisää! Työlistallani on tällä hetkellä hankkeen aloitusvaiheeseen liittyviä tehtäviä, kuten tiedottamista ja aikatauluttamista. Seuraavana isoimpana asiana on haastatteluaineiston kerääminen, ja odotan innolla, että pääsen jälleen pitkän tauon jälkeen tekemään aineistonkeruuta. Kenttätyö ja ihmisten kohtaaminen ovat minulle tutkimuksen tekemisen mielenkiintoisimpia vaiheita, sillä haastattelutilanteessa pääsee ikään kuin kurkistamaan toisen alan työhön ja organisaatioon. Lisäksi tänä vuonna jatkan opetus- ja ohjaustyötä, mikä tuo itselleni juuri sopivaa vastapainoa varsinaisen tutkimuksen tekemiseen. Tältä työvuodelta odotan uusien ihmisten ja yhteistyökumppaneiden kohtaamista, aineiston analysoinnin tuomia oivalluksia sekä syventymistä perusasioiden äärelle – lukemiseen ja kirjoittamiseen. Loppuvuoden rutistuksen jälkeen myös hieman parempi työ- ja vapaa-ajan tasapaino on prioriteettilistani kärjessä. Innostunein ja uteliain mielin kohti uutta! 

Tuomo: Vaikka tutkimukseni on oikeastaan jokaisesta näkökulmasta kesken tai vaiheessa, toivat joulukuun lomakausi sekä vuoden vaihde mukanaan pienen pöydän puhdistuksen, ja pieni tauko sekä etäisyys antoivat uutta intoa tutkimustyön jatkamiseen. Tällainen vuodenvaihteen mukana tuoma pieni välitilinpäätös tai etappi antaa tilaa huomata, miten jollakin tasolla jatkuvan keskeneräisyyden kanssa eläminen sekä sisäisen motivaation vaaliminen ovat tärkeitä tutkimustyössä.  Olen lähinnä tarkastellut OECD:n keräämän aikuisten kansainvälisen taitotasotutkimuksen Suomen datan soveltuvuutta tutkimukseeni alanvaihtajien osalta, sekä tutustunut datan tarkastelussa tarvittavien ohjelmistojen käyttöön. Alkuvuosi on myös erittäin opetuspainotteinen, ja olenkin päässyt osallistumaan kurssin sisällön suunnitteluun melko lailla alusta asti ja myöhemmin kyseisen kurssin opetukseen etenkin tammi-helmikuun aikana. Opetustyön kautta olen päässyt tekemään yhteistyötä muiden kurssin opetuksesta vastaavien kanssa, ja tämä onkin tuonut mukavasti tasapainoa melko itsenäiseen tutkimustyöhön, sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta akateemiseen yhteisöön. Myös opiskelijakontaktit ovat olleet innostavia, ja tuoneet itsevarmuutta tutkijaidentiteetin rakentumisen tueksi. 

Maija: Väitöskirjatyöni käsittelee opettajakorkeakouluopiskelijoiden itsensä johtamisen kyvykkyyttä. Väitöstutkimukseni on seurantatutkimus, ensimmäiset haastattelut tein kevätkesällä 2024 ja seuraavat haastattelut ovat edessä kuluvan vuoden aikana. Seurantatutkimuksen avulla tutkin ammatillisen opettajan (tässä yhteydessä kirjoitan ammatillisesta opettajuudesta sekä ammatillisen koulutuksen että ammattikorkeakoulun opettajan näkökulmasta) itsensä johtamisen kyvykkyyttä ja erityisesti minua kiinnostaa millaisena se koetaan/millaisia merkityksiä sille annetaan opettajakorkeakouluopintojen loppuvaiheessa ja työelämään siirtymän jälkeen. Tämänhetkinen työskentely keskittyy ensimmäisen artikkelin hiomiseen vertaisarvioijilta saamieni palautteiden avulla. Merkityksellistä on ollut löytää itsensä johtamisen kyvykkyyteen liittyviä oivalluksia, tässä hetkessä, kun ammatillinen opettajuus on usein valtakunnallisessakin keskustelussa esillä. Toisen ja kolmannen artikkelin kirjoittaminen on vielä edessä, toki ajatuksia ja suunnitelmia niidenkin osalta on jo olemassa. Jatko-opintoja teen työni ohella. Monta ajatusta, tehtävää ja tekstiä on kirjoitettu viikoittaisella junamatkalla Pohjois-Karjalan ja Helsingin välillä. On todettava, että jatko-opinnot ovat tuntuneet hetkittäin kohtuullisen työläiltä, mutta kiitos kannustavien ohjaajien, olen aina saanut tukea ja ohjausta, joka on tehnyt tästä matkasta mahdottoman antoisan. Matka siis jatkukoon, olen tästä kaikesta innoissani!

Jasmiina: Vuosi 2026 on startannut melkoisen hulinan saattelemana. Siirryin vuoden vaihteessa yleisen kasvatustieteen yliopistonlehtorin tehtävästä tutkijatohtorin tehtävään soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolle. Alku vuosi on sisältänyt paljon uuden opettelua: on opeteltava uuden osaston käytänteet ja tutustuttava uusiin (ihaniin!<3) työkavereihin. On myös navigoitava hallinnollisissa kiemuroissa ja otettava haltuun uusia työtehtäviä. Näihin lukeutuvat mm. tutkimus- ja kehittämishankkeiden koordinointitehtävät, tutkimushankkeiden taloushallinto sekä nuorempien tutkijoiden ohjaus. Tällä hetkellä katse on tiukasti tulevissa aivan valtavan mielenkiintoisissa tutkimustehtävissä tarkastellessamme sitä, miten tekoälyagentteja voidaan hyödyntää opettamisen ja oppimisen tukena. Meitä kiinnostaa myös se, millaisia tekoälytietoja ja -taitoja korkeakouluopettajat ja opettajaksi opiskelevat tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa. Näiden ohessa syvennyn tänä vuonna tarkastelemaan viime vuonna keräämääni aineistoa muutoslaboratoriointerventiosta, jossa kehittelimme teknologiakasvatuksen, erityisesti maker-pedagogiikan käytänteitä paikallisessa peruskoulussa. Tämän hankkeen tiimoilta työn alla oleva tutkimus käsittelee opettajien kollektiivista toimijuutta ja ammatillista kehittymistä formaalin teknologiakasvatuksen kontekstissa. Hihat on siis kääritty, nyt hommiin!

Näiden intoa pursuavien tunnelmien saattelemana JATKOT-ryhmä kokoontuu tammikuun lopulla ryhmän yhteiseen seminaaripäivään. Juhlistamme myös viime vuoden rahoitusmenestystä, uusia julkaisuja, työsuhteita ja siten jatkojen jatkuvuutta!

JATKOT-tutkimusryhmä