Tutkijaliikkuvuusjakso Brisbanessa opetti jatkuvasta oppimisesta, kulttuurista ja yhteistyön merkitysestä

Helmikuun loppu Australian Brisbanessa on aurinkoinen ja lämmin. Pitkien lentomatkojen jälkeen väsynyt mieli hakeutuu asunnon pehmeään sänkyyn nukkumaan ennen, kun on pienintäkään mahdollisuutta antaa ajatuksia matkan tarkoitukselle: *EDLI-projektini puitteissa tapahtuvan tutkimusyhteistyön tekemiselle australialaisten kollegojen kanssa.

*JATKOT-ryhmän osahankkeena toteutettava EDLI (Employee-driven learning and innovation) -hanke on Suomen akatemian rahoittama kokonaisuus, jossa tarkastellaan työntekijöiden osallistumista organisaatioiden innovaatiotoimintaan. Hankkeessa perehdytään niin työntekijöiden rooleihin, oppimisprosesseihin ja käytäntöihin innovoinnissa kuin vaikuttavuudeltaan eritasoisten innovaatioiden lähtökohtiin ja seurauksiinkin.

Pitkäaikaista yhteistyötä ja sattumuksia matkan taustalla

Australia on vahvasti esillä aikuiskasvatustieteellisessä tutkimuksessa, erityisesti työssä oppimisen ja ammatillisen osaamisen alueilla. Esimerkiksi David Bound, Ann Reich, Amanda Lizier ja Stephen Billett – vain muutamia mainitakseni – ovat oman ryhmäni tutkimuksessa usein viitattuja Australiassa toimivia aikuiskasvatustieteilijöitä. Brisbanen vierailuni taustalla on pitkäkestoinen tutkijayhteistyö, jonka juuret ulottuvat aikaan, jolloin minä en vielä tiennyt tutkimuksen tekemisestä yhtään mitään.

Jyväskylän yliopiston kollegat olivat jo 2000-luvun alkupuolella tehneet yhteistyötä Brisbanessa sijaitsevan Griffithin yliopiston professorin Stephen Billettin kanssa – hän on yksi työssä oppimisen tutkimuksen uranuurtajista. Myöhemmät sattumukset toivat hänet myös oman vuonna 2020 valmistuneen väitöskirjani esitarkastajaksi. Pari vuotta väitökseni jälkeen tapasimme kasvotusten Jyväskylässä, koronarajoitusten hellitettyä. Kävi ilmi, että työskentelemme molemmat parasta aikaa oppimista ja innovaatioita sekä näiden yhteyksiä käsittelevien projektien parissa. Saimme idean tehdä aiheesta kirjallisuuskatsauksen, joka julkaistiin Journal of Workplace Learning -lehdessä vuonna 2023. Onnistuneen yhteiskirjoitusprosessin seurauksena päätimme jatkaa aiheen tiimoilta myös empiiristä aineistoa hyödyntävän artikkelin suunnittelua. Brisbanen vierailu alkoi vaikuttaa yhä tarpeellisemmalta.

Vierailun alustavat suunnitelmat saivat lisäpotkua, kun osallistuin vuoden 2023 lopulla EAPRIL (The European Association for Practitioner Research on Improving Learning) -konferenssiin Belfastissa. Konferenssin pieni mutta aktiivinen ”HR and Workplace Learning” -teemaryhmä tarjosi kiinnostavaa keskustelua, mutta erityisesti huomioni kiinnitti Stephanie MacMahonin esitys kaivosteollisuudessa tehdystä työssä oppimisen tutkimuksesta. Esityksen päätyttyä suuntasin suoraan hänen juttusilleen.

Kävi ilmi, että Stephanie työskentelee Queenslandin yliopistossa – juuri Brisbanessa! Hänen tutkimusryhmänsä tekee monialaisesti työssä oppimisen ja organisaatioiden kehittämistutkimusta eri toimialoilla. Kerroin tulevasta Australian vierailustani ja päätimme heti, että siinä olisi loistava tilaisuus viettää aikaa myös hänen ryhmänsä kanssa. Rahoitus oli jo varmistettu oman projektini kautta, joten jäljelle jäi vain ajankohdan valinta. Kevättalvi 2025 tuntui kaikin puolin sopivalta.

Alkuinnostuksesta lockdowniin – kirjoitustyötä etäyhteyksillä

Kun pahimmasta matkaväsymyksestä kohteessa oli selvitty ja lähiasuinalueeseen tutustuttu, oli aika pistää suunnitelmat käytäntöön. Kirjastokortti, tulostusmahdollisuus, Griffithin kampusten sijainnit ja viimein varsinainen artikkelin kirjoitustyö olivat listalla ensimmäisinä. Ensimmäinen viikko käynnistyi mukavasti. Käytännön syistä työskentelin muutaman päivän Queenslandin kirjaston riehakkaalla lastenosastolla, jossa oli mukavat tuolit ja pöydät sekä hoplopista tuttu taustamelu. Kirjoitustyön puitteissa pysähdyin kuuntelemaan milloin brasilialaista, milloin japanilaista muskarituokiota ja seurailemaan kirjastoon opiskelemaan tulleiden nuorten kurtussa olevia kulmia ja keskittyneitä kasvoja. Välillä tapasimme yhteistyökumppanien kanssa kahvikupin äärellä – välillä autoilimme Brisbanen mäkisiä katuja.

Viikon edetessä sääennusteet ja uutiset alkoivat toistaa yhä useammin samaa varoitusta: Trooppinen hirmumyrsky lähestyy eteläisen Queenslandin rannikkoa ja näyttää, että se tulee maihin nimenomaan Brisbanessa. Vastaavaa ei ole tapahtunut viiteenkymmeneen vuoteen, joten tilanne muuttui todella poikkeukselliseksi. Pian julkiset rakennukset (myös yliopistot), kahvilat, ravintolat, useimmat kaupat ja julkinen liikenne suljettiin. Ruokakaupat olivat muutaman tunnin vielä auki ja ihmisiä kehotettiin pysyttelemään kodeissaan sekä varaamaan 3–5 päiväksi ruokaa ja välttämättömiä tarvikkeita.

Lopulta varsinainen sykloni heikentyi rantaan saapuessaan, ja myrsky iskeytyi kaupunkiin lähinnä muutaman päivän kaatosateena, sen aiheuttamina tulvina sekä navakkana tuulena. Griffithin kampukselta meni sähköt, minkä seurauksena yliopisto oli kiinni kokonaisen viikon. Yhteiskirjoittaminen tapahtui etäyhteyksien avulla asunnolta käsin.

Myrskyn jälkeen poutasäätä – viimeinen viikko Queenslandin yliopistossa

Matkan toisella puolikkaalla myrsky väistyi ja poutasää palasi. Viimeiset päivät Griffithin yliopiston vieraana saimme allokoitua aikaa uusimman PIAAC-aineiston (Program for the International Assessment of Adult Competencies) tarkasteluun ja sen mahdollisuuksiin tutkimuskäytössä. Olin mukana sekä PIAAC-seminaarissa että toisessa tapahtumassa, jossa sain käyttää tunnin oman tutkimukseni esittelyyn ja siihen liittyvistä teemoista keskusteluun. Kampukselle päästyäni tapasin myös muita PIAAC-aineistoa hyödyntäviä tutkijoita, joiden kanssa sovimme yhteistyömahdollisuuksista aineiston hyödyntämisessä myös matkani jälkeen.

Viimeiseksi viikoksi siirryin Queenslandin yliopistoon. Siellä minulle oli jo etukäteen aikataulutettu useita tapaamisia eri taustoista tulevien tutkijoiden kanssa. Kartoitimme yhteistyön mahdollisuuksia erityisesti poliisitutkimuksessa. Keskustelimme etnografian käytännöistä organisaatiotutkimuksessa sekä pohdimme oppimisen paradoksaalista luonnetta hyvinvoinnin näkökulmasta. Jaoin tutkimuksiimme perustuvia ajatuksia aikuispedagogiikan roolista organisatoristen muutosprosessien tukemisessa.

Koin tutkimusryhmäni tutkimuksen arvostettuna, ihmisten kiinnostuksen aitona ja innostuksen vierailustani inspiroivana. Viikon lopuksi järjestimme tunnin mittaisen session, jossa esittelin Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian osastoamme ja oppiaineemme tutkimusta. Syvennyin erityisesti oman ryhmäni tutkimusteemoihin ja niiden teoreettisiin lähtökohtiin. Esittelin myös hankkeeni tuoreimpia tuloksia ja esimerkkejä aineistostani, mikä herätti vilkasta keskustelua ja jatkoyhteydenottoja myös sähköpostitse. Yhteyksiä Queenslandin yliopiston Learning Lab -yksikön ja oman tutkimusryhmäni välillä löytyi enemmän kuin olin osannut ennakoida. Oli selvää, että yhteydenpitoa on tärkeää jatkaa.

Koalojen bongausta, uusia ruokakokemuksia ja elävää musiikkia

Huolimatta muutaman päivän totaalisesta neljän seinän sisällä olosta sekä odotettua tehokkaammasta työskentelystä, ehdittiin matkalla tietysti tehdä muutakin kuin töitä. Bongasimme villejä koaloja luontopoluilla, silitimme kengurua eläinpuistossa, tarkkailimme lepakkoyhdyskuntaa yliopiston kampusalueella ja testailimme intialaisia kasvisruokia street food -ravintolassa. Kaksi päiväreissua rannikolle antoi tilaisuuden viipyillä mangrovemetsän varjoissa ja Burleigh Beachilla Tyynen meren rannalla. Brisbanen monet erilaiset kaupunginosat kuten myös australialaisten vilpitön avuliaisuus ja ystävällisyys tulivat tutuksi. Iltaohjelmaa tarjosi asunnon lähellä sijaitseva ravintola, jossa pizzan seurana sai kuulla mitä erikoisempaa ja moninaisempaa livemusiikkia.

Kiitollisena osallisille monessakin mielessä ikimuistoisesta matkakokemuksesta.

-Soila, JATKOT-tutkimusryhmä