Työelämän tutkimuspäivillä opittiin hyvinvoinnista, työyhteisön vuorovaikutuksesta ja luovuudesta 

Työelämän tutkimuspäivät 2024 järjestettiin totuttuun tapaan Tampereen yliopistolla marraskuussa. Konferenssin aloitustilaisuudessa osallistujien määrä konkretisoitui, kun sadat työelämää tutkivat ja kehittävät asiantuntijat kokoontuivat yhteen saliin kuulemaan Anne Mäkikankaan tervetulopuhetta, Tampereen yliopiston rehtorin alkusanoja sekä näitä seurannutta – äärimmäisen kiinnostavaa – professori Mika Kivimäen, Helsingin yliopistosta, ensimmäistä Keynote -puheenvuoroa. Tässä Keynotessa hän esitteli erittäin uraauurtavaa tutkimustaan liittyen työhön terveyden edistäjänä ja riskitekijänä. Saimme tietoa niin työterveyttä uhkaavista tekijöistä, lomien vaikutuksesta terveyteen kuin erilaisista työikäisten sairauksista. Kuulimme muun muassa, miten pitkä yhtäjaksoinen loma mahdollisti palautumisen, mutta kiinnostavaa oli (muun muassa tutkijoidenkin työn kannalta) että ne, joiden loman vuoksi työt jäävät tekemättä ja kasautuvat, loma saattaa aiheuttaa myös stressiä, jolloin lyhyemmät lomat saattavat toimia paremmin. Kiinnostava nosto oli myöskin työhön liittyvistä työkykyä ennustavista tekijöistä: työn sisältö on merkittävämpi työkykyyn liittyvä tekijä kuin erilaiset työyhteisötekijät tai johtamisen laatu, vaikka näilläkin asioilla on väliä. Näitäkin merkittävämpiä olivat sairaudet, sosioekonomiset ja elintapatekijät työkyvyn ennustajia.  

JATKOT-ryhmästä tutkimuspäiville osallistui Marianne, Teemu ja Soila. Järjestimme ryhmän nimissä luovuuteen, innovaatioihin ja organisaatioiden kehittämiseen keskittyneen teemaryhmän perjantaina. Muutoin hajaannuimme kahden päivän aikana kuulemaan eri sessioita, kukin oman kiinnostuksensa mukaan. Tutuksi tuli niin uusimmat havainnot työhyvinvointitutkimuksesta kuin työyhteisöjen ongelmallisista vuorovaikutustilanteistakin.  

Ongelmallista vuorovaikutusta, tunnetoimijuutta ja manipulointia työpaikoilla 

Torstaina lounaan jälkeen osallistuimme “työelämän ongelmalliset vuorovaikutustilaisuudet” teemaryhmän sessioon, jossa kuulimme esimerkiksi Sanni Marttisen esityksen työyhteisöihin kätketystä manipuloinnista, Outi Kähärin ja Sari Vanhasen tuloksia tunnetoimijuudesta voimavarana työyhteisön (epä)luottamussuhteissa sekä Miira Niskan, Vilhelmiina Lehto-Niskalan ja Antero Olakivin havaintoja esihenkilöiden vuorovaikutuskäytännöistä tilanteissa, joissa vanhustyöntekijät ilmaisevat työhönsä liittyviä huolia. Jälkimmäisimmässä tutkimuksessa oli tarkasteltu esihenkilöiden vastauksia työntekijöiden antamaan kritiikkiin ja todettu esihenkilöiden ottavan erilaisia rooleja – joko byrokraatin tai valmentajan – vastauksissaan. Sanni Marttisen kertomat esimerkit työpaikoilla tapahtuvasta manipuloinnista toivat esiin sen, miten hierarkkisessa yhteisössä valtaa voidaan käyttää työpaikkakiusaamisen työkaluna. Työpaikoilla ihmisten välinen vuorovaikutus on merkittävässä roolissa niin organisaation toiminnan kuin työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta, joten kyseessä on erityisen tärkeä tutkimusalue.   

Näiden, kuten myös kaikkien muiden tutkimuspäivien esitysten sisällöistä löytyy tarkempaa tietoa avoimesti saatavilla olevasta abstraktikirjasta: https://storage.googleapis.com/tre3events-production/sites/1277/2024/10/fb16cb4a-tyoelaman-tutkimuspaivat-2024_abstraktikirja.pdf  

Työhyvinvointiin keskittyvä sessio paljasti suomalaisten työhyvinvoinnin tilan 

Toisessa, myös torstaina järjestetyssä sessiossa teemana oli ‘Uhat ja mahdollisuudet työhyvinvoinnille: tutkimustietoa ja työkaluja työhyvinvoinnin edistämiseksi’ kokoonnuttiin työhyvinvoinnin teeman ympärille. Tässä 90 minuutin sarjassa puhujina olivat Jari Hakanen, Sampo Suutala, Jie Li ja Janne Kaltiainen. Esityksistä jäi paljon asioita mieleen, kuten se, että työuupumukselle on useita eri määritelmiä. Yleisen määritelmän mukaan työuupumus on pitkittyneestä työstressistä johtuva oireyhtymä. Tässä huomionarvoista on se, että työuupumus voi olla muutakin kuin väsymystä tai uupumista, esimerkiksi kognitiivisen toiminnan häiriöitä. Oli kiinnostavaa kuulla kansainvälisessä yhteistyössä kehitettyjä, pitkän linjan tutkimus- ja kehittämishankkeen taustoista. Kansainvälinen yhteistyö hyödyttää myös yksittäisiä työhyvinvointikyselyyn vastaajia, kun tuloksia voidaan verrata vastaaviin kansainvälisiin tutkimuksiin ja siten laajempaan joukkoon. Sessiossa kuultiin myös käytännönläheisestä liikennevalomallista työpaikoille, jossa pureudutaan työuupumuksen oireisiin, kuten krooniseen väsymykseen, henkiseen etääntymiseen sekä kognitiivisten toimintojen ja tunteiden hallinnan häiriöihin.  

Sessiossa kävi ilmi, että ajankohtaisista tilastoista on nähtävillä, ettei suomalaisten työkyky ole palautunut pandemiaa edeltävälle tasolle, mikä on huolestuttavaa. Oireina työikäisten väestön keskuudessa ilmenee muun muassa kyynisyyttä, kognitiivisia häiriötä, yksinäisyyden kokemuksen lisääntymistä ja vähentynyttä elämäntyytyväisyyttä. Onneksi kuitenkin on myös työtä tukevia voimavaroja, esimerkiksi tunne pätevyydestä, reilu kohtelu ja itsenäinen päätöksenteko työssä. Tutkimuksissa eroteltiin ikäryhmittäin nuoret (alle 36-vuotiaita), ja kuten mediasta olemme lukeneetkin, nuoret kokevat paljon työuupumusta. Myös tylsistymistä koettiin, mutta sitä saattaa selittää myös ikä eli tämä vaiva saattaa poistua luontaisesti.  

Sessiossa puhuttiin myös työuran tuunauksesta, jolla tarkoitetaan oman työn ja ammatillisuuden kehittämistä ja tavoitteiden asettamista. Tuunaaminen vahvistaa samaistumista ammattikuntaan ja työpaikkaan, ja sosiaalinen samaistuminen vuorostaan lisää työhyvinvointia. 

Lopuksi sessiossa puhuttiin yleisestä ja aina ajankohtaisesta etätyöstä. Tutkimuksen mukaan etätyössä tapahtuu enemmän työstä tylsistymistä, mutta toisaalta vähemmän kroonista työväsymystä, tämä erityisesti runsaasti etätyötä tekevillä. Etätyön kielteisiä vaikutuksia ovat muun muassa yksinäisyyden tunne, huoli oman työn tulevaisuudesta, vähäisempi yhteenkuuluvuuden tarve ja työn imu, mutta toisaalta myönteisiä vaikutuksia olivat vähäisempi fyysinen raskaus ja kuormitus byrokratiavaatimusten osalta sekä myönteiset arviot työtovereiden ja oman työtehtävien suoriutumisesta. Tuloksissa esiintyi jonkin verran vaihtelua lyhyen ja pitkän aikavälin mittausten välillä.  

Kaiken kaikkiaan sessio oli antoisa ja inspiroi kuuntelijoita kysymään ja kommentoimaan vilkkaasti. Työhyvinvointi on yksi monista tärkeistä työelämän tutkimuksen kohteista, ja keskustelun ylläpitäminen ei pelkästään tutkimuksessa, vaan myös yhteiskunnassa, edesauttaa tietoisuutta aiheesta ja sitä kautta toivottavasti päästään myös vaikuttamaan kielteisten ilmiöiden vähentymiseen. Tähän kaikkeen tarvitaan laadukasta tutkimustyötä tiedon ja työkalujen pohjaksi. Tutkimus siis jatkukoon! 

Innovaatiot ja luovuus työssä arkisina ja yhteisöllisinä ilmiöinä  

Perjantaiaamuna pääsimme vetämään ryhmämme toimesta järjestettyä Luovuus ja innovaatiot työssä -teemaryhmää, jossa oli neljä aiheeseen liittyvää esitystä. Kuulijoita paikalle saapui mukavasti ja jokainen esitys sai osakseen keskustelua ja kysymyksiä. Esittäjinä saimme hyviä vinkkejä erityisesti jatkotutkimuksiin liittyen.  

Teemu Ojala, ryhmämme väitöskirjatutkija, sai aloittaa session kertomalla psykologisesta turvallisuudesta, yhteisöllisestä oppimisesta ja organisaation strategian toteuttamisesta sekä näiden ilmiöiden välisistä yhteyksistä tekemäänsä kirjallisuuskatsausta. Aiheiden tutkimus on lisääntynyt viime vuosina, mutta lopputulema katsauksen perusteella oli se, että etenkään yhdessä näitä ilmiöitä ei ole tutkittu lainkaan. Kasvatustieteilijä-näkökulmasta kiinnostavaa oli myös se, että aiempi tutkimus etenkin yhteisölliseen oppimiseen liittyen organisaation strategiatyön kontekstissa jättää useimmiten oppimisen käsitteen määrittelemättä lähestyen sitä eräänlaisena yleisesti ymmärrettynä ilmiönä. Käsitteen moniulotteisuuden näkökulmasta on tietysti iso ongelma, jos oppimisen käsitettä ei tutkimuksessa avata tarkemmin. Oppimista kun voidaan lähestyä kovin monella tavalla tieteenalasta ja teoriaperustasta riippuen.  

Toisena esiintymisvuorossa oli Marianne Jaakkola, niinkään omasta ryhmästämme. Hän kertoi havainnoistaan liittyen luovuuden, työhyvinvoinnin ja johtamisen välisistä yhteyksistä. Mariannen tuloksissa nousi esille ensinnäkin se, että johtajuudella ja esihenkilötyöllä on yhteys työhyvinvointiin, mikä tässä tutkimuksessa tarkoitti työuupumusta ja työn imua. Luovuutta tarkasteltiin välittävänä muuttujana, ja tulokset viittaavat siihen, että koettu organisaation antama arvostus luovuutta kohtaan toimii välittäjänä johtajuuden ja esihenkilötyön sekä työhyvinvoinnin välillä, eikä niinkään luova minäpystyvyys. Siten johtajuuden ja esihenkilötyön merkitys ei ole vähäinen eikä luovuuden arvostamistakaan pidä unohtaa.   

Kolmantena esitysvuorossa oli Satu Parjanen LUT-yliopistosta. Hän kertoi kollektiivisen luovuuden esteistä asiantuntijayhteisössä. Satun tarkastelussa lähtökohtana oli ajatus siitä, että erilaisuus yhteisön jäsenten kesken on yhtäältä sekä luovuutta mahdollistava tekijä, mutta toisaalta myös sitä haastava. Haasteet kiinnittyvät erityisesti yhteisen kielen, ymmärryksen ja tavoitteiden löytämiseen. Hän puhui sekä kognitiivisesta, kommunikatiivisesta että sosiaalisesta etäisyydestä, jotka kaikki liittyvät toinen toisiinsa ja näyttäytyvät yhdessä muodostavan vaikeuksia luovan prosessin kontekstissa eri toimijoiden yhteistyölle. Yhteenvetona Satu esitti kolme keskeistä huomiota:  

• Monitoimijainen asiantuntijayhteistyö luo hedelmällisen pohjan kollektiiviselle luovuudelle.  
• Asiantuntijuuden erilaisuus ei automaattisesti takaa kollektiivista luovuutta vaan sen hyödyntämisessä voi olla erilaisia esteitä, jotka olisi hyvä tunnistaa.  
• Kollektiivista luovuutta estävät mm. asiantuntijuuksien erilaisuudesta johtuvat tiedolliset ja kommunikatiiviset esteet sekä sosiaalinen etäisyys asiantuntijoiden välillä. 

Viimeisenä esityksenä session puheenjohtajana toiminut Soila Lemmetty kertoi innovaatiotoimijuudesta sekä sen rakentumisesta erityisesti poliisi- ja teknologia-alan työssä. Innovaatiotoimijuutta hän lähestyi ammatillisena toimijuutena, joka kohdistuu erityisesti innovaatio- ja kehittämistyöhön. Siten hän tarkasteli työssä toimivien rooleja ja käytäntöjä sekä asenteita kehittämiseen liittyen, mutta myös organisaation rakenteita eri toimijoiden osallistumisen mahdollistamisessa. Yksilöiden toimien ja rakenteiden suhde on vastavuoroinen ja innovaatiotoimijuus kehittyykin tässä suhteessa ajan myötä. Toimijuus voi olla monen tasoista; potentiaalista, kriittistä, aktiivista ja vahvaa. Sitä esiintyy sekä hierarkkisessa poliisissa, jossa toimijuuden kehittymistä ohjaa vahvemmin selkeät rakenteet sekä muodolliset positiot, että teknologiaorganisaatiossa, jossa keskiössä toimijuuden vahvistumisessa on erityisesti laaja-alainen osaaminen ja kokemus sekä yksilön aktiivinen rakenteita muokkaava toiminta.  

Lopuksi 

Työelämän tutkimuspäivien anti on erityisesti sitä mihin päivien nimikin viittaa eli tutkimustiedon hyödyntäminen työelämää varten. Monitieteinen ote varmistaa sen, että keskiössä on työelämä. Keskustelut muiden muun alan tutkijoiden kanssa havahduttavat huomaamaan, että jaamme kiinnostuksen samoista asioista.  

Kirjoittajat: Marianne Jaakkola, Soila Lemmetty & Teemu Ojala