Vahva ja heikko kestävyys

Metsätalouden kestävyydestä puhuttaessa viitataan usein kuvioon, jossa on kolme palleroa. Palleroissa lukee ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, tai metsän ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tehtävät/hyödyt. Sosiaalinen ei viittaa seurallisuuteen eikä vasemmalle vaan yhteiskuntaan. Taloudellinen hyöty tarkoittaa useimmiten toisaalta metsänomistajan saamaa puunmyyntituloa ja toisaalta teollisuuden saamaa raakapuuta.

Näin määritelty kolmijako metsän ekologisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin on kohtalaisen kelvoton. Metsien puuntuotanto on ilmiselvästi yhteiskunnallinen hyöty, ja tarkkaan ottaen myös metsänomistajan taloudellinen hyöty sisältyy yhteiskunnalliseen hyötyyn. Yhteiskunnallisen hyödyn oppikirjamääritelmä puuntuotantometsille on seuraava:

Puuntuotannon yhteiskunnallinen hyöty = Puuntuotannon yksityinen hyöty ± Puuntuotannon ulkoisvaikutukset

Koska taloudellinen ja puuntuotannollinen hyöty ovat osa yhteiskunnallista hyötyä, vähemmän virheellinen versio kolmen palleron mallista on alla olevan kuvion mukainen. Muu yhteiskunnallinen hyöty tarkoittaa useimmiten metsän perinteisiä käyttömuotoja, joita ovat mm. virkistäytyminen, marjastus, sienestys ja metsästys. Ne voisi korvata sanalla monikäyttö.

Metsän tuottamien hyötyjen jaottelu kolmeen ryhmään. Muu yhteiskunnallinen hyöty tarkoittaa mm. virkistyskäyttöä, marjastusta, metsästystä ja sienestystä.

Suomen metsätalous ei ole viime vuosikymmeninä ollut ekologisesti kestävää, sillä yli 800 metsälajia on uhanalaistunut metsien talouskäytön seurauksena. Luontotyypeistä on uhanalaistunut peräti 76 %. Suomessa on kyllä suojelualueita, mutta ne ovat pääosin Pohjois-Suomessa. Suojeltuihin metsiin sisällytetään myös kitumaita, jotta suojeluprosentit ja -pinta-alat saadaan näyttämään mukavilta. Etelä-Suomen luontotyyppejä ei kuitenkaan voi varjella suojelemalla Lapin kitumaita. Tietty määrä metsää pitäisi olla suojeltuna erikseen jokaisella leveysasteella ja kasvupaikkatyypillä.

Suomen metsätalous ei ole myöskään monikäytön puolesta kestävää. Avohakkuu heikentää maisema- ja virkistysarvoja, ja voimaperäinen maanmuokkaus tekee metsän kelvottomaksi kävellä varttuneemmalle ulkoilijalle. Avohakkuu myös hävittää mustikan varvuston vuosikymmeniksi.

Heikossa kestävyydessä taloudellista pääomaa saa kartuttaa luontopääoman kustannuksella. Talous on heikosti kestävää, kun luontopääoman ja taloudellisen pääoman yhteenlaskettu määrä ei vähene. Toisinaan puhutaan myös inhimillisestä pääomasta, joka sisältää mm. infrastruktuurin, vempeleet ja tiedon. Heikossa kestävyydessä kaikki on hyvin, jos inhimillinen pääoma lisääntyy nopeammin kuin luontopääoma vähenee.

Suomen metsätaloudessa on vallinnut heikko kestävyys, sillä luontopääoma on vähentynyt monimuotoisuuden heikkenemisen myötä. Metsätalous on heikentänyt myös metsien moniköyttöarvoa. Jos heikon kestävyyden malliin sisällytetään kolmantena kategoriana monikäyttö, päästään kestävyyden mikkihiirimalliin.

Heikon kestävyyden mikkihiirimalli tarkoittaa, että taloudellista pääomaa kasvatetaan ekologisen kestävyyden ja monikäytön kustannuksella.

Viime aikoina on tullut selväksi, että heikko kestävyys ei riitä metsätaloudessa eikä missään muussakaan taloudenpidossa. Malli edustaa lyhytnäköistä ajattelua ja sivuuttaa tulevien sukupolvien tarpeet. Luontopääoman ja inhimillisen pääoman kokonaismäärää ei voi edes arvioida yhteismitallisesti.

Vallitsevaksi kestävyystavoitteeksi on tullut vahva kestävyys, jonka perusperiaate on ei-kompensoitavuus. Se tarkoittaa, että taloudellista tai inhimillistä pääomaa ei saa kasvattaa luontopääoman kustannuksella. Lähtökohta on, että ekologinen kestävyys ja luontopääoma asetetaan etusijalle. Vaatimus on helppo perustella, sillä elonkehän eli biosfäärin vaaliminen on paras tae sille, että metsän taloudelliset ja muut yhteiskunnalliset tehtävät voidaan hoitaa pitkälle tulevaisuuteen.

Vahvan kestävyyden malli, jossa tärkeintä on huolehtia metsien ekologisesta kestävyydestä.

Puhutaan myös metsätalouden kokonaiskestävyydestä (HS), jolla tarkoitetaan yleensä nimenomaan vahvaa kestävyyttä. Keskusteluun otetaan tässä yhteydessä mukaan ilmastonmuutos, jonka hillitseminen on yksi metsän säätelytehtävistä. Muita säätelytehtäviä ovat mm. pohjaveden (juomaveden) tuotto, eroosion torjunta, ja metsien käyttö näkö- ja tuulensuojana. Jos juomavedestä tulee pulaa, pohjaveden tuotannosta tulee automaattisesti metsän tärkein ekosysteemipalvelu. Maailmanlaajuisesti myös eroosion torjunta ja hiilidioksidin poisto ilmakehästä ovat monin verroin tärkeämpiä asioita kuin metsien talouskäyttö.

Metsän tehtävien kolmijaossa säätelytehtävät jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Vaikka ne voitaneen sisällyttää ekologisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin, palleromalli olisi selkeämpi, jos säätelytehtäville olisi oma palleronsa alla olevan kuvan mukaisesti. Kun puhutaan metsätalouden kokonaiskestävyydestä, jossa korostetaan ilmastonäkökulmaa (paneeli), neljän palleron malli on kannatettava.

Nelikenttäjaottelu metsän tehtävistä.

Ne tahot, jotka karsastavat vahvan kestävyyden mallia, näyttävät ajattelevan, että monimuotoisuutta vaalitaan ja hiilidioksidia sidotaan lähinnä Euroopan Unionia varten, ja suomalaiset pannaan maksumiehiksi. Suomen metsien monimuotoisuudesta hyötyvät kuitenkin kaikkein eniten suomalaiset, jopa saksalaisiakin enemmän. Monimuotoiset metsät eivät ole uhka puuntuotannolle vaan pikemminkin tae puuntuotannon jatkumiselle pitkälle tulevaisuuteen. Myös ilmastonmuutosta pitää hillitä, jos Suomen metsät halutaan säilyttää terveinä ja tuottavina tuleville suomalaissukupolville.

 

Timo Pukkala