Näkökulmia palautetietoisen työskentelyn oppimiseen

Oppimiselle suotuista rakenteet ja toimintaedellytysten varmistaminen

Palautetietoista työskentelyä on harjoiteltu hyvinvointialueilla ja opetustoimessa useilla eri tavoilla. Tutkimustieto osoittaa, että uusien menetelmien ja toimintatapojen käyttöönotto epäonnistuu varsin usein, ja palautetietoisen työskentelyn osalta vain noin kymmenen prosenttia organisaatioista onnistuu käyttöönotossa. Tämän vuoksi hankkeessa lähdettiin liikkeelle realistisella lähtökohdalla: kyse ei ole pikajuoksusta vaan pikemminkin maratonista, joka jatkuu organisaatioissa pitkälle hankkeen päättymisen jälkeen.

Hankkeeseen kutsuttiin mukaan tutkimustiimejä, jotka keskittyivät kokeilemaan palautetietoista työskentelyä käytännössä. Taustalla oli toimintamalli, jossa työskentelyä kokeillaan ensin rajatusti ja myönteisten kokemusten karttuessa käyttöä laajennetaan vähitellen.

Palautetietoisen työskentelyn oppiminen ja juurruttaminen edellyttää organisaation tukea, tarkoituksenmukaisia välineitä, FIT-peruskoulutusta, työskentelytavan käyttöönottoa omissa asiakastilanteissa sekä jatkuvaa tukea ja ohjausta. Tässä keskeisessä roolissa olivat niin sanotut FIT-mestarit, jotka toimivat alueille keskeisenä tukena käyttöönotossa ja niistä syntyvien kokemusten yhteisessä reflektiossa.  Hyvinvointialueiden esihenkilöt otettiin mukaan yhteisistä asioista sopimiseen jo hankkeen alusta lähtien, mikä loi tärkeän rakenteellisen tuen palautetietoisen työskentelyn omaksumiselle

Hankkeessa hankittiin alueen toimijoille ja hanketyöntekijöille tarvittavaa koulutusta. FIT-menetelmän peruskoulutus toteutettiin alueellisesti, ja syventävä kansainvälinen koulutus järjestettiin FIT-mestareille, joiden tehtävänä oli tukea käyttöönottoa hyvinvointialueilla.

Hankkeessa vahvistettiin myös hanketoimijoiden omaa ymmärrystä FIT työskentelystä osallistumalla koulutuksiin sekä tekemällä opintokäyntejä Tanskassa Gladsaxen kuntaan, Kuopion kriisikeskukseen ja Helsingin kaupungin sosiaalityön yksikköön, joissa palautetietoinen työskentely on ollut käytössä lastensuojelussa. Lisäksi kävimme tutustumassa Osallisuuden aika ry: toimintaan ja hyödynnettiin heidän kokemusasiantuntijoitansa, jotta lastensuojelun asiakkaiden kokemukset saatiin osaksi kehittämistyötä.

Miten palautetietoisuutta harjoiteltiin?

Kaikilla hankkeeseen osallistuneilla hyvinvointialueilla toteutettiin draamasimulaatiovalmennuksia, joissa harjoiteltiin palautetietoista rinnakkaisarviointia. Simulaatio-opetuksessa luotiin mahdollisimman todellisuutta vastaavia asiakastilanteita, joiden avulla osallistujat pystyivät turvallisesti harjoittelemaan vuorovaikutusta ja menetelmän käyttöä. Simulaatio-oppiminen tarjoaa turvallisen ympäristön omien rajojen koettelulle ja rooliin heittäytymiselle, minkä avulla omaa toimintaa voi tarkastella etäämmältä ja objektiivisemmin. Mukana oli sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, opettaja sekä kokemusasiantuntijoita asiakkaan roolissa. Ks. Miten moniammatillista vuorovaikutusta opitaan simulaation keinoin? – Puheenvuoroja

Varsinainen harjoittelu tapahtui osana asiakastyötä. Palautetietoista työskentelyä kokeiltiin ja otettiin käyttöön lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa sekä sosiaali- ja perhetyössä

Ammattilaisten kokemuksia ja menetelmän käytön laajuutta seurattiin edistymislomakkeiden avulla. Yhteisiä kokemuksia reflektoitiin hankkeen järjestämissä työnohjauksissa, yhteiskehittämisaamuissa ja niin sanotuissa FIT-nuotiokahveissa. Lisäksi kaikilla alueilla toteutettiin FIT-konsultaatioita, joissa tarkasteltiin viivadiagrammien tulkintaa ja osallistujien niihin liittyviä oivalluksia. Sosiaalityön reunaehdot ja viranomaisvelvoitteet huomioitiin koko käyttöönoton ajan.

Palautetietoisen asiantuntijuuden hahmottelua

Hankkeessa tarkasteltiin draamalähtöisiin simulaatioharjoituksiin liittyviä reflektiokeskusteluja, joiden avulla pyrittiin hahmottamaan, millaista asiantuntijuutta palautetietoinen FIT-työskentely edellyttää. Osallistujien puheenvuoroissa nousi esiin sekä menetelmälle ominaisia että yleisempiä palautetietoiseen kohtaamiseen liittyviä näkökulmia. Näitä jäsennettiin kolmeen asiantuntijuuden osa-alueeseen.

Palautetietoinen tietotaito viittaa menetelmän välineiden hallintaan sekä niiden tarkoituksen ja merkityksen ymmärtämiseen. Dialogi- ja yhteistyötaidot tarkoittavat kykyä rakentaa turvallinen ja avoin tila asiakkaiden, heidän läheistensä ja ammattilaisten yhteiselle keskustelulle. Prosessiosaaminen puolestaan kattaa kokoustekniset taidot, ajanhallinnan sekä työskentelyn läpinäkyvyyden.

Tilanteiden simulointi teki näkyväksi, kuinka tärkeää palautetietoisessa asiakaskohtaamisessa on huolehtia ajankäytöstä, avata FIT-työskentelyn tarkoitusta osallistujille ja käyttää asiakkaalle ymmärrettävää kieltä. Asiakkaan roolissa toimineet kokemusasiantuntijat toivat esiin myös arvioinnin läpinäkyvyyden merkityksen siten, että käsiteltävät arviot ovat kaikkien osapuolten nähtävillä. Käyttöönoton alkuvaiheessa edellä kuvatut näkökulmien kautta oli mahdollista arvioida omaa FIT-työskentelyä ja löytää myös oma tapa palautetietoiseen asiakaskohtaamiseen.

Kirjallisuus:

Kekoni Taru, Mönkkönen Kaarina, Hyvärinen Marja-Liisa, Pakarinen Eine 2024. Vuorovaikutus työelämässä. Miten vuorovaikutusta opitaan? Kuinka edistää yhteistyötaitoja? Helsinki: Gaudeamus.