Näkökulmia palautetietoisen työskentelyn oppimiseen

Oppimiselle suotuisten rakenteiden ja toimintaedellytysten varmistaminen

FITFUTURA- hankkeessa palautetietoista työskentelyä (Feedback Informed Treatment )on harjoiteltu hyvinvointialueilla ja opetustoimessa useilla eri tavoilla. Tutkimustieto osoittaa, että uusien menetelmien ja toimintatapojen käyttöönotto epäonnistuu varsin usein: palautetietoisen työskentelyn osalta vain noin kymmenen prosenttia organisaatioista onnistuu sen juurruttamisessa. Tämän vuoksi hankkeessa lähdettiin liikkeelle realistisesta lähtökohdasta: kyse ei ole pikajuoksusta vaan pikemminkin maratonista, joka jatkuu organisaatioissa pitkälle hankkeen päättymisen jälkeen.

Hankkeeseen kutsuttiin mukaan tutkimustiimejä, jotka keskittyivät kokeilemaan palautetietoista työskentelyä käytännössä. Taustalla oli toimintamalli, jossa työskentelyä kokeillaan ensin rajatusti ja myönteisten kokemusten karttuessa käyttöä laajennetaan vähitellen.

Palautetietoisen työskentelyn oppiminen ja juurruttaminen edellyttävät organisaation tukea, tarkoituksenmukaisia välineitä, FIT‑peruskoulutusta, työskentelytavan käyttöönottoa omissa asiakastilanteissa sekä jatkuvaa tukea ja ohjausta. Keskeisessä roolissa olivat niin sanotut FIT‑mestarit, jotka toimivat alueilla tukena käyttöönotossa ja siitä syntyvien kokemusten yhteisessä reflektiossa. Hyvinvointialueiden esihenkilöt pyydettiin mukaan yhteisistä pelisäännöistä sopimiseen jo hankkeen alusta lähtien, mikä loi tärkeän rakenteellisen tuen palautetietoisen työskentelyn omaksumiselle.

Hankkeessa järjestettiin alueen toimijoille ja hanketyöntekijöille tarvittavaa koulutusta. FIT‑menetelmän peruskoulutus toteutettiin alueellisesti, ja syventävä kansainvälinen koulutus järjestettiin FIT‑mestareille, joiden tehtävänä oli tukea työskentelytavan käyttöönottoa hyvinvointialueilla.

Hankkeessa myös hanketutkijat edistivät tietämystään FIT‑työskentelystä osallistumalla koulutuksiin sekä tekemällä opintokäyntejä Tanskaan Gladsaxen kuntaan, Kuopion kriisikeskukseen sekä Helsingin kaupungin sosiaalityön yksikköön, joissa palautetietoinen työskentely on ollut käytössä lastensuojelussa. Lisäksi tutustuttiin Osallisuuden aika ry:n toimintaan ja hyödynnettiin heidän kokemusasiantuntijoitaan, jotta lastensuojelun asiakkaiden kokemuksia saatiin osaksi kehittämistyötä.

Miten palautetietoisuutta harjoiteltiin?

Kaikilla hankkeeseen osallistuneilla hyvinvointialueilla toteutettiin draamasimulaatiovalmennuksia, joissa harjoiteltiin palautetietoista rinnakkaisarviointia. Simulaatio-opetuksessa luotiin mahdollisimman todellisuutta vastaavia asiakastilanteita, joiden avulla osallistujat pystyivät turvallisesti harjoittelemaan vuorovaikutusta ja menetelmän käyttöä. Simulaatio-oppiminen tarjoaa turvallisen ympäristön omien rajojen koettelulle ja rooleihin heittäytymiselle, mikä mahdollistaa oman toiminnan tarkastelun etäämmältä ja objektiivisemmin. Reflektiivinen yhdessä oppimisen prosessi, oman toiminnan uudelleen kehystäminen ja simuloidun tilanteen peilaaminen todellisiin tilanteisiin muodostavat draamalähtöisen simulaatio-oppimisen ytimen. Ks. https://blogs.uef.fi/puheenvuoroja/2026/03/10/miten-moniammatillista-vuorovaikutusta-opitaan-simulaation-keinoin/

Simulaatioihin osallistui sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, opettajia sekä kokemusasiantuntijoita asiakkaan roolissa. Varsinainen harjoittelu tapahtui osana asiakastyötä: palautetietoista työskentelyä kokeiltiin ja otettiin käyttöön lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa sekä sosiaali‑ ja perhetyössä.

Ammattilaisten kokemuksia ja menetelmän käytön laajuutta seurattiin edistymislomakkeiden avulla. Yhteisiä kokemuksia reflektoitiin hankkeen järjestämissä työnohjauksissa, yhteiskehittämisaamuissa ja niin sanotuissa FIT‑nuotiokahveissa. Lisäksi kaikilla alueilla toteutettiin koko hankkeen ajan FIT‑konsultaatioita, joissa tarkasteltiin viivadiagrammien tulkintaa ja niihin liittyviä oivalluksia. Lisäksi kaikkien hyvinvointialueiden kanssa luotiin FIT:in eettiset periaatteet ja varmistettiin yhteinen ymmärrys niiden osalta.

Sosiaalityön reunaehdot ja viranomaisvelvoitteet huomioitiin koko käyttöönoton ajan ja FIT- työskentelyn soveltuvuus sosiaalityöhön oli hankkeemme keskeinen tutkimustehtävä. Ammattilaisten tuli yhtäältä perehtyä näyttöön perustuviin näkökulmiin FIT‑työskentelyn perusperiaatteista ja toisaalta löytää lastensuojelun sosiaalityöhön soveltuvia tapoja toteuttaa palautetietoista työskentelyä.

Palautetietoisen asiantuntijuuden hahmottelua

Hankkeessa tarkasteltiin draamalähtöisiin simulaatioihin liittyviä reflektiokeskusteluja, joiden avulla hahmotettiin, millaista asiantuntijuutta palautetietoinen työskentely edellyttää. Koska sosiaalityö eroaa psykoterapiasta monin osin, päätimme puhua palautetietoisesta ammattikäytännöstä (FIP, Feedback informed Practise). FIP kuvaa osuvammin sitä sosiaalityön käytäntöä. Simulaatiotilanteet toivat näkyviin, kuinka keskeisiä asiakaskohtaamisissa ovat ajankäytön hallinta, FIP‑työskentelyn tarkoituksen selkeä avaaminen sekä asiakkaalle ymmärrettävä kielen käyttö. Kokemusasiantuntijoiden näkökulmat korostivat arvioinnin läpinäkyvyyttä ja sitä, että arvioinnit ovat yhteisesti nähtävillä. Käyttöönoton alkuvaiheessa simulaatiot tarjosivat ammattilaisille mahdollisuuden arvioida omaa työskentelyään ja tunnistaa seikkoja, jotka edistävät palautetietoista asiakastyötä.

FIP‑asiantuntijuus jäsentyi kahteen toisiinsa kietoutuvaan ulottuvuuteen: tiedolliseen osaamiseen ja kokemukselliseen ymmärtämiseen. Menetelmäosaamisen ohella asiantuntijuus edellyttää dialogista ja yhteistoiminnallista otetta, jossa ORS‑ ja SRS‑arviointeja hyödynnetään asiakkaan näkökulmaa kuunnellen ja yhdessä tutkien.

Ensimmäinen keskeinen asiantuntijuuden alue liittyy FIP‑osaamiseen ja -tietoon. Tämä sisältää menetelmäkohtaisen osaamisen lisäksi kyvyn edistää dialogista ja yhteistoiminnallista suhdetta. Tähän kuuluu taito käyttää ORS‑ ja SRS‑asteikkoja oikein ja tarkoituksenmukaisesti sekä luoda turvallinen tila avoimelle ja reflektiiviselle keskustelulle. Keskeistä on myös tukea lapsen tai nuoren vanhempien osallistumista heidän omista lähtökohdistaan käsin sekä tarkastella arviointeja asiakkaan näkökulmien ohjaamina.

Toinen FIT‑asiantuntijuuden alue liittyy ammattilaisen henkilökohtaiseen kokemukseen, tavoitteelliseen harjoitteluun ja aktiiviseen sitoutumiseen palautetietoiseen työskentelytapaan. Työn tuloksellisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka aktiivisesti ja systemaattisesti ammattilaiset keräävät palautetta, reagoivat siihen ja hyödyntävät sitä omassa työssään. FIT on prosessi, jossa osaaminen kehittyy asiakastyön tulosten pohjalta ja edellyttää sitoutumista suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen ammatilliseen kehittymiseen.

Useat tutkimukset osoittavat, että yhteistyösuhteen vahvistaminen ja työmenetelmien kehittäminen edellyttävät, että FIT ei toimi teknisenä suoritteena, vaan se näyttäytyy prosessina, jossa asiantuntijuus kehittyy asiakastyön tulosten kautta. Vaikka kyse on menetelmäkohtaisesta lähestymistavasta, sen voidaan nähdä osana  myös laadukasta ja vaikuttavaa asiakastyön perusosaamista, jonka toteutumista todellisissa asiakastilanteissa on perusteltua tutkia jatkossa lisää.

Kirjallisuus

McDermott, F. 2020. “Demonstrating Social Work Expertise: Social Work Research from the Field.” AUST SOC WORK 73(4): 391-394. https://doi.org/10.1080/0312407X.2020.1795978

Mackrill, T., and S. Steensbæk. 2021.” What can the use of Feedback Informed Treatment teach us about involving children, young people and caregivers in statutory casework? EUR J SOC WORK 24(4): 696-707. https://doi.org/10.1080/13691457.2020.1726297

Mönkkönen, K., J. Koponen, T. Kekoni, K. Kallinen, and A. Salmi. 2024. Pienryhmäsimulaatiot moniammatillisen vuorovaikutuksen oppimisessa. Kasvatus 55(1): 47–62. https://doi.org/10.33348/kvt.136884