Merkityksellisyystiedon hyödyntämismahdollisuudet pitkän kotona asumisen sekä hyvän terveyden ja toimintakyvyn tukena 

Kirjoittaja: Johanna Listola

Kirjoitussarjan ensimmäinen osa hahmotteli yleiskuvaa merkityksellisyystiedon hyödyntämisen mahdollisuuksista ikääntyvien hyvinvoinnin tukemisessa ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Sarjan toinen osio kiinnittyy syvemmälle kotona asuvan näkökulmaan ja etenkin merkityksellisyystiedon hyödyntämismahdollisuuksiin pitkän kotona asumisen, hyvän terveyden ja toimintakyvyn tukena. Kirjoitussarjan kolmas osa julkaistaan viikon kuluttua.

Yhteiskunnan ja palvelujärjestelmässä toimivien asiantuntijoiden on mahdollista tavoittaa useita merkityslähteitä siinä, mikä yksilöä motivoi toimintaan.

Kotona asuvia ikääntyviä haastatellessa jokaisella nousee esiin yhteinen tulevaisuudentoive; säilyä niin toimintakykyisenä, että kotona asuminen ja tätä kautta mahdollistuva merkityksellinen, omanlainen elämä onnistuu.

Merkityksellisyyttä elämään vaikuttaa tuovan – samoin kuin missä tahansa ikävaiheessa – tekeminen, toimijuus ja osallisuus itselle merkityksellisessä ja omalta tuntuvassa toimintaympäristössä, jossa minuus ja pystyvyys rakentuvat. Usein ikääntynyt haastateltava mainitsee tällaiseksi toiminnaksi yhteiskunnalliset ja yhdistyksiin, toimikuntiin ja yhteisöihin liittyvät roolit sekä osallistumisen yhteisen hyvän tuottamiseen ja jakamiseen. Myös omien sukulaisten ja ystävien taikka laajempien verkostojen muodostamat sosiaaliset piirit ja näihin kuuluvat roolit, sekä oman kodin ja talouden hoito muodostavat kokemusta merkityksellisyydestä.

Ikääntyvällä toiminta omien harrastusten, liikunnan, kulttuurielämysten tai matkailun kautta rakentavat kokemusta merkityksellisestä elämästä. Tutkimushaastatteluiden ja työnkuvani kautta muodostuva ymmärrys yksilön merkityslähteiden moninaisuudesta on silmiä avartava.

Siinä missä yhtä aktivoi rooli hengellisessä yhteisössä, toinen innostuu musiikista ja kolmas vieraista kielistä, matkailusta tai liikunnasta. Monella rooli isovanhempana, kiinnittyminen edelleen omaan erityisalaan tai -asiantuntemukseen, tai vapaaehtoistyöhön ilmenee johtavana merkityslähteenä. Usein jokaisen yksilön kohdalla hahmottuu useita erilaisia merkityslähteitä, joita myös syntyy lisää ja on mahdollista luoda uusia erilaisissa elämäntilanteissa. Yhteiskunnan ja palvelujärjestelmässä toimivien asiantuntijoiden on mahdollista tavoittaa useita merkityslähteitä siinä, mikä yksilöä motivoi toimintaan.

Kuvatut toiminnot, jotka usein myös vaikuttavat rajaavan yksilön levon ja toiminnan suhdetta määrittelevät omalta osaltaan ikääntyneen persoonaa ja minuutta. Omaan kotiin liittyvään merkityksellisyyden kokemukseen näyttää vaikuttavan mahdollisuus ja kykenevyys itseään koskevaan päätöksentekoon ja omien asioiden hoitamiseen, sekä mahdollisuuteen vaikuttaa omaan arkeensa ja aikatauluihinsa. Myös mahdollisuus kieltäytyä, mikäli ei koe jotain itselleen mielekkääksi lukeutuu osaksi arjen merkityksellisyyttä itsemääräämisoikeuden kautta. Itsemääräämisoikeuden väheneminen vaikuttaa osin tulevan erityisen näkyväksi vasta tehostetun palveluasumisen piiriin siirryttäessä.

Kotona asumisen tukeminen ei ole vain kotiin vietäviä hoivapalveluja

Merkityksellisen elämän toteuttaminen vaatii toimintakykyä, mutta myös päinvastoin – itselleen merkityksellisten asioiden parissa toimiminen ja aktiivisuus tukevat fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn säilymistä ja näin mahdollisuuksia elää omassa kodissa. Palvelujärjestelmän mahdollisuudet ikääntyvän ja ikääntyneen kotona asumisen ja toimintakyvyn tukemiseen ovat monet. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen näkökulmasta palveluiden luomiseen tarvittavia toimintasektoreita, toimialoja sekä palvelutarpeeseen kiinnittyviä yksilön ikä- ja elämänvaiheita on useita.

Palvelujen suunnittelun ja kehittämisen näkökulmasta olennaista on sen tiedostaminen, että kotona asumisen tukeminen ei rajoitu ikääntyvälle kotiin vietäviin hoivapalveluihin. Hoivaan liittyvän palveluntarpeen vähentämiseksi ja hyvän toimintakyvyn ylläpitämiseksi huomio tulisi suunnata yksilön itsensä merkitykselliseksi kokemien asioiden hyödyntämiseen aktiivisuutta säilyttävän motivaation tukena. Käsillä olevassa tutkimuksessa selvitettävä ikääntyvien merkityslähteiden moninaisuus ohjaa suunnittelemaan tulevaisuuden palveluja ikääntyviä osallistaen sekä eri toimijoiden ja palvelusektoreiden yhteistyössä.

Olennaista on huomioida sairauden tai toimintakyvyn heikkenemisen kohdatessa vaikuttavien ja oikea-aikaisten kuntoutuspalvelujen merkitys ikääntyvän toimintakyvyn ja osallisuuden tukemiseksi. Resursoinnilla ennaltaehkäiseviin palveluihin ja panostuksilla terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen voidaan näin pyrkiä vähentämään korvaavien palvelujen tarvetta. Painopistettä tulisi siirtää kalliista, korjaavista sote-palveluista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä perustason palveluihin, kiinnittäen huomiota siihen, ettei minkään väestöryhmän hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ heikkene.

Merkityksellistä elämää mahdollistavana ja kotona asumista tukevana tekijänä ennaltaehkäisevät, toimintakykyä tukevat palvelut tulisi kohdistaa etenkin työikäiselle ja varhaisessa eläkeiässä olevalle väestölle. Kokonaisvaltaista hyvinvointia, merkityksellistä elämää ja kotona selviämistä vaikuttaa tukevan osaltaan omannäköinen osallisuus, toimijuus ja tekeminen, jotka edellyttävät niin mahdollisuuksia osallistua, kuin myös osallistumista mahdollistavaa toimintakykyä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tulisikin nostaa strategiseksi painopisteeksi, jonka avulla linjataan keinot rakentaa hyvinvoivaa ja tervettä kuntaa, hyvinvointialuetta tai maakuntaa. Parhaimmillaan saavutetaan tiedon ohjaamaa, systemaattisin tavoittein johdettua, aktiivista ja jatkuvaa toiminnan kehittämistä kaikilla sektoreilla ja sektoreiden yhteistyön voimalla. Ymmärrys ikääntyvän merkityslähteistä ohjaa osallisuuden ja aktiivisuuden erilaisia mahdollisuuksia ja tavoittaa näin erilaisia yksilöitä osallistumaan ja toimimaan.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on palvelusektoreita ja toimialoja yhdistävä ponnistus, jonka edellytyksenä on niin ikääntyvän merkitysrakenteiden tuntemus kuin myös läpi ikävaiheiden kulkeva elämäntilanteeseen soveltuva terveyskasvatus ja oikea-aikainen, yhdenvertainen ja vaikuttava toimintakyvyn tuki.

Kirjoittaja Johanna Listola on fysioterapeutti ja pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri. Fysioterapeuttina Johanna tausta ulottuu työikäisistä urheilijoihin ja hän työskentelee tällä hetkellä Fysios Mehiläisessä erityisesti geriatrisen fysioterapian parissa. Sosiaali- ja terveyshallintotieteen maisteriopinnoissaan Johanna on tarkastellut sote-palvelujärjestelmän ja sote-organisaatioiden kehittämistä ja johtamista. Elä merkityksellisesti hankkeen tutkimusavustajana Johanna keräsi pääkaupunkiseudulta merkittävän osan hankkeen haastatteluaineistoista.