Työyhteisönä uuden edessä

Tämän vuoden alussa olimme työyhteisönä uuden edessä, kun työyksikkömme vahvistui kolmella kansainvälisellä työntekijällä. Onneksemme olimme viime vuoden lopulla saaneet myös mahdollisuuden osallistua Itä-Suomen Yliopiston VETOA-hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää maahanmuuttajataustaisten hoitajien integroitumista suomalaisiin työyhteisöihin, sekä tukea työyhteisöjen ja johtajien kulttuurisensitiivistä osaamista. Mikä mahtava tilaisuus meille työyhteisönä ja myös itselle työntekijänä ja apulaisosastonhoitajana, kehittää omaa osaamistani kulttuurisensitiivisen osaamisen suhteen, ajattelin.  Olimme monessa suhteessa uuden äärellä niin omalta osaltamme koko työyhteisönä kuin maahanmuuttajana meille töihin rekrytoitujen uusien kollegoiden kanssa – puuttuva yhteinen kieli, erilaiset kulttuuritaustat ja tapa tehdä hoitotyötä tulisi haastamaan meidät tulevan vuoden aikana, vaikka tavoite meillä kaikilla oli varmasti sama, toteuttaa turvallista ja vaikuttavaa hoitotyötä potilaslähtöisesti. 

Nyt puolessa välissä hanketta voin todeta, että VETOA-hanke ja sen koulutukset ovat antaneet meille paljon ja tukeneet monenlaista oppimista kulttuurisensitiivisyyteen liittyen. Englannin kieli ja monikielisyys terveysalalla -kurssilla tulimme kollegoiden kanssa useasti samaan lopputulokseen, että lääkehoidon vaativuus ja kansainvälisen työntekijän perehdyttäminen siihen tarvitsee ehdottomasti englannin kielen käyttöä, sillä se on lähin yhteisen ymmärryksemme tukipilari. Tällä kurssilla kävimmekin paljon hyödyllisiä ilmaisuja ja sanastoa läpi juuri meidän yksikkömme tarpeista lähtien. Erityisen iloinen olin siitä, että esihenkilöille ja monikulttuurisuuden johtamiseen oli myös tarjolla kursseja, joissa omaa ammattitaitoa johtaa monikulttuurista työyhteisöä pystyy kehittämään. Oma innostukseni onkin kasvanut jokaisen kurssin myötä yhä enemmän, sillä kansainvälisyys työelämässä on nyt läsnä ja tulevaisuudessa varmasti vielä yhä enemmän. Ja sen muutoksen tunnistaminen ja siihen sopeutuminen vaatii työyhteisöltä aikaa, mutta avoimuudella ja halulla oppia uutta, voimme nähdä myös kaikki ne mahdollisuudet mitä sillä on meille tarjota. Muutoksiin hyppääminen vaatii ennen kaikkea halua ja uskallusta oppia uutta, mutta olla samaan aikaan avoin, herkkä ja rohkea. Me kaikki toimimme eri tahtisesti muutoksessa ja sopeutumisessa ja sekin tosiasia on hyväksyttävä ja suvaittava, että muutos tapahtuu jokaisessa henkilössä yksilöllisesti. VETOA-hanke on kuitenkin ollut jollain tavalla rinnalla kulkija ja työkalujen tuoja tähän muuttuneeseen arkeemme työelämässä ja olemme voineet peilata arjessa syntyneitä haasteita ja ajatuksiamme, mutta myös onnistumisia ja ilojamme VETOA-hankkeen eri kursseilla ja saaneet rohkaisua ja vahvaa osaamista osaksi hoitotyötä, johtamista ja työyhteisön kulttuurisensitiivistä osaamista. 

Hankkeen rakenne oli mielestäni hienosti suunniteltu niin, että tarjottuja kursseja on ollut niin suomea äidinkielenä puhuville kuin kansainvälisesti rekrytoiduille työntekijöille nämä erityispiirteet huomioiden, mutta mikäli joku ei ole kokenut halukkuutta osallistua hankkeeseen opiskelijana, on koko työyhteisön yhteisten työpajojen kautta ollut mahdollisuus jokaisella olla jotenkin osana tätä hanketta ja yhteisen kulttuurisensitiivisemmän työyhteisön rakentamista. Yksikössä toteutuneiden työpajojen toiminta ja sisältö onkin yhdistänyt meitä koko työyhteisönä tämän uuden äärellä. VETOA-hankkeen myötä olemme joutuneet miettimään olemassa olevaa kulttuurisensitiivisyyttä osana työyksikkömme arkea, ja sitä miten yhteisen kulttuurin luominen vaatii aikaa ja kommunikaatiota. Se ei synny itsestään vaan rakentuu pala palalta, meidän jokaisen toimiessa avoimesti sen yhteisen hyvän eteen. Ainut asia mitä olisin kaivannut, olisi ollut vielä lisää aikaa saada useampi työyhteisön jäsen innostumaan hankkeen kursseista ja vielä lisää kursseja tämän pikkuhiljaa kehittyvän uuden monikulttuurisen arkemme tueksi, sillä vaikka tätä kaikkea uuden oppimista on tehty hektisen työn ohessa, on kurssit ja työpajatoiminta kuitenkin antaneet ehdottomasti enemmän kuin ottaneet.

Vaikka yksi koko työyhteisön yhteinen työpajapäivä on vielä edessä toukokuun puolella, koen jonkinlaista haikeutta jo siitä, että uusia kursseja, joihin osallistua, ei enää olekaan edessä. Tästä eteenpäin meidän täytyy jatkaa yksin ja yhdessä yhä kulttuurisensitiivisemmän työyhteisömme rakentamista kuitenkin samalla ylpeänä kokien, että tämän hankkeeseen osallistumisen myötä olemme yhä valmiimpia vastaanottamaan kaikki tuleva muutos ja sen mukanaan tuomat uudet työkaverit, sekä kaikki se monimuotoisuus mitä maailmalla on meille tarjota. 

Katja Vilhunen
Apulaisosastonhoitaja, TtM-opiskelija
Pohjois-Savon hyvinvointialue 

Veto- ja pitovoimaa monikulttuurisesta työyhteisöstä
Pohjois-Savon hyvinvointialueelle
1.3.2024-30.6.2026
uef.fi/vetoa