Harjoittelijana VETOA-hankkeessa

Myrskypilviä ja valonpilkahduksia hoitoalalla

Uutisoinnin perusteella hoitoalasta piirtyy usein synkkä kuva – sen yllä on leijunut tummia pilviä kautta aikojen. On ollut resurssipulaa, työvoimakriisejä, yt-neuvotteluita – lista on loputon. Hoitoalalla tuulee ja tuivertaa, ja julkinen keskustelu painottuu usein alan ongelmiin ja kriiseihin. Välillä olisikin mukava nähdä positiivista uutisointia, joka nostaisi esille myös alan hyviä puolia: valonpilkahduksia myrskypilvien keskelle.

Opiskelin itse aikuisiällä sairaanhoitajaksi, koska halusin käytännönläheisen auttamistyön ja ammatin, jossa työllisyysnäkymät ovat vakaat. Opintojen myötä hoitotyön monet kasvot näyttäytyivät minulle niin hyvine kuin huonoinekin puolineen. Valmistuttuani työskentelin jonkin aikaa hoitoalalla, mutta kun lopullisen päätöksen aika tuli, palasin takaisin vakituiseen työhöni Itä-Suomen yliopistolle Jatkuvan oppimisen keskukselle. Vaikka pidin sairaanhoitajan työstä, plussien ja miinusten vaakakupissa painoivat kuitenkin työn joustavuus ja itsenäisyys enemmän. Oli mukava palata takaisin omaan työhöni, kotiin yliopistoyhteisöön, joka tukee elinikäistä jatkuvaa oppimista. Sairaanhoitajan ammatti yhdistettynä yliopistotyöhön loikin kipinän hoitotieteen opiskelulle Itä-Suomen yliopistossa.

Sain mahdollisuuden suorittaa hoitotieteen maisteriopintoihini sisältyvän asiantuntijuusharjoittelun Veto- ja pitovoimaa monikulttuurisesta työyhteisöstä Pohjois-Savon hyvinvointialueelle, VETOA-hankkeessa, jossa pääsin syventämään osaamistani ja soveltamaan teoriatietoa käytännön kenttätyöhön. VETOA-hankkeella edistetään maahanmuuttajataustaisten hoitajien integroitumista suomalaisiin työyhteisöihin, tuetaan työyhteisöjen kulttuurisensitiivistä osaamista ja tuetaan organisaatioita kasvavassa hoitajapulassa. Erilaisilta toimenpiteiltä, kuten maahanmuuttajataustaisten työhön perehdyttämiseltä ja koulutukselta vaaditaan reagointikykyä esimerkiksi jatkuvan oppimisen muodossa, johon hanke erityisesti keskittyy. Hankkeen tavoitteena on kehittää työkaluja ja uusia toimintamalleja, jotka tukevat monikulttuuristen, monikielisten ja monialaisten työyhteisöjen toimivuutta. Hankkeen aikana järjestetään neljä työpajaa kullekin mukana olevalle työyksikölle, tarjoten käytännön työkaluja ja kehittämisideoita arjen tueksi.

Harjoittelun myötä pääsin suunnittelemaan ensimmäisen vaiheen työpajojen sisältöä sekä osallistumaan niiden toteutukseen ja ohjaamiseen yhdessä muun hankehenkilökunnan kanssa. Työpajatoiminnan keskeisenä tavoitteena on vahvistaa työyhteisön yhteisöllisyyttä ja edistää monikulttuurista yhteistyötä. Työpajat tarjoavat osallistujille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi kiireisen arjen keskellä, syventyä avoimeen keskusteluun ja rakentaa luottamusta kollegoiden kesken.

Työpajoille nähtiin yksiköissä ilmeinen tarve. Toiminnallisten menetelmien, kuten piirtämisen ja musiikin avulla, osallistujille tarjoutui mahdollisuus pysähtyä pohtimaan, keskustelemaan ja havainnoimaan monikulttuurisen yhteistyön eri ulottuvuuksia. Työpajan aluksi tunnelma oli hieman jännittynyt, odottavainen ja utelias, mutta toiminnan käynnistyessä ilmapiiri vapautui. Pian nauru pulppusi ja keskustelut kävivät vilkkaiksi.

Kun keskustelulle oli varattu oma hetkensä, oli mahdollista syventyä aiheisiin, joihin arjen kiireessä ei muuten ehtisi keskittymään. Työyhteisöjen lämpö, yhteenkuuluvuuden tunne ja tapa, jolla he olivat kohdanneet ja tukeneet monikulttuurisia työkavereitaan, herättivät ihailua. Kävi selväksi, että työyhteisön moninaistuminen oli rikastuttanut sitä monella eri tavalla. Erään maahanmuuttajahoitajan koskettava kertomus siitä, miten sydämellisen vastaanoton hän oli Suomessa saanut, toi liikutuksen kyyneliä niin osallistujien kuin ohjaajienkin silmiin.

Työpajoissa nousi esille myös haasteita, kielitaito keskeisimpänä. Jokainen, joka on asunut ulkomailla ymmärtää, kuinka haastavaa uuden kielen oppiminen voi olla. Vaikka taustalla olisi pidempikin kokemus kielen opiskelusta, kestää oman aikansa, ennen kuin uuden kielen käyttäminen arjessa alkaa sujua. Työpajat vahvistivat työyhteisöjen avoimuutta ja halua kehittää suhtautumistaan haastaviin tilanteisiin. Osallistujat pohtivat, kuinka monikulttuuristen työntekijöiden kielen oppimista ja sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin voitaisiin entisestään tukea. Yhteinen ymmärrys syveni, ja työpajoista saatujen oivallusten pohjalta syntyi konkreettisia ideoita arjen vuorovaikutustilanteiden parantamiseksi.

Työpajoissa sain tutustua työyhteisöihin, joista välittyi aito sydämellisyys, yhdessä tekemisen ilo ja kannustava asenne, niin suomalaisia kuin kansainvälisiä kollegoita kohtaan. Heillä oli selkeästi hyvä olla ja tehdä töitä yhdessä. Näiden hetkien myötä mieleeni palautuivat hoitotyön parhaat puolet: antoisat potilaskohtaamiset, auttamisen ja onnistumisen ilo sekä saumaton, kollegiaalinen yhteistyö. Tämä muistutti minua siitä, että hoitotyö on paljon muutakin kuin se kuva, joka uutisoinnista välittyy. Se on myös välittämistä, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisiä kohtaamisia, asioita, jotka tekevät hoitotyöstä arvokasta ja palkitsevaa.

Ensimmäisen vaiheen työpajatoiminta luo pohjaa seuraaville työpajoille ja pitkäjänteiselle monikulttuurisen yhteistyön kehittämiselle. On ollut ilo huomata, kuinka osallistujat ovat lähteneet työpajoista innostuneina jatkojalostamaan oivalluksiaan omissa työyksiköissään. Työ jatkuu, ja seuraavaksi keskitymme työyhteisöjen esille nostamiin haasteisiin sekä keinoihin, joilla voimme tukea työyhteisöjä toimimaan monikulttuurisessa yhteistyössä entistä paremmin. Oli palkitsevaa huomata, että onnistuimme tuomaan valonpilkahduksia arjen keskelle – hetkiä, jotka muistuttivat siitä, että hoitoalalta löytyy myös iloa, yhdessä tekemistä ja aitoa välittämistä.

Kati Hietava
TtM -opiskelija, hoitotiede
Sairaanhoitaja

Veto- ja pitovoimaa monikulttuurisesta työyhteisöstä
Pohjois-Savon hyvinvointialueelle
1.3.2024-30.6.2026
uef.fi/vetoa