Tag Archives: Maahanmuutto

Suomen venäjänkielisten muuttunut median käyttö

Suunnitteilla on vielä muutaman juuri täysikäiseksi tullen venäjänkielisen nuoren haastatteleminen, mutta hankkeen haastattelut ja niiden alustava analyysi on nyt pääosin tehty. Haastatteluja tehtiin kaiken kaikkiaan 23 ja niissä pureuduttiin Suomen venäjänkielisten median käytössä tapahtuneisiin muutoksiin, median käyttöön tässä hetkessä sekä Suomen ja Venäjän mediamaisemien vertailuun. Haastateltujen joukossa oli 10 miestä ja 13 naista eri puolilta Suomea. Lämmin kiitoksemme kaikille, jotka antoivat aikaansa tutkimukselle.

Kuten Olga Davydova-Minguet kirjoitti, Suomen venäjänkieliset ovat hyvin moninainen ja epäyhtenäinen ryhmä. Haastateltujen joukossakin on ihmisiä, jotka ovat muuttaneet Suomeen Neuvostoliitosta, Venäjältä sen eri vuosikymmeninä, Liettuasta, Ukrainasta, Virosta ja Kazakstanista. Joidenkin perheet ovat täysin venäjänkielisiä, useimmissa puhutaan kuitenkin vähintään kahta kieltä, ainakin, jos ajatellaan sukupolvien ketjua alaspäin. Useimmilta haastateltavilta suomen puhuminen sujui hyvin tai erinomaisesti, jotkut taas puhuvat suomea vain välttävästi. Yhtä kiinnostaa autoilu ja toista neuvostoelokuva. Kaikki nämä ja monet muut ihmisten yksilölliset piirteet ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat siihen, kuinka he mediaa käyttävät.

Haastattelut vahvistava käsitystä, että Suomen venäjänkielisten median käytössä on tapahtunut muutoksia Ukrainan konfliktin alettua. Toisaalta heidän median käyttönsä heijastelee myös muita kehityskulkuja, jotka liittyvät osin maahanmuuttoon ja kansainväliseen poliittisen tilanteeseen, mutta vahvasti myös yleisempään median murrokseen. Digitalisaatio ja median käytön siirtyminen nettiin sekä saatavilla oleva kanava- ja mediapaljous nousivat esiin monissa haastatteluissa. Internetin ja satelliittikanavien kautta Suomessa asuvilla on mahdollisuus katsoa satoja, jopa tuhansia televisiokanavia eri puolilta maailmaa. Kanavapaljous ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkia medioita seurattaisiin yhtäläisellä mielenkiinnolla. Käytännössä mediaa käytetään valikoiden ja henkilökohtaisten kiinnostuksen mukaisesti.

Ukrainan konfliktin alettua monien haastateltavien mediaseuranta lisääntyi merkittävästi. Useimmat seurasivat tapahtumia monista eri medioista ja useista eri kansallisista medioista. Jotkut ovat jatkaneet uutisten intensiivistä seuraamista, mutta useimpien kiinnostus tilanteen seuraamiseen on ajan kuluessa laantunut joko siksi, että tapahtumat eivät enää tunnu niin ajankohtaisilta tai siksi, että median välittämä maailmankuva koetaan ahdistavaksi. Haastateltavat kokevat olevansa eri puolilta tulevan poliittisen propagandan kohteina, minkä vuoksi monet haluavat sulkea silmänsä politiikalta ja keskittyä konkreettisiin, käsillä oleviin asioihin, kuten perheeseen ja ystäviin.

Perhesuhteissakaan ei vältytä konflikteilta, vaan maailman tapahtumat tulevat ruutujen läpi osaksi ihmisten arkea ja vuorovaikutusta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perheet ovat muuttaneet sekä maiden sisällä että ulkomaille, mitä kautta sukuihin on tullut paljon monikulttuurisuutta ja ylirajaisia toimintatapoja. Tätä pidetään periaatteessa hyvänä asiana, mutta konfliktioloissa tästä voi tulla myös henkinen rasite. Perheiden sisällä käydään neuvotteluja lojaalisuudesta eri valtioiden ja maailmankuvien välillä. Perheen jäsenet joutuvat etsimään erilaisia tapoja tulla toimeen maailmankuvaa koskevien näkemyserojen kanssa.

Vaikka mediassa toistuva ja myös tuotettu Venäjän ja lännen välinen ristiveto vaikuttaa voimakkaasti Suomen venäjänkielisten arkeen, on hyvä muistaa, että kaikki median käyttöä koskevat muutokset eivät suinkaan koske politiikkaa, vaan median käyttöön vaikuttavat myös muut ihmisten ajankäytön ja henkilökohtaisen elämän muutokset: vauvan syntyminen muuttaa median käyttöä, kuten myös työpaikan saaminen tai eläkkeelle jääminen. Valtaosa haastateltavien median käyttöön liittämistä konflikteista on varsin arkisia. Myös venäjänkielisissä perheissä pohditaan, mikä on lapsille sopiva ruutuaika, harmitellaan sitä, että televisiosta näyttää tulevan vain pelkkiä mainoksia ja sitä, että töiden jälkeen ei jaksa kuin romahtaa sohvalle roskaviihteen ääreen tai että hyvien elokuvien katsomiseen ei vain näytä jäävän aikaa arjen kiireiden keskellä.

Median kautta maailmanpolitiikka tulee osaksi Suomen venäjänkielisten arkea ja ihmissuhteita. Vaikuttaa siltä, että käynnissä olevan konfliktin ulkopuolelle ei voi jäädä. Haastateltavat pitävät medioita läpipolitisoituneina, jopa propagandistisina. Kuitenkin on hyvä muistaa, että politiikka on kuitenkin vain yksi osa Suomen venäjänkielisten suhdetta mediaan. Television ja netin pariin tullaan viihtymään ja viisastumaan. Myös ahdistavissa elämäntilanteissa mediasta haetaan lohtua ja seuraa. Näistä syystä voisi olla hyvä pohtia tarkemmin, ei vain uutisten, vaan myös viihdekäytön suhdetta maailmankuvan muodostumiseen.

Tiina Sotkasiira

YTT, tutkija

Kansallisten mediatilojen politisoitumisen tutkimusta

Vaikka laajamittainen maahanmuutto Suomeen on melko uusi asia, niin Suomessakin on jo pitempään tehty tutkimusta maahanmuuton ja median kytköksiin liittyen. Ensimmäisissä tutkimuksissa käsiteltiin enimmäkseen sitä, kuinka suomalaiset viestintävälineet, kuten aikakauslehdet, käsittelevät maahanmuuttoa, erilaisia maahanmuuttajaryhmiä  tai monikulttuurisuutta. Sittemmin maahanmuuttajat on nähty myös median käyttäjinä ja tekijöinä. Meillä on käytössämme tietoa siitä, mitä mediaa ja millaisia mediasisältöjä maassamme asuvat erilaiset maahanmuuttajaryhmät käyttävät. Pikku hiljaa on siirrytty mediatekstien tutkijaluennasta niiden vastaanoton tutkimiseen. Myös suomalaisuuden ja muiden kansallisten identiteettien muodostuminen mediassa on alkanut kiinnostaa tutkijoita.

Tampereen yliopistossa tehtyjen tutkimusten  mukaan suurin osa maahanmuuttajista seuraa sekä suomalaisia että entisen kotimaansa televisiokanavia. Niiden ohjelmatarjonnan ajatellaan täydentävän toisiaan. Maahanmuuttajat arvioivat, että suomalaiset uutiset eivät kerro riittävästi entisen kotimaan tapahtumista, mutta toisaalta niiden avulla pääsee paremmin sisään nykyiseen arkeen liittyviin asioihin. Suomen televisio tarjoaa mahdollisuuden myös suomen kielen opiskeluun.

Toisaalta maahanmuuttajat eivät Suomessa toimi pelkästään perinteisen median varassa . Uudet teknologiat mahdollistavat uudentyyppisen, säännöllisen ja henkilökohtaisen, yhteydenpidon matkojenkin päähän. Ne myös tekevät mahdolliseksi seurata uutistapahtumia globaalisti ja reaaliajassa. Näiden transnationaalisten mediatilojen tutkimus avaa uusia näkökulmia maahanmuuttajien tilanteeseen. Maahanmuuttajien mediankäyttöä ei ole mielekästä tarkastella ainoastaan suhteessa heidän nykyiseen asuinmaahansa, vaan on syytä ottaa huomioon myös ne monenlaiset sidokset, joita maahanmuuttajilla on lähtömaihinsa. Siteet voivat olla psykologisia, identiteetteihin liittyviä, mutta useimmiten ne ovat myös käytännöllisiä ja konkreettisia, kuten perhe- ja sukulaisuussuhteita. Myös taloudellisia ja poliittisia suhteita pidetään yllä valtiorajojen yli.

Eläminen transnationaalissa mediatilassa ei ole mutkatonta. Lotta Haikkola esimerkiksi puhuu Nadje Al-Alin tutkimukseen viitaten pakotetusta transnationaalisuudesta tilanteissa, joissa nuoret maahanmuuttajat joutuvat median kautta vastentahtoisesti suuntaamaan huomionsa entisen kotimaansa tilanteeseen. Tällöin vanhempien median käyttö ja kiinnostus yhteydenpitoon ohjaa kaikkien perheenjäsenten median käyttöä. TV on nuorten toiveista huolimatta päällä ja välittää ohjelmia lähtömaasta, vaikka nuoret haluaisivat katsoa Suomen TV:n ohjelmaa.

Syksyllä 2015 käynnistyneessä tutkimushankkeessa Suomen venäläiset median käyttäjinä  lähdemme liikkeelle siitä oletuksesta, että transnationaalissa mediatilassa eläminen on erityisen haasteellista silloin, kun maahanmuuttajan lähtömaan ja uuden kotimaan kansalliset, vaikkakin monin tavoin ylirajaiset, mediatilat ovat vahvasti politisoituneet. Tällöin entisen ja nykyisen kotimaan uutis- ja muu mediatarjonta eivät välttämättä täydennäkään toisiaan, vaan voivat aiheuttaa stressiä yksilöille ja jännitteitä heidän välilleen. Venäjän mediatilan kehitystä neuvostoajan jälkeisinä vuosina on kuvattu ristiriitaiseksi. Vaikka valtio on tiukentanut otettaan virallisesta mediasta, erityisesti televisiokanavista, niin niiden rinnalle on kehittynyt aktiivinen kansalaisjournalismi, jota voidaan kuvata esimerkiksi blogisaatio-käsitteellä. On selvää, että mediaa pidetään merkittävänä kansallisen identiteetin kannalta ja siksi sen käyttöön halutaan Venäjän valtion toimesta vaikuttaa. Tämä koskee myös Venäjän valtion rajojen ulkopuolella asuvia venäläisiä.

Toisaalta myös Suomen valtiolla on kiinnostusta ohjata maahanmuuttajien median käyttöä. Mediakasvatus halutaan ottaa osaksi maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta ja kuten Niina Uusitalon tutkimus on osoittanut, medialukutaitoa kehittämällä halutaan parantaa kansalaisten kysyä itsehallinnointiin. Muun muassa näitä näkökulmia tutkimusprojektimme käsittelee.

**

Olemme viime viikkoina keränneet haastattelemalla aineistoa suomenvenäläisiltä, jotka ovat halukkaita kertomaan, millaista heidän median käyttönsä on ja kuinka se on muuttunut Suomeen tulon jälkeen.  Kun aineistonkeruu valmistuu, tulen tässä blogissa kertomaan tiivistetysti tutkimuksemme tuloksia. Kiinnostuneet, pysykää siis kuulolla!

Tiina Sotkasiira

Tutkija, Itä-Suomen yliopisto