Vieraskyn\u00e4ss\u00e4 Riia Hoppanian ja Sanna Vehvil\u00e4isen dialogi, joka l\u00e4hti liikkeelle Riian ohjausvuorovaikutuksen havainnointiteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 yliopistollisessa Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa 2020. Riia ty\u00f6skentelee uravalmentajana Vantaan ty\u00f6llisyyspalveluiden Luotsi-hankkeessa yli 30-vuotiaiden pitk\u00e4aikaisty\u00f6tt\u00f6mien parissa.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
RIIA: Vuorovaikutus asiakasty\u00f6ss\u00e4 -opintojaksolla sain havainnoida omaa ohjausvuorovaikutustani usean kuukauden ajan. Huomasin, ett\u00e4 hiljaisuus ohjaustilanteissa oli minulle haastavaa. Ohjattavan ollessa hiljaa omat ep\u00e4varmuudet aktivoituivat ja ajatukset l\u00e4htiv\u00e4t laukkaamaan: Ehk\u00e4 ohjattava ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 kysyin? Kysyink\u00f6 jotain typer\u00e4\u00e4 tai ep\u00e4olennaista? Miksei h\u00e4n halua vastata? Oli vaikeaa luottaa siihen, ett\u00e4 kysymykseni kuultiin ja ett\u00e4 hiljaisuudessa tapahtui asioita. Aloin nopeasti tehd\u00e4 jatkokysymyksi\u00e4 ja muotoilla kysymyst\u00e4 uudelleen. Saatoin tarjota vastausvaihtoehtoja tai siirty\u00e4 puhumaan seuraavasta asiasta. Havainnointijakso alkoi samoihin aikoihin, kun siirryimme kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 et\u00e4tapaamisiin ohjattavien kanssa. Puhelimessa hiljaiset hetket viel\u00e4 korostuivat ilmeiden ja eleiden puuttuessa.\u00a0<\/em><\/p>\n SANNA: Se, ett\u00e4 kysyj\u00e4 alkaa esitt\u00e4\u00e4 jatkokysymyksi\u00e4 tai muotoilla kysymyst\u00e4 uudelleen, on tavanomainen arkikeskustelun k\u00e4yt\u00e4nne. Se liittyy niin kutsuttuihin vieruspareihin (esim. Per\u00e4kyl\u00e4 & Stevanovic 2016). Kysymys on toiminto, joka kutsuu vastausta seuraavassa vuorossa. Jos t\u00e4m\u00e4 ei toteudu, keskustelijat tyypillisesti yritt\u00e4v\u00e4t korjata asiaa. Suhteellisen pienikin tauko tulkitaan keskustelun sujuvuuden ongelmaksi ja ongelmalle tehd\u00e4\u00e4n heti jotain: selvennet\u00e4\u00e4n, helpotetaan kysymykseen vastaamista, vaihdetaan aihetta. Ammatillisissa tilanteissa t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan aina auta.<\/p>\n Psykoterapiassa lienee pidempi perinne tulkita hiljaisuudet ja muut \u201csujuvuusongelmat\u201d luonnolliseksi osaksi ty\u00f6skentely\u00e4. Ohjausty\u00f6ss\u00e4 pitk\u00e4t hiljaisuudet voivat muodostaa ongelman. Hiljaisuus voi olla ahdistavaa molemmille osapuolille, ja paine kasvaa molempien mieless\u00e4.\u00a0Kysymykseksi tulee, kenen vastuulla on vied\u00e4 tilannetta eteenp\u00e4in.<\/p>\n <\/p>\n RIIA: Havainnoinnin edetess\u00e4 aloin tietoisesti keskitty\u00e4 siihen, ett\u00e4 annan enemm\u00e4n aikaa hiljaisuudelle ja asiakkaan pohdinnalle. Huomasin toimintaimpulssit itsess\u00e4ni, mutta jatkokysymysten sijaan keskityin olemaan my\u00f6s itse hiljaa. Esimerkiksi tietoinen hengitt\u00e4minen auttoi pysym\u00e4\u00e4n tilanteessa l\u00e4sn\u00e4 olevana ja hillitsi hiljaisuuden ylianalysointia. Kun siedin hiljaisuutta paremmin, sain yll\u00e4tty\u00e4 siit\u00e4, miten usein sielt\u00e4 lopulta nousi vastaus, ohjattavan oma mielipide ja \u00e4\u00e4ni. N\u00e4m\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t minulta kuulematta, kun t\u00e4ytin tilan ja kiirehdin eteenp\u00e4in liian nopeasti.\u00a0<\/em><\/p>\n SANNA: Mit\u00e4 vaatii, ett\u00e4 hiljaisuuden voikin tulkita miettimisrauhana? Ehk\u00e4 siin\u00e4 ensinn\u00e4kin molemmin puolin totutaan toisenlaiseen keskustelun rytmiin, jossa voi olla verkkaisuutta ja pohdintaa. Voi olla my\u00f6s, ett\u00e4 ohjaaja selvent\u00e4\u00e4 asiaa sanomalla \u00e4\u00e4neen jotain keskustelun rytmist\u00e4 ja miettimisrauhasta. \u201cMietit\u00e4\u00e4n rauhassa t\u00e4t\u00e4, ei haittaa, jos et heti saa ajatuksesta kiinni.\u201d<\/p>\n <\/p>\n RIIA: Havainnointiteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 huomasin my\u00f6s, miten passiiviset ja paikoillaan, \u201cei tiet\u00e4misen\u201d -tilassa pysyttelev\u00e4t ohjattavat haastoivat minua ohjaajana. \u201cEi tiet\u00e4misell\u00e4\u201d tarkoitan sit\u00e4, kun ohjattava ei jostain syyst\u00e4 halunnut tai pystynyt tutkimaan asioita, joita pyysin h\u00e4nt\u00e4 tutkimaan kanssani. Vastaukset olivat v\u00e4lttelevi\u00e4 ja \u201cen tii\u00e4\u201d, \u201cen osaa sanoa\u201d -vastaus tuli l\u00e4hes automaattisesti. Tuntui, kuin tiedon edess\u00e4 olisi ollut muuri, jonka taakse ohjattava ei ollut halukas katsomaan. N\u00e4iss\u00e4 tilanteissa tunsin olevani tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. En p\u00e4\u00e4ssyt kiinni ohjattavan sis\u00e4iseen maailmaan, enk\u00e4 tiennyt miten tai mihin suuntaan edet\u00e4 ohjauksessa. Havainnoin, miten monin tavoin yritin vaikuttaa ohjattaviin. Yritin houkutella heit\u00e4 osallistumaan. Tarjosin vaihtoehtoja. Kehuin, kannustin ja yritin l\u00e4hes v\u00e4kisin keksi\u00e4 jotain positiivista ja rakentavaa. Yritin provosoimalla saada esiin reaktioita. Joskus jopa \u201cuhkailin\u201d sill\u00e4, ett\u00e4 emme ehk\u00e4 voi jatkaa, kun mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu. Yritin asettaa rajoja ja raameja ohjaukselle ja sitten kuitenkin palasin taas houkuttelemaan ja tarjoamaan vaihtoehtoja.\u00a0<\/em><\/p>\n SANNA: Tunnistan ilmi\u00f6n paitsi ohjauskokemuksistani, my\u00f6s tutkimuksistani. V\u00e4it\u00f6skirjassa (1999; 2001) tutkimassani aineistossa ohjaavan koulutuksen ohjaustilanteissa\u00a0tuotettiin toimintasuunnitelmia ohjattaville. Nimesin t\u00e4llaiset jaksot suunnittelujaksoiksi. Ne toimivat niin, ett\u00e4 ohjaajan kysymys viritti \u201dprojektin\u201d (\u201dno mit\u00e4s sitten kurssin j\u00e4lkeen\u201d; \u201dmit\u00e4s aiot tehd\u00e4 seuraavan parin viikon ajan\u201d). Suunnittelujakso rakentui ratkomaan ohjaajan esiin nostamaa ongelmaa, jota k\u00e4siteltiin ohjattavan omien ideoiden ja ohjaajan neuvojen kautta. Useissa esimerkeiss\u00e4 ohjattava toistuvasti v\u00e4isteli ohjaajan ideoita (\u201cnii… en tii\u00e4\u201d). T\u00e4ll\u00f6in ohjaaja alkoi neuvomalla tarjoilla erilaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat edustaa j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 toimintasuunnitelmaa. Ohjattava ei my\u00f6ntynyt ideoihin, muttei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarttunut itse suunnitteluun esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ideoitaan. (Vehvil\u00e4inen 2001, 210; my\u00f6s Hutchby 2007).<\/p>\n Mikael Leiman, dialogisen ohjaustavan kehitt\u00e4j\u00e4 ja teoreetikko, opastaa ohjaajaa havainnoimaan sit\u00e4, mink\u00e4 kohteen kanssa ohjattava on tekemisiss\u00e4 puheessaan ja ilmaisussaan (Leiman 2015b). Ohjauksen ytimess\u00e4 on p\u00e4\u00e4st\u00e4 tarkastelemaan niit\u00e4 asioita, joihin asiakas on suhteessa. Kun h\u00e4n ilmaisee hyvin v\u00e4h\u00e4n tai v\u00e4ist\u00e4\u00e4 vuorovaikutukseen asettumista, joudumme odottamaan ja etsim\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 kokeillen ja kuunnellen. Hiljaisuudessaankin asiakas on suhteessa johonkin. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 kommunikoimaan asiakkaalle, ett\u00e4 meit\u00e4 kiinnostaa juuri se, miten asiat h\u00e4nelle n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t.<\/p>\n <\/p>\n RIIA: Nyt pohdin, olenko yritt\u00e4nyt johdattaa ohjattavia kohti tavoitteita, jotka eiv\u00e4t ole heid\u00e4n omiaan? Olenko ohjannut omista poluttamistavoitteistani k\u00e4sin ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt jo valmiiksi, mik\u00e4 ohjauksen lopputuloksen tulisi olla? Pohdin my\u00f6s, mit\u00e4 syit\u00e4 ohjattavien passiivisuuden, v\u00e4lttelyn ja ei-tiet\u00e4misen takana on? Kenties ep\u00e4onnistumisia ja pettymyksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4n varrella? Ohittamisia kaltaisteni asiantuntijoiden taholta? Pohdin, miten ohjaus olisi edennyt, jos olisin osannut paremmin l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle ohjattavan todellisuudesta k\u00e4sin. Mit\u00e4 tavoitteita sielt\u00e4 olisi noussut? <\/em><\/p>\n \u00a0<\/em>Norman Amundsen (2003, 29) kirjoittaa: \u201cAsiakkaat eiv\u00e4t aina suhtaudu my\u00f6nteisesti ohjaajien haluun olla heille avuksi. Joskus ohjaaja voi joutua ns. kolmiotilanteeseen, jossa h\u00e4n haluaa innokkaasti pelastaa asiakkaansa, joka valitettavasti ei toimi odotusten mukaisesti ja lopulta pelastusyritykset valuvat tyhjiin. T\u00e4m\u00e4 johtaa turhautumiseen ja ohjaajasta tulee pelastajan sijasta pikemminkin vainoaja, kun h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 pelastaa asiakkaansa v\u00e4kisin.\u201d\u00a0 T\u00e4m\u00e4n p\u00e4tk\u00e4n lukeminen kolahti, nauratti ja h\u00e4vetti. Tunnistan tuon vahvan auttamishalun itsess\u00e4ni.\u00a0<\/em><\/p>\n Olen my\u00f6s yritt\u00e4nyt ratkoa ohjattavan passiivisuutta, hiljaisuutta ja tekem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 oman toimintani kautta. Yleens\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 itse viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n tai kokeilemalla taas jotain uutta l\u00e4hestymistapaa. En ole osannut suoraan ottaa puheeksi vuorovaikutuksen etenem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tai pyyt\u00e4\u00e4 ohjattavaa pohtimaan tarkemmin, mit\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 tapahtuu silloin, kun \u201cmit\u00e4\u00e4n ei tapahdu\u201d. Olen ottanut vastuun ohjausprosessista itselleni sen sijaan, ett\u00e4 ohjaus olisi ollut yhteisty\u00f6t\u00e4. Kysym\u00e4ll\u00e4 suoraan olisin ehk\u00e4 saanut tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ohjattavassa tapahtuu ja miten h\u00e4n haluaisi edet\u00e4. Miksi se on ollut niin vaikeaa?\u00a0<\/em><\/p>\n SANNA: Toinen t\u00e4rke\u00e4 asia onkin t\u00e4m\u00e4 yhteisty\u00f6suhteen ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n kysymys. Onko toinen alkujaankaan sitoutunut siihen?\u00a0 V\u00e4it\u00f6skirjani ohjaavan koulutuksen asiakkaat, jotka torjuivat ohjaajan neuvoyrityksi\u00e4 ja j\u00e4ttiv\u00e4t vastuun keskustelun etenemisest\u00e4 ohjaajalle, eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kohdelleet h\u00e4nen viritt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6skentelyongelmaa relevanttina. Mit\u00e4 ohjattavalla siis on meneill\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 keskeisen\u00e4, mihin h\u00e4n ON sitoutunut?<\/p>\n <\/p>\n RIIA: Leiman kirjoittaa (2015a, 32) ”Yhteys tapahtuu, jos on tapahtuakseen. (\u2026) Yhteyden muodostumista t\u00e4ytyy odottaa, jos ihminen varoo yhteyteen asettumista; h\u00e4nell\u00e4 on siihen hyv\u00e4 syy, jota ei voi tiet\u00e4\u00e4. Syy voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 tilanteessa jollakin tavoin. Juuri t\u00e4ll\u00f6in ajoituksesta tulee erityisen t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 jos yhteyden muodostumista alkaa tyrkytt\u00e4\u00e4, ohjattava usein vet\u00e4ytyy tai tulee vihaiseksi sek\u00e4 \u00e4rtyneeksi ja yhteyteen pyrkiminen h\u00e4iritsee h\u00e4nt\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n SANNA: V\u00e4kisin ei voi edet\u00e4. Olemme koulutuksessa keskustelleet, ett\u00e4 vuorovaikutuksen estett\u00e4 voi \u201cformuloida\u201d. Formulointi tarkoittaa keskustelunanalyysiss\u00e4 peilaavaa vuoroa: ohjaaja summaa ja nostaa tarkasteluun sen, mit\u00e4 toinen on juuri sanonut (esim. Weiste & Per\u00e4kyl\u00e4 2013).\u00a0T\u00e4m\u00e4 yleens\u00e4 kutsuu ohjattavalta lis\u00e4\u00e4 kuvauksia puheena olevasta asiasta. Jos keskustelussa ei ole edetty ja ohjattava vaikenee, ohjaajan luonnehdinta kuulemastaan voi k\u00e4sitell\u00e4 nimenomaan t\u00e4t\u00e4. Esimerkiksi: \u201dN\u00e4m\u00e4 kysymykset ei taida oikein nyt auttaa miettim\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 asiaa. Mik\u00e4 sua mietitytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4?\u201d Katja Havukaisen dialogista ohjausta k\u00e4sittelev\u00e4 teksti kuvaa kauniisti t\u00e4llaista tilannetta, kun ohjaaja rohkenee ottaa puheeksi sen, ett\u00e4 toinen on ollut hiljaa (Havukainen 2015).<\/p>\n Kun ohjaaja katsoo v\u00e4lill\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, h\u00e4n tunnistaa, mihin h\u00e4n itse on suhteessa, mihin h\u00e4n on reagoimassa. Jos h\u00e4nest\u00e4 v\u00e4littyy, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole suorituspainetta, ohjattavan on helpompi tuoda ohjaustilanteeseen niit\u00e4 asioita, jotka ovat merkityksellisi\u00e4 ty\u00f6skentelyn kannalta, vaikka ne olisivat vaikeita.<\/p>\n <\/p>\n RIIA: Oman ohjausvuorovaikutuksen havainnoiminen on ollut paljastavaa. Se on ollut v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta samalla eritt\u00e4in arvokasta. Olen saanut seurata, miten tietyiss\u00e4 ohjaustilanteissa minussa her\u00e4\u00e4 ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 tunteita: ep\u00e4varmuutta, riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, vaativuutta, jopa turvattomuutta. Tunnistan, ett\u00e4 haluaisin kovasti kyet\u00e4 auttamaan ohjattaviani ja samaan aikaan haluaisin saavuttaa ty\u00f6lleni asetetut tavoitteet. N\u00e4iden tunteiden, toiveiden ja ristiriitojen n\u00e4kyv\u00e4ksi tuleminen on tuntunut t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4. Toivon, ett\u00e4 osaan jatkossa paremmin antaa ohjattaville heid\u00e4n tarvitsemansa ajan ja tilan, mutta my\u00f6s vastuuta omasta prosessistaan. Hiljaisuus, passiivisuus ja niiden kanssa tasapainottelu on edelleen vaikeaa. Haluan kuitenkin suhtautua itseeni ja ohjattaviini uteliaisuudella ja my\u00f6t\u00e4tunnolla ja luottaa siihen, ett\u00e4 me molemmat haluamme edet\u00e4 ohjauksessa.\u00a0<\/em><\/p>\n <\/p>\n Kirjallisuus<\/strong><\/p>\n Amundsen, Norman. 2003. Aktiivinen ohjaus – opas uraohjauksen ammattilaisille.<\/p>\n Havukainen, K. 2015. Sanaton vuorovaikutus ja dialogisuus. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.<\/p>\n Hutchby, I. 2007. The Discourse of child counselling. John Benjamins Publishing.<\/p>\n Leiman, M. 2105a. Dialogisen hahmotustavan k\u00e4sitteelliset v\u00e4lineet. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.<\/p>\n Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.<\/p>\n Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.<\/p>\n Per\u00e4kyl\u00e4, A. & Stevanovic, M. 2016. Kehollinen l\u00e4sn\u00e4olo. Teoksessa M. Stevanovic & C. Lindholm. (toim.) Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n Vehvil\u00e4inen, S. 1999. Structures of counselling interaction. University of Helsinki, Faculty of Education.<\/p>\n Vehvil\u00e4inen, S. 2001. Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n Vehvil\u00e4inen, S. 2014. Ohjausty\u00f6n opas. Yhteisty\u00f6ss\u00e4 kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n Weiste, E. & Per\u00e4kyl\u00e4, A. 2013. A comparative conversation analytic study of formulations in psychoanalysis and cognitive psychotherapy.\u00a0 Research on Language and Social Interaction 46(4): 299\u2013321.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vieraskyn\u00e4ss\u00e4 Riia Hoppanian ja Sanna Vehvil\u00e4isen dialogi, joka l\u00e4hti liikkeelle Riian ohjausvuorovaikutuksen havainnointiteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 yliopistollisessa Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa 2020. Riia ty\u00f6skentelee uravalmentajana Vantaan ty\u00f6llisyyspalveluiden Luotsi-hankkeessa yli 30-vuotiaiden pitk\u00e4aikaisty\u00f6tt\u00f6mien parissa. Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus ohjauksessa RIIA: Vuorovaikutus asiakasty\u00f6ss\u00e4 -opintojaksolla sain havainnoida omaa ohjausvuorovaikutustani usean kuukauden ajan. Huomasin, ett\u00e4 hiljaisuus ohjaustilanteissa oli minulle haastavaa. Ohjattavan ollessa hiljaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-732","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"acf":[],"yoast_head":"\n