Hyvää Itämeripäivää!
(Blogikirjoitus alunperin julkaistu 25.8.2021, osoitteessa: https://www.uef.fi/fi/artikkeli/blogi-hyvaa-itameripaivaa)
Teksti: Helena Jäntti | Kuvitus: Helena Jäntti
Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön vuonna 2019 käynnistämä jokavuotinen tekoja ja ajatuksia inspiroiva, kansainvälinen Itämeren juhlapäivä. Päivän tavoitteena on nostaa Itämeri ykkösaiheeksi yhtenä päivänä vuodessa, opettaa sen luonnosta, kulttuurista ja historiasta sekä juhlistaa Itämeren monimuotoisuutta.
Itämeri on ainutlaatuinen meri, jossa suolapitoisuus vaihtelee Tanskan salmien noin kolmesta prosentista Pohjanlahden 0,3 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että suolainen vesi Itämereen tulee Pohjanmereltä Tanskan salmien kautta ja mentäessä kohti pohjoista suolapitoisuus laimenee Itämeren valuma-alueelta tulevan makean veden vuoksi. Suolapitoisuuden laimenemisen vuoksi Itämeren vesipatsas on kerrostunut suolapitoisuuden suhteen. Tiheä ja suolainen Tanskan salmista tuleva vesi painuu Itämeren syvänteisiin ja keveämpi valuma-alueelta tuleva makea vesi säilyy pinnassa. Tiheyserot suolaisen ja makean veden välillä estävät vesipatsaan sekoittumisen, mikä toisi happea pohjan läheiseen veteen. Tämän vuoksi Itämeressä jo luonnostaan hapettomia alueita, mutta alueiden laajenemisen on todettu johtuvan ihmistoiminnasta.
Itämeren valuma-alueen pinta-ala on noin kuusi kertaa suurempi kuin meren pinta-ala ja siellä asuu n. 85 miljoonaa asukasta. Luonnollisesti näin suuri ihmismäärä on vaikuttanut voimakkaasti Itämeren tilaan ja Itämerellä onkin kyseenalainen maailman saastuneimman meren titteli. Miten me itäsuomalaiset voimme vaikuttaa Itämeren tilaan, lähes 400 kilometrin päässä meren rannasta? Vastaus on varsin helppo: pitämällä kunnossa meitä lähellä olevat vesistöt. Kuten yllä todettiin, Itämereen valuu vettä ja sen mukana haitallisia aineita varsin laajalta alueelta, myös täältä Itä-Suomesta. Valuma-alueella olevat järvet kuitenkin poistavat ja pidättävät haitallisia aineita niin etteivät ne päädy kokonaisuudessaan Itämereen. Esimerkiksi Kallavedelle tulee runsaasti vesistöjä rehevöittävää fosforia maatalousvaltaiselta Iisalmen reitiltä, mutta on arvioitu, että noin kolmannes tästä fosforista pidättyy tai poistuu Kallavedessä. Pitämällä Kallavesi hyvässä tilassa siten, että se poistaa eikä tuota haitallisia ravinteita, emme suojele ainoastaan Kallavettä vaan myös Itämerta.
Laaja valuma-alue luo Itämeren suojelulle haasteita. Itämeren suojelutoimenpiteiden tulee tapahtua suureksi osaksi valuma-alueella, joka on kaukana meren rannasta. Tästä johtuen paikallisten toimijoiden motivointi toimenpiteisiin ei ole helppoa. Itämeri onkin oivallinen esimerkki siitä, miten vesien suojeluun liittyvien ongelmien ratkaisuun tarvitaan monitieteistä osaamista. Ei riitä, että Itämerta kuormittavat päästölähteet tunnetaan ja niiden poistamiseen kehitetään tekniset ratkaisut. Itämeren ongelmien ratkaisuun tarvitaan myös oikeudellista sääntelyä, tuntemusta ihmisten käyttäytymisestä, poliittista ohjausta sekä taloudellisia kannustumia. Tämän tyyppinen monitieteinen osaaminen on keskiössä UEF Water -tutkimusohjelmassa, ja ohjelmassa tehtävällä tutkimukselle vaikutetaan paikallisten vesistöjen lisäksi myös Itämeren tilaan.
UEF Water eli Vesivarojen kestävä yhteiskäyttö (WATER) -tutkimusyhteisö yhdistää laaja-alaisesti Itä-Suomen yliopiston vesitutkijoita ja tutkimusryhmiä. Tavoitteena on tehdä kansainvälisesti korkeatasoista vesialan tutkimusta, kouluttaa vesialan osaajia sekä parantaa vesivarojen kestävää ja vastuullista yhteiskäyttöä yhdistämällä tutkijoiden osaamista yli laitos- ja tiedekuntarajojen.