Kesäluokkaretki Jyväskylään

Jkl_kättely
Tervetuloa! Tietopalvelupäällikkö Mirja Laitinen ja informaatikko Irene Ylönen kättelevät Helena Silvennoinen-Kuikan ja Tomi Rostin. Kuva: Tapani Toivanen

”Miksei me koskaan käydä missään?”, oli tietoasiantuntijamme puuskahtanut esinaiselleen. Tästä kehkeytyi ajatus lähteä benchmarkkaamaan Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita. Onhan kirjastomme tämän vuoden painopiste tutkijapalvelut eli tutkijoille ja tohtorikoulutettaville tarjottavien palveluiden kehittäminen. Muitakin yhteisiä intressejä meillä on, OKM antoi vastikään hankerahaa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen yhteiselle avoimen rinnakkaistallentamisen kehittämishankkeelle.

Yhdeksänhenkinen luokkaretkueemme Joensuun ja Kuopion kampuksilta toivotettiin tervetulleeksi Seminaarinmäelle. Vilkas keskustelu alkoi jo esittelykierroksen aikana. Jyväskylän yliopiston kirjaston koulutustarjontaa esitteli koulutussuunnittelija Eeva Koponen. Tiedonhaun ja -hallinnan opetus on nykyään korkeakoulukirjastojen perustoiminto, mutta virkistävää on kuulla, miten samat asiat voi tehdä toisinkin. Omassa yliopistossamme olemme hyvissä asemissa: meidät on tunnustettu opetusta antavaksi yksiköksi. Suurin osa opetuksestamme sisältyy tiedekuntien opetussuunnitelmiin.

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen
Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Palvelupaletti uusiksi – osaaminen uusiksi

Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita koordinoi informaatikko Marja Kokko. Hänen esittelemänsä asiat ovat sinänsä tuttuja. Tarvitaan syventämistä ja syventymistä, jotta osaaminen kasvaisi ja selkiytyisi niin henkilökohtaisella kuin tarjottavien palveluiden tasolla. Mutta pitääkö kaikkien tietää kaikki, vai jotain kaikesta? Erikoistutaanko? Mennäänkö tieteenalakohtainen vastuu vai generalistinen tietoasiantuntijuus edellä?

Rinnakkaistallentamisprojektin alkuaskelia esitteli julkaisupäällikkö Pekka Olsbo. Nopeasti on huomattu, kuinka läheisesti tieteellinen julkaiseminen linkittyy tietopalveluihin, julkaisujen arviointiin, tiedonhankintaan ja -hallintaan. Kun kirjastot ovat nämä kontolleen ottaneet, muovaavat ne myös kirjasto-organisaatioita.

Yliopistojen toimintatavat ja trendit muovaavat myös kirjaston työskentelytapoja. Tietoammattilaisen työnkuva ei ole selkeä ja rajattu, kuten ehkä joskus on ollut. Työ monipuolistuu, pirstaloituu, nopeutuu.

Kirjastolaisen perustyötä on tietoaineistojen tiedonhankinta ja –hallinta, aineiston hankinta ja käyttöön saattaminen, painettu/elektroninen… Näistäkin on puhuttu jo pitkään: open access, avoin tiede, tutkimusetiikka, tekijänoikeudet. Tieteellinen julkaiseminen, julkaisujen arviointi, niiden vaikuttavuuden arviointi, tutkijan näkyvyys, bibliometriikka, altmetriikka, tutkimusdatan tallentaminen ja käyttö – tuttua asiaa sinänsä, mutta paljon on opiskeltavaa. Painopiste on siirtymässä julkaisemisen ja tieteen avoimuuden kysymyksiin. Tietoasiantuntija mieluummin ennakoi kuin seuraa trendejä. Tarvitaan uudistuneita palveluita ja toimintoja vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Jyväskyläläisten ratkaisut antoivat hyvää pohjaa miettiä, kuinka edetä omien tutkijapalveluiden muotoilemisessa. Tällä hetkellä ne konkretisoituvat mm. tohtorikouluun sisältyvissä tiedonhaun sekä julkaisutoiminnan ja tutkimuksen arvioinnin kursseissa. Oppiaineille tarjotaan palveluita julkaisemiseen, tutkimusdatan hallintaan ja bibliometriseen analyysiin. Kirjaston tutkimuksen tuen verkkosivuille on kerätty ohjeita ja linkkejä, jotka tarjoavat paitsi tietoa, myös maistiaisia aiheen monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta.

Yhdessä olemme enemmän kuin toistemme summa

Luokkaretkeläiset. Kuva: Tapani Toivanen
Luokkaretkeläiset kirjaston kulmilla. Kuva: Tapani Toivanen

Verkkosivujen kautta voimme helposti vertailla ja tutkia toistemme palveluita, ja yhteydenotto on helppoa. Mutta kun tapaamme kasvokkain keskustellen, saamme huiman paljon ajatuksia, ideoita ja virkistynyttä mieltä. Yhtä mieltä olimme siitä, että verkostoituminen on yksi tärkeimpiä työkalujamme. Siinä kehitetään oman kirjaston ja koko kirjastoverkon työtä, tavoitteita ja osaamista. Siinä vastataan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Nykyisin työnkuvaltaan lähin työtoveri saattaa löytyä toisesta yliopistokirjastosta.Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston kirjaston kollegoita antoisasta kohtaamisesta! Pidämme mielessä suunnitelmat lähteä yhdessä alan konferensseihin. Jyväskylän kesä riehaannutti meidät paluuretkeläiset vielä nauttimaan toistemme iloisesta seurasta ja tiivistämään keskinäistä verkostoamme.

Marja Aho

Tietoasiantuntija/Opetus- ja tietopalvelut

Näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille — Terveysalan II kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) järjesti Helsingissä 5.2.2015 yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa toisen Terveysalan kansallisen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumin. Teemana oli näyttöön perustuvan toiminnan implementointi.

Osallistujia
Symposium on alkamassa

Symposiumissa oli aamupäivällä kaikille yhteinen osuus: Järjestäjien edustajien avattua tilaisuuden toi valtiovallan eli STM:n tervehdyksen johtaja Taru Koivisto luomalla katsauksen sote-uudistukseen näyttöön perustuvan toiminnan kannalta. Kolme implementoitia eri näkökulmista tarkastellutta esitystä — Arja Holopaisen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi eurooppalaisesta näkökulmasta, Sanna Salanterän Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi tieteentekijän näkökulmasta ja Pirjo Kejosen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi hoidon tulosten näkökulmasta — antoivat yhdessä kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvan toiminnan jalkauttamisen vaiheista ja tilanteesta.

Yhtenaiset kaytannot
Yhteistyöllä kohti yhteinäisiä näyttöön perustuvia käytäntöjä
Terveydenhuolto maksaa
Terveydenhuollon kustannukset ovat suuria. Näyttöön perustuvalla toiminnalla tavoitellaan mm. yhtenäisyyttä, tehokuutta ja tasa-arvoisuutta.

Lounaan jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen eri teemasessioon: Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta & Näyttöön perustuva toiminta kliinisessä päätöksenteossa. Puhuin teemasessiossa Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta aiheenani Näyttöön perustuva hoitotyö näkyväksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – tietoasiantuntijan rooli. Session toinen puhuja Tuula-Maria Rintala kertoi, miten näyttöön perustuva toiminta näkyy ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa ja opetuksessa, ja lopuksi Käypä hoidon päätoimittaja Jorma Komulainen loi hauskan mutta asiallisen katsauksen Näyttöhaukat-verkoston toimintaan.

Näyttöhaukat
Näyttöhaukat on verkosto.

Seminaari päättyi Tuomas Enbusken juontamaan vilkkaaseen paneelikeskusteluun aiheesta Missä menee asiantuntijan autonomian ja yhtenäisten toimintamallien raja?, panelisteina Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, Merja Merasto, Suomen sairaanhoitajaliitosta, Eeva-Liisa Moisio Satakunnan ammattikorkeakoulusta, Silja Paavola SuPerista, Anne Pitkäranta Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Riitta Simoila Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Viestiseina
Symposiumissa oli käytössä kätevä viestiseinä jolle sai kommentteja sekä twiittaamalla että tekstaamalla.

Tauoilla oli mahdollisuus tutustuaa posterinäyttelyyn ja verkostoitua. Symposiumin kuulijoista suurin osa oli terveydenhoitoalan ihmisiä tutkijoista ja johtajista kouluttajiin ja käytännön työntekijöihin. Muita kirjasto- ja tietopalvelualan ihmisiä en ainakaan havainnut, vaikka hyvä meidän on osallistua muihinkin kuin oman alamme seminaareihin. Symposiumin yhtenä tavoitteena oli osoittaa, että näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon eri tehtävissä toimiville riippumatta siitä, mihin ammattiryhmään he kuuluvat — siis myös meille, jotka heitä ohjaamme ja koulutamme tiedonhaussa.

Posterien aarella
Posterinäytely
  • Symposiumin ohjelma.
  • Symposiumin twiitit.
  • Symposiumin esitykset ovat valitettavasti salasanan takana vain osallistujien saatavilla.
  • Kolmas terveysalan kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium järjestetään 9.2.2017.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

Adrianmeren tuulia informaatiolukutaitoon

Kroatian Dubrovnikissa järjestettiin 20.-23.11.2014 järjestyksessään toinen informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi, ECIL 2014 (European Conference on Information Literacy). Eurooppalaisten lisäksi oli osanotto runsasta mm. Pohjois-Amerikasta ja Lähi-idästä. Osanottajia oli lähes kolmesataa 53 maasta.

Konferenssin tarkoitusta ja tutkimuskohteita kuvaavalta sivulta löytyy tyrmäävä listaus informaatiolukutaidon lajeista, alalajeista ja informaatiolukutaitotutkimuksen näkökulmista. Niistä päätellen informaatiolukutaito kattaa koko elämänilmiöiden kirjon, vai mitä sanotte näistä esimerkeistä:

  • informaatiolukutaito (IL) ja elinikäinen oppiminen
  • media- ja informaatiolukutaito (MIL)

    Featured image
    Dubrovnikin vanha kaupunki. Yhden iltapäivän voi nipistää konferenssista, jotta ehtii tutustua kohteeseenkin. Kuva Marja Aho
  • kansalaislukutaito
  • tieteellinen lukutaito
  • tieteidenvälinen IL
  • visuaalinen lukutaito
  • terveyslukutaito
  • IL eri konteksteissa (terveys, juristiikka, jne.)
  • työpaikan informaatiolukutaito
  • IL uusien teknologien käytössä (Web 2.0, Web 3.0., mobiiliteknologiat)
  • IL eri ikäryhmissä, koulutustasoilla tai monikulttuurisissa tai eettisissä ja sosiaalisissa yhteyksissä
  • IL ja demokratia, kansalaisuus, kestävä kehitys, sosiaalinen media

Mitä on informaatiolukutaito?

Keynote- ja muiden puhujien esityksissä keskusteltiin paljon sen määrittelystä, onko termi tai ilmiö päässyt ummehtumaan sisäänpäin lämpiäväksi, onko se liian kirjastokeskeinen. Onko informaatiolukutaidon käytännön ja tutkimuksen välillä kuilu, ja syväkin? Keitä kaikkia informaatiolukutaito koskee?

Eräs pääpuhujista, professori Tefko Saracevic, kiteytti informaatiolukutaidon mielestäni osuvasti: “Viime kädessä informaatiolukutaitoisia ovat ne, jotka ovat oppineet, kuinka oppia.” Myös David Bawden esitti keynote-puheessaan, että kyse ei ole niinkään tiedollisista taidoista ja kyvyistä, vaan siitä, että ymmärtää ja pystyy sopeutumaan muuttuviin teknologioihin (ja niiden mahdollisuuksiin). Siihen tarvitaan koulutusta ja ohjausta.

Andrew Whitworth venytti perinteistä IL-käsitystä kirjastoista ulospäin. IL on kaikkia varten, mutta sallitaanko dialogi, moniäänisyys, rajojen yli yltävä yhteinen kehittäminen? Kirjastokeskeisyydestä pääsee Whitworthin mukaan eroon vetämällä mukaan ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kriittisen pedagogiikan osaajia, ihmismaantieteen ja sosiologian opettajia, ammattiliittojen, opiskelija- ja kansalaisjärjestöjen osaajia.

Flipped, blended vai mixed?

Konferenssin ohjelma oli hyvin intensiivinen ja rakennettu siten, että yhteisten esitysten jälkeen oli useita rinnakkaisia sessioita. Teemoina oli mm. informaatiolukutaidon tutkimus ja teoreettinen konteksti, elinikäinen oppiminen, opetus, ohjaus. Kenties suosituimpia olivat opetuksen ja ohjauksen parhaisiin käytänteisiin perehtyvät esitykset. Opetuksen kehittämisajatusten tueksi kuulin esityksiä mm. hybridistä, sulautuvasta (blended) tai käänteisestä (flipped) opetuksesta. Opiskelija tutustuu peruspaketteihin ennen ensimmäistä kontaktiopetusta, jolloin voidaan keskittyä hands-on –harjoitteluun ja oppimiskeskusteluun. Ennakko- tai välitehtävät voivat koostua teksteistä, videoista, omien taitojen arvioinnista, pienistä tehtävistä tai kyselyistä, tai pelin keinoin. Esimerkkejä siitä, kuinka tiivistetty yhteistyö laitosten kanssa on parantanut opetusta, vertaisoppimisen ja –opettajuuden hyödyistä niin ikään. Avoimia IL-oppimateriaaleja kehitellään jo maailmalla, mm. Tallaghtin teknologisessa instituutissa Irlannissa. Useita esityksiä oli myös nuorten ja lasten sosiaalisen median ja aineistojen käytöstä (esim. UCLAn kirjaston Diane Mizrachin väitöskirjatutkimus kandivaiheessa olevien opiskelijoiden painetun/e-aineiston käytöstä).

Mitä uusia ajatuksia itsellä heräsi?

Featured image
Viimeisenä päivänä oli konferenssihotellin kahviterassilla jo väljää. Kuva Marja Aho

Itselleni on menneen syksyn suurin oivallus ollut, kuinka tiedontarpeet ja tiedonhaun välineet voivat muuttua kertaheitolla työelämään siirryttäessä. Suppeimmillaan – tai perinteisimmillään – liitämme informaatiolukutaidot lähinnä tiedonhakutaitoihin. Omassa ympäristössämme, yliopiston tiedonhaun opetuksessa ja ohjauksessa, olemme tähän asti keskittyneet akateemisen tiedon hakuun ja arviointiin sekä tieteellisen tiedon ja julkaisujen maailmaan. Opetus tähtää opiskelijan menestykselliseen suoriutumiseen tieteellisen tutkielman teossa sekä muussa opiskelussa ja yliopistosta valmistumiseen tehokkaasti opiskellen. Olisiko aika ajatella tarkemmin sitäkin, mitä yliopistosta käytännön työelämään pullahtava opiskelija tarvitsee? Mitä informaatiolukutaitoja ihmiset työelämässä tarvitsevat? Mitä taitoja työnantaja odottaa, mitkä voisivat olla työnhaussa ja työn suorittamisessa edullisia taitoja?

Mitä on informaatiolukutaito jatkuvan koulutuksen tai elinikäisen oppimisen (lifelong learning) mittakaavassa ja miten me olemme siinä mukana? Näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan yksin kirjasto, vaan yliopiston on rakennettava yhteistyötä eri suuntiin, kehitettävä yliopiston ohjausagendaa, kontakteja työnantajiin. (Samaa kysymystä käsiteltiin UEF Oppimisympäristöt 2020 -seminaarissa elokuussa 2014, esim. Jarkko Tirrosen tutkimus. Opiskelijat toivovat opetuksen sisällöiltä parempaa työelämärelevanssin ja työelämän tarpeiden huomioimista.)

Tärkeä siirtymävaihe on opiskelijalle sekin, kun hän tulee lukiosta tai muun väylän kautta yliopistoon. Tiedämmekö, millaiset ovat hänen IL-taitonsa ja -valmiutensa, ja millainen tuki silloin on tarpeen? Kuuluuko suomalaisen koulun opetussuunnitelmaan media- ja informaatiolukutaidon edistäminen, ja onko kouluissa resursseja ja osaamista? Miten ja mistä esimerkiksi alakoulun opettajat tai aineopettajat ohjaavat hakemaan, käyttämään ja arvioimaan aineistoja oppimisen tueksi? Mitä välineitä tai aineistoja heillä on käytettävissä? Ohjelmointitaitojen lisäämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on ollut puhetta. Eiköhän ole tarpeen kartoittaa muidenkin IL-taitojen merkitystä ja tarvetta?

WP_20141020_023
Thordis Thorarinsdottir (oik.) ja Agusta Palsdottir Islannin yliopistosta kirjoittajan kanssa tervetulotilaisuudessa. Kuva Peter Birke

Konferenssilukutaitoa oppimassa

Dubrovnikiin lähtiessä koin, että minut oli lähetetty paitsi hakemaan asiatietoa ja oppia, myös näkemään ja oppimaan, kuinka suurissa kansainvälisissä konferensseissa toimitaan – ”konferenssilukutaitoa”. ECIL-konferenssin ilmapiiri oli avoin ja lämminhenkinen. Tuntematta kovin hyvin vastaavien tapahtumien tunnelmaa, yllätyin, kuinka helppoa oli lähestyä toisia osanottajia. Paikalla oli niin tutkijoita, informaatio-, kirjasto- ja media-alan asiantuntijoita, kouluttajia, eri alojen opettajia kuin päättäjiä. Oppiarvo tai asema ei ollut merkitsevä, vasta jälkikäteen käteen työnnetystä nimikortista saattoi käydä ilmi, että puheissa oli professori SejaSe. Niin ”virallisessa” kuin epävirallisemmassa ympäristössä oli luontevaa ryhtyä juttusille, ja ihmiset olivat kiinnostuneita toistensa taustoista, kiinnostuksen aiheista, tai konferenssin yhteisestä annista. Kokeneiden konferenssikettujen mukaan tämä konferenssi tuntuu saavuttaneen arvostetun aseman jo alussa, mikä ei ole aivan tavallista.

WP_20141022_005
Osanottajakartta. Kuva Marja Aho

Hedelmällisiä paikkoja unohtumattomille keskusteluille ja yhteisöllisyydelle soi ”virallisen” ohjelman ohella ulkopuolinen sosiaalinen ohjelma. Kahvi- ja lounastauot, bussimatkat illanviettoon tai lentokentälle, kaikki tilaisuudet olivat hyvässä käytössä. Samassa illallispöydässä tai tanssilattialla yhteislauluja hoilaten tutustuu toisiin eri tavoin kuin seminaarisalissa istuen.

Seuraava ECIL-konferenssi järjestetään Tallinnassa ensi syksynä. Teema on vihreä: Information Literacy, Media Literacy, Smart Lifestyle and Environmental Sustainability. Nyt on lähellä mahdollisuus lähteä suuremmallakin joukolla hakemaan innostusta ja eväitä omaan työhön!

Marja Aho
Tietoasiantuntija