Links

“Yliopistossa pitää aikuistua”, Vai onko näin?

 “Yliopistossa pitää aikuistua”, Vai onko näin?

Elettyäni fuksisyksyn kolmesti, ensin fuksina, sitten tuutorina ja lopulta seniori-tuutorina, olen tullut pohdiskelleeksi paljon opintojen alkuaikaa. Aloittavien opiskelijoiden käsitykset opiskelusta ja opiskelijaelämästä vaihtelevat laidasta laitaan, mutta päälimmäisenä tunteena, vaikkeivät kaikki sitä tohdi myöntääkään, tuntuu aina olevan jännitys.

34317-kuvia_299

Itse jännitin valtavasti opiskeluiden alkua, enkä todellakaan tiedä miksi. Tai ehkä alitajuisesti pelkäsin joutuvani jättämään lapsellisen ja kujeilevan Johannan taakseni ja aloittamaan elämäni vastuuntuntoisena aikuisena. Onneksi pelkoni osoittautuivat aivan turhiksi!

1911668_10203293103952346_1488629475_n

Ylipistoon tultuani henkinen ikäni on vain entisestään laskenut ja hauskaa on ollut ensimmäisestä päivästä alkaen. No okei, kyllä täällä joutuu töitäkin tekemään, mutta tenttimenestyksestä podetaan morkkista kollektiivisesti ja opettajatkin jaksavat tiettyyn rajaan asti naureskella opiskelijoiden toilailuille.  David Guettan, Akonin ja Ne-Yon sanoin, meninki on että Work Hard, Play Hard!

Entä kannattaako “aikuisekseksi” koskaan kasvaakaan? Tästä asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta esimerkiski innovatiivisuutta ruokkii juuri lapsenmielisyys ja vapaana laukkaava mielikuvistus. Olisko esimerkiski Applea tai Microsoftia saatu koskaan menestymään ilman hieman ufolta tuntuvia ideoita? Luovuus tarvitsee kaverikseen lapsellisen lennokkaan mielikuvituksen!

index

Oli miten oli, yliopistossa et ainakaan kasva aikuiseksi. Tai ainakin se on tässä ympäristössä hyvin hankalaa…

IMG-20140916-WA0040

Yliopistossa voi siis ihan huoletta olla “oma ihtensä vuan”. Disney leffailtoja, pomppulinnoja, kiipeilyseiniä, tenttejä, deadlineja ja bileitä odotellessa voit ehkä kuitenkin sen verran aikuistua, että kahlaat huolella pääsykoekirjat läpi. Lohdutuksen sanasena voin kutenkin sanoa, että puurtaminen palkitaan moninkertaisesti!

PS. Studia-messuilla tavataan!

Johanna Behm/YHKA