Tag Archives: #uravalinnat

Hoitotieteen opiskelusta

Kun minulta kysytään mitä opiskelen ja vastaan, että preventiivistä hoitotiedettä, siitä seuraa usein jatkokysymyksiä. Ai mikä susta siis isona tulee? Tuleeko susta tutkija? Mitä se edes tarkoittaa? Liittyykö se jotenkin hoitotyöhön?

Aluksi pieni tietopaketti tiivistettynä:

Hoitotiede tutkii ja kehittää hoitotyötä, terveyden edistämistä, hoitotyön opettamista ja hoitotyön johtamista tieteen ja tutkimustyön ohjaamana. Opiskeltuaan Itä-Suomen yliopistossa hoitotiede pääaineenaan valmistuu asiantuntijaksi terveydenhuollon johtotehtäviin, opetustyöhön, terveyden edistämiseen tai tutkijaksi. Myös kansainvälisyyteen opiskelijoita valmennetaan ja kannustetaan koko opintojen ajan. Hoitotieteen opinnoissa voi siis suuntautua joko preventiiviseen hoitotieteeseen (terveyden edistämiseen), hoitotyön johtamiseen tai opettamiseen. Hoitotieteisiin pääsyvaatimuksena on terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, väistyvän terveydenhuollon opintoasteen tutkinto tai vuonna 1994 päättyneen terveydenhuollon opistoasteen erikoistumistutkinto.

Oma tarinani juontaa juurensa lukioaikoihin, jolloin terveystieto ja biologia kiinnostivat minua erityisesti. Siihen asti opettajan ammatti oli kummitellut mielessäni pikkutytöstä asti, mutta valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi että haluan sairaanhoitajaksi. 2011 valmistuin ylioppilaaksi, tein töitä puoli vuotta ja tammikuussa 2012 aloitin sairaanhoitajaopinnot Savonia ammattikorkeakoulussa. Tiesin olevani oikealla alalla ja nautin harjoittelujaksoista osastoilla ja tein kesäisin sairaanhoitajan töitä. Sain sairaanhoitajan paperit keväällä 2015 ja jatkoin työntekoa, mutta samalla lueskelin kokeilumielessä hoitotieteen pääsykokeisiin…

Olin nimittäin valmistumisen lähestyessä alkanut miettiä, haluanko sittenkään tehdä niin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä seuraavat 40-50 vuotta. Vaikka sairaanhoitajan työ oli ja on edelleen mielestäni palkitsevaa, pohdin voisinko työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin parissa jotenkin muuten – olisiko mahdollista päästä vaikuttamaan päätöksentekoon, uusien hoitotyön menetelmien kehittämiseen ja kenties esimiestehtäviinkin?

Näiden pohdintojen sekä perheen ja kavereiden rohkaisemana ostin pääsykoekirjat, luin, hain ja pääsin opiskelemaan preventiivistä hoitotiedettä enkä voisi olla päätökseeni tyytyväisempi. Opintojen alettua olin siinä mielessä hieman harvinaisempi tapaus ryhmässämme, että minulla oli työkokemusta niukasti – suurimmalla osalla opiskelukavereista kun oli hoitotyön kokemusta takanaan jo vuosia.

Tätä varmasti moni valmistuva terveysalan ammattilainen pohtii; voiko hakea heti? Minun vastaukseni on, että voi. Vaikka työkokemuksesta on hoitotieteen opinnoissa hyötyä, on kuitenkin siinäkin puolensa että sitä työkokemusta ei vielä paljoa ole. On myös muistettava, että työkokemusta ehtii kyllä kartuttaa yliopisto-opintojen ohellakin, kuten minäkin olen tehnyt tekemällä töitä kesäisin ja keikkaluontoisesti. En väitä, että pitkästä alan kokemuksesta olisi haittaa, mutta opiskelu voi olla haastavampaa niille joilla se ei ole aivan tuoreessa muistissa. Sillä, onko hoitotieteisiin hakevalla takanaan työkokemusta paljon vai vähän, on siis puolensa kummassakin – kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan ole toista huonompi 🙂

Millaista se opiskelu sitten on?

Hoitotieteen opinnot koostuvat kandidaatin- ja maisterintutkinnoista ja niiden kesto vaihtelee suuresti riippuen siitä, onko päätoiminen opiskelija vai opiskeleeko työn ohella. Tämän jälkeen osa jatkaa vielä tohtoriopiskelijaksi väitöskirjan parissa. Koska minä olen päätoiminen opiskelija, opintoni ovat edenneet suhteellisen nopeasti. Opinnot koostuvat hoitotieteen perusopinnoista, aine- ja syventävistä opinnoista, monitieteisistä opinnoista, vapaasti valittavista opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Opintoihin kuuluu niin teoreettisia kuin metodologisiakin opintoja sekä tutkimustiedon arviointiin ja oman tutkimuksen tekoon liittyviä opintojaksoja. Minun opinnoissani suuntaavat opinnot keskittyvät terveyden edistämiseen. Opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelua; suoritin omat harjoittelujaksoni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL:llä).

Opiskelumenetelmät ovat hoitotieteen opinnoissa hyvin monipuoliset. Meillä on niin luentoja, seminaareja, verkkokursseja, tenttejä, etätehtäviä, ryhmätöitä, harjoittelujaksoja kuin itsenäistä työskentelyäkin. Varmasti siis kaikille oppimistyyleille jotakin 🙂 Minä nautin eniten luennoista ja seminaareista sekä ryhmätöistä.

Summa summarum:

Jos mielessäsi siintää edes hiuksenhienosti haaveet hoitotieteen opinnoista, suosittelen lämpimästi hakemaan! Minun mielestäni parasta opinnoissa on ollut se, että saan tehdä tutkimusta (eli tällä hetkellä gradua, kuka ties tulevaisuudessa väitöskirjaakin) aiheesta joka oikeasti kiinnostaa, että olen saanut valtavasti uusia kavereita ja jopa sydänystäviä ja että saan opiskella alaa, joka tekee opiskelusta hauskaa ja mielenkiintoista. Toki sydäntä lämmittää myös ajatus siitä, että alan tutkimustyöllä on oikeasti merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle maailmanlaajuisesti.

Siiri/preventiivinen hoitotiede

 

 

Miten päädyin juuri UEFiin?

“Mistä sä oot kotosin?”

“Laihialta. Se on siinä Vaasan vieressä”

“Mitä?! Miten oot päätyny Joensuuhun asti?”

Tällaisiin kysymyksiin törmään säännöllisesti. Moni nimittäin ihmettelee, miksi olen lähtenyt opiskelemaan toiselle puolelle Suomea usean tunnin junamatkan päähän. Kysymys on mielestäni hauska, sillä miksipäs en? Yleisempää on ehkä jäädä opiskelemaan lähikaupunkiin, mutta itse lähdin tekemään uutta aluevaltausta muutaman sattuman ja mutkan kautta. En ole kuitenkaan ainuttakaan kertaa katunut tai kyseenalaistanut sitä, että lähdin juuri Joensuuhun.

Miten siis päädyin UEFiin ja miksi juuri opinto-ohjaajan koulutukseen? Lukiossa ajattelin, että minusta tulee luokanopettaja ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen hainkin Ouluun kyseiseen koulutukseen. En kuitenkaan jaksanut oikein lukea pääsykokeisiin, sillä motivaationi oli hukassa raskaiden kirjoitusten jälkeen ja hätäisesti tehdyn yhteishaun koulutusvalinnan vuoksi.

Kun pääsykoepäivä koitti, myöhästyi junanikin useamman tunnin ja tulin kokeeseen 27 minuuttia myöhässä sallitusta puolesta tunnista. En ehtinyt edes tehdä koettani loppuun, joten olin oikeastaan tyytyväinen, etten lukenut vielä silloin.

BLOGI tytöt
Vanhat lukiokaverinikin ovat päätyneet kotipaikkakunnaltani eri puolille opiskelemaan. Arvaatko kuka opiskelee mitäkin (rikosseuraamusala Vantaalla, kauppatieteet Sveitsissä, kasvatustiede Tampereella, liiketalous Seinäjoella, sosionomin tutkinto englannin kielellä Helsingissä ja kemiantekniikka Espoossa)?

Edessä oli siis välivuosi, jonka päätin viettää kansanopistossa kasvatustieteen linjalla, sillä sen tiesin, että juuri kasvatusalalla haluan kuitenkin tulevaisuudessa toimia. Vuoden aikana sain päähänpinttymän, että minusta tulee erityisopettaja, jonne ensisijaisesti hainkin seuraavassa haussa. Päätin tunnollisena tyttönä kuitenkin täyttää lomakkeen kaikki hakukohdat, joita silloin oli yhdeksän (nykyään kuusi, kuten varmasti tiedättekin). Viimeisenä valitsin mukaan opon koulutuksen. Kaikille valitsemilleni kasvatusaloille tuli lukea sama VAKAVA-pääsykoeaineisto, mikä helpotti luku-urakkaa. Noin kuukauden lukemisen jälkeen olivat edessäni jälleen pääsykokeet, joihin ehdin tällä kertaa ajoissa. Ne menivätkin onnekseni hyvin!

Edessä olivat sen jälkeen neljät erilaiset (ja eri alojen) soveltuvuuskokeet, joissa vastaan tuli persoonallisuustestiä, haastattelua, ryhmätilanteita, savityöskentelyä ja aineistokoetta. Vasta ohjauksen koulutuksen soveltuvuuskokeissa tajusin, että juuri se on se “mun juttu”. Joensuussa kävin tällöin ihan ensimmäistä kertaa ja ihastuin paikkaan valtavasti. Mukavat tuutorit kertoivat pääsykokeissa ohjauksen opinnoista ja opon työstä enemmän, mikä sai minut todella innostumaan alan monipuolisuudesta. Silloin toivoin, että minut valittaisiin koulutukseen.

BLOGI projektityö
Ote Whatsapp-keskustelusta, kun suunnittelimme ryhmässä erään kurssin projektityötä. Koulutuksessamme käsiteltävät aiheet ovatkin hyvin monipuolisia!

Kesä eteni ja vihdoin koitti päivä, jolloin pääsykokeiden tulokset tulivat. Hämmästyin, kun tulin valituksi neljään koulutukseen (nykyään sinut voidaan hyväksyä vain yhteen -siihen, jonka asetat mieluisuusjärjestyksessä ensimmäiseksi ja johon sinulla riittävät sisäänpääsypisteet). Mukana oli Jyväskylän luokanopettaja ja toimintaterapia (AMK) sekä Joensuun erityisopettaja ja ohjauksen koulutus. Päädyin valitsemaan ohjauksen koulutuksen, sillä sitä kohtaan syntyi jonkinlainen kipinä. Erityispedagogiikkaa olen saanut valita sivuaineekseni, joten sekään ei sulkeutunut pois. Kannustankin jokaista hakijaa olemaan todella tarkka mieluisuusjärjestyksen pohdinnassa. Minun kohdallani opiskelisin tällä hetkellä erityisopettajan koulutuksessa, mikäli tämä järjestys olisi silloin otettu huomioon.

Innostuin muistelemaan tätä polkua yliopistoon, sillä olin tänään mukana Kontiolahden lukion Tulevaisuusfoorumilla, jossa koulun entiset opiskelijat pääsivät kertomaan tarinoitaan siitä, miten he ovat päätyneet juuri omalle alalleen. Ohjauksen opiskelijalle päivä olikin enemmän kuin mielenkiintoinen ja niin varmasti myös lukiolaisille!

Tsemppiä teille jokaiselle sen oman juttunne löytämiseen! 🙂

Sanna // Ohjaus

BLOGI sähkötukka
Välillä päänvaivaa aiheuttavat valintojen lisäksi myös pakkasen sähköistämät hiukset. Tämän kuvan myötä haluan toivottaa jokaiselle piristävää viikonloppua!