Tag Archives: #uniuef

Silloin kun tuntuu ettei jaksa

Kaikki aina hehkuttavat omaa opiskelualaansa. Kaikki on parasta ikinä, tulevaisuus näyttää hyvältä, oma ala kiinnostaa ja vähemmänkin kivat asiat esitetään positiivisessa valossa. Itsekin teen samaa, koska pääosin se on totta. Ei kaikki kuitenkaan aina ole sellaista, minkä jokainen varmasti hyvin tietää. Siksi ajattelin kertoa rehellisesti, etten aina jaksa. Opiskelussa on se toinenkin puoli.

Opiskelu tarjoaa haasteita. Ala- ja yksilökohtaisia eroja on valtavasti. Toiset kokevat eri asiat kuormittavaksi kuin toiset, eikä samankaan alan opiskelijoita voi välttämättä vertailla. Minä en ole yliopistolla luennoilla klo 8-16 päivittäin ja viikkoon saattaa mahtua kokonaan luennoista vapaita päiviäkin, mutta silti tehtävää riittää. Itseopiskelu on se avainsana yliopisto-opiskeluissa. Laiskoille opiskelijoille, kuten minä, sana on se mörkö sängyn alla, jota mennään piiloon.

Lokakuinen kalenteriviikko, paljon pieniä asioita ja tehtävää vaikkei yliopistolla luentoja hirveästi ole.

Välillä tulee hetkiä, jolloin kaiken voisi rutistaa palloksi, heittää roskiin ja lähteä kävelemään. Silloin täytyy nostaa päänsä taas ylös, kaivella pallo roskista ja suoristella rypyt. Minulle tämä tunne on turhankin tuttu. Välillä kalenteri täyttyy ja viikko on yhtä minuuttiaikataulua. Silloin täytyy itseä aina muistuttaa siitä, minkä takia täällä ollaan. Täytyy löytää se motivaation syvin lähde, jotta kaiken jaksaa tehdä myös silloin kun tuntuu, että kaikki on liikaa.

Minua motivoi pitkällä tähtäimellä tuleva ura. Joka kerta, kun tekee hetken mieli olla tekemättä mitään, yritän muistuttaa itseäni tavoitteistani. Haluan olla fyysikko, oikeasti haluan, ja sen takia olen täällä opiskelemassa täyttääkseni unelmani. Olen kuitenkin oppinut, että pitkän tähtäimen tavoite ei riitä, koska valmistumiseen on aikaa monta vuotta ja ura valmistumisen jälkeen kehittyy eteenpäin vuosi vuodelta.

Lyhyen aikavälin tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin se suurin motivaatio. Mistä ihmeestä löydän motivaation tehdä joka viikko samat asiat, käydä luennoilla, kirjoittaa työselostuksia labratöistä tai tehdä matikan laskuharjoituksia? Osaan kyllä ajatella, että kaikki oppimani asiat ovat tärkeitä ja edistävät matkaani fyysikoksi, mutta aina se ajatus ei riitä. Osa motivaatiotani on se, että on mielettömän kiinnostavaa alkaa ymmärtää kuinka maailmamme rakentuu ja miten kaikki toimii. Tämäkään ajatus ei aina riitä, kun jaksaminen on äärirajoilla.

Jokaisen tulisi löytää oma motivaationlähteensä opiskelua kohtaan. Ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa se auttaa olemaan lannistumatta ja jatkamaan eteenpäin. Itse sain juuri koko opiskelu-urani ensimmäisen hylätyn arvosanan, mikä sai minut miettimään näitä motivaatioasioita. Enää ei riitä ajatus, että ”ihan sama, kyllä mä pärjään”, vaan täytyy löytää uusia lähteitä, joista motivoituu tekemään töitä entistä enemmän.

Opiskelun ei tulisi olla hammasten kiristystä tai pakkopullaa. Minulle se ei sitä onneksi ole, vaan parhaimmillaan todella antoisaa ja oivaltavaa. Päällimmäinen tunne on positiivinen, ja haluan jakaa sellaista ilosanomaa kuitenkaan vähättelemättä, valehtelematta tai pelottelematta töiden määrällä. Uskon, että jokainen nauttii opiskeluajoistaan edes vähän ja muistelee niitä myöhemmin lämmöllä sekä positiivisin mielikuvin.

Heidi // sovellettu fysiikka

Kuka muka haluaa papiksi?

Uskon, että olet käynyt rippikoulun. Jos et, olet kuitenkin nähnyt joskus elämässäsi papin. Sen, joka on kirkossa jumalanpalveluksessa siellä edessä tekemässä liikkeitä ja puhumassa pitkästi. Sen, joka on pukeutunut valkoiseen albaan tai mustaan papinpaitaan. Sen, joka on ensimmäisenä kahvipöydässä. Sen, joka puhuu Jeesuksesta. Papitkin käyvät yliopiston. Mutta kuka muka haluaa papiksi?

Tehdäänpä ensin yksi asia selväksi. Teologian osasto yliopistossa ei ole pappikoulu. Kaikista teologeista ei tule pappeja. Kun valmistun, saan pätevyyden toimia kirkon pappisvirassa, suoritettuani kirkon virkaan soveltavat opinnot. Yliopistosta ei valmistu papiksi, vaan teologian maisteriksi. Piispa vihkii sopivaksi katsomansa, seurakunnan virkaan kutsuman teologian maisterin papin virkaan. Vihkimyksen jälkeen vasta ihminen on pappi. Kuitenkin yliopistossa teologian maisterin tutkinnon suorittaminen on virkaan pakollinen tutkinto.

Miten keksin hakeutua opiskelemaan teologiaa? Kävin kaksoistutkinnon eli ammattiopiston ja lukion yhtä aikaa. Olen koko elämäni ollut kiinnostunut uskonnosta ja uskon asioista. Teologia oli välkkynyt aina välillä mielessä, mutta se katosi myös nopeasti. Ammattiopistoon meninkin, koska innostuin ruoanlaitosta ja halusin opiskella kokiksi. Olin kuitenkin mukana seurakunnan toiminnassa ja edelleenkin kiinnostunut uskon asioista.

 

 

Ajattelen, että papin virka on kutsumusvirka. Koen saaneeni kutsumuksen tähän virkaan ja se vahvistui täyteen mittaansa kesällä 2012 ja silloin päätin lopullisesti lähteä opiskelemaan teologiaa. Päätin silloin, että haluan jonain päivänä palvella Kristuksen kirkkoa papin virassa. Niinpä hainkin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin ja Joensuuhun ja pääsin kumpaankin sisään. Valitsin kuitenkin Joensuun ja aloitin opinnot 2014 syksyllä.

Mitä papin työtehtäviin kuuluu? Papin virka on kirkon tunnustuksen (Augsburgin tunnustus, pykälä 5) mukaan ”evankeliumin opettamisen ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) jakamisen virka”. Evankeliumin opettaminen eli saarnaaminen onkin keskeisintä kasteen ja ehtoollisen toimittamisen ohella papin työssä. Työhön kuuluu jumalanpalveluksia, toimituksia (kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen), erilaisia hartauksia (esimerkiksi vanhainkodit, terveyskeskukset, sairaalat, laitokset, koulut, päiväkodit), rukoushetkiä (esimerkiksi surukotikäynti, kodin siunaaminen, saattohartaus), seurakunnassa olevia tapahtumia, leirejä (esimerkiksi rippileiri), onnittelukäyntejä, vankilakäyntejä, sielunhoidollisia keskusteluja ja paljon, paljon muuta. Tuossa vain osa papin työhön kuuluvista asioista.

 

Kuten monista eri julkisuudessakin olleista keskusteluista voi päätellä, papin työ ei ole helppoa. Monet eri vaikeudet koskevat viran kantajia. Raamatun sanoman julistaminen ei ole aina helppoa ja teologiset erimielisyydet tekevät eroa pappienkin välille. Työpäivät saattavat venyä kovinkin pitkiksi, sillä toimituksia ja tilaisuuksia, joissa toivotaan papin läsnäoloa, on paljon. Koskapa papilla ei ole työaikaa, työtä voi päivään tulla paljonkin.

 

 

Kuka muka haluaa papiksi? Kuten sanoin, papin ammatti on kutsumusammatti. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Itse haluan virkaan, koska se on kunniatehtävä ja en osaa kuvitella parempaa työtä kuin työ, jossa pääsen puhumaan ja opettamaan Jeesuksesta, kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja palvelemaan Jumalaa tässä sanan ja sakramenttien virassa.

Samu // läntinen teologia

Nyt ne ovat ilmestyneet – ensimmäiset kesätyöpaikat!

Vaikka joululoma häämöttää jo silmissä ja mielissä, kalenteriini oli merkattu vielä yksi (no, jos ihan tarkkoja ollaan niin muutama) tärkeäksi koodattu tehtävä ennen ansaittua muutaman viikon lomille lompsimista: HAE KESÄTYÖPAIKAT. Tämä merkintä sai alkunsa muutama viikko takaperin, kun jälleen pennosia ynnättiin yhteen vuokranmaksun ja muiden laskujen eräpäivää viettäessä. Vaikka olemme erittäin onnellisessa asemassa siinä, että opintojamme jopa rahallisesti tuetaan valtion toimesta, saan ainakin itse melko huomaamatta kulututettua – erityisesti joulun alla – sen verran niitä pennosiani, että olen onnellinen kotona häämöttävästä jouluruokapöydästä kinkkuineen ja laatikoineen.

interview-1371360_960_720

Niinpä päätin tarttua härkää sarvista ja ryhtyä tuumasta toimeen kartoittamalla jo nyt runsaasti avoinna olevia kesätyöpaikkailmoituksia sekä läheltä kotiseutuani että myös opiskelupaikkakunnaltani. Ansainnan lisäksi kesätöissä houkuttaa vahvasti myös mahdollisuus saada soveltaa oppimaansa käytäntöön. Vanha sanonta pitää uskoakseni myös tässä paikkansa, aikainen lintu se madon nappaa! Ja vaikka vielä ei ole mikään varsinainen kiire tai hätä tai aihetta paniikkiin kesätyöpaikkojen nappaamiseksi, en ainakaan usko oman ansioluettelon ja työhakemusmallin vilkaisemisesta ja mahdollisesta päivittämisestä olevan kenellekään haittaakaan. Sen ansiosta pääsee ainakin nopeammin vuodenvaihteen jälkeen niiden varsinaisten hakemuksien kimppuun, kun ansioluettelo ei ole vain vanha, tomuinen pergamenttikäärö suljetulla kovalevyllä.

Kuvahaun tulos haulle job search

Työnhaku on itsessään kovaa työtä ja vaatii sekä aikaa että panostusta tuottakseen parhaita tuloksia. Paljon avoimia ilmoituksia löytää erilaisten työnvälityssivustojen kautta (esimerkiksi mol.fi), mutta kannattaa muistaa myös mahdollisten nk. “piilotyöpaikkojen” olemassaolo. Kuin salapoliisi konsanaan voi yrittää tarkkailla omaa ympäristöään ja yrityksiään, kuunnella huhuja ja seurata erilaisia uutisia, jotka voisivat parhaillaan johtaa näiden lähes tarunomaisten tehtävien ääreen. Toisaalta viisasta voi myös olla tarttua reippaasti puhelimeen ja kysyä mahdollisesta työvoimatarpeesta kohdeyrityksestä tai vierailla paikanpäällä hakemuksen kanssa. Erityisesti korkeakouluopiskelijana on hienoa, että useimmat yritykset haluavat palkata nimenomaan oman alansa opiskelijoita kesätyöhön, mikä voi tulevaisuudessa muodostua tärkeäksi käyntikortiksi oman alan tehtäviin. Mutta ihan kaikilla aloilla käytännön syistä näin ei ole, esimerkiksi kasvatustieteellä: kouluthan pitävät ovensa visusti kiinni opiskelijan näkökulmasta otollisimman työskentelyajan aikana. Mutta jos pääsy juuri luokanopettajan kesätyötehtäviin on mahdotonta, se ei ole este soveltuvan työkokemuksen kartuttamiseksi, vaan päinvastoin: laatikon ulkopuolelta ajatteleminen ja monipuolisen työkokemuksen keräämisen voi nähdä positiivisena asiana, seikkailuna työn maailmaan ja kokemuksina, jotka kyllä auttavat tulevassa työssä, mutta jotka olisivat jääneet kokematta vain tietyissä tehtävissä toimiessa!

Application, Cover Letter, Curriculum Vitae, Motivation

Kirjoitukseni lopuksi ajattelin tiivistää lyhyesti hyvän työn haun perusedellytyksiä. Koska internet ja google ovat täynnä toinen toistaan parempia neuvoja ansioluettelon ja hakemuksen kirjoittamiseen sekä haastattelussa esiintymiseen, jätän niiden yksityiskohtaisen läpikäymisen teille. Tässä viisi yleisen tason vinkkiä kaikille kesätyönhakuun:

  1. Löydä työpaikka. Kuten mainitsin, työpaikkoja voi löytää julkisesta hausta, mutta myös tuttavien, soittamisen, kyselemisen ja muun aktiivisen toiminnan kautta.
  2. Panosta työnhakuun. Varaa työnhaulle aikaa ja muista suhtautua siihen tarvittavalla vakavuudella. Älä kuitenkaan unohda käyttää persoonallisuuttasi ja luovuuttasi hyväksesi!
  3. Etsi tietoa. Etsi tietoa niin paljon kuin löydät kohdeyrityksestä, ansioluettelon tekemisestä, hakemuksien pahimmista virheistä ja työhaastatteluun menemisestä. Kysy, etsi ja pohdi!
  4. Harjoittele ja näytä aikansaannoksesi kaverille/vanhemmalle/opettajalle/koiralle/tutulle yrittäjälle…
  5. Keep calm and find your dream summerjob!

Mitä yliopisto tarjoaa vapaa-ajalle?

Yliopisto-opiskelijoiden elämä pyörii paljon opintojen ympärillä, mutta yliopisto pystyy tarjoamaan opiskelijoiden elämään paljon muutakin kuin laadukasta opetusta, tenttejä ja tutkinnon. Yliopisto tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia vapaa-ajan tekemiseen ainejärjestötoiminnan, liikuntapalvelujen ja erilaisten järjestöjen sekä kerhojen kautta. Tekemisestä ei ole todellakaan puutetta, joten jokaiselle löytyy varmasti se oma juttu tästä valtavasta mahdollisuuksien kirjosta.

isyy_logo

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan tarjoamat mahdollisuudet vapaa-ajan harrastamiseen yllättivät minut aivan täysin, kun aloitin omaa opintopolkuani. Ainejärjestötoiminta ja liikuntapalvelut tulivat tutuiksi heti ensimmäisillä viikoilla, mutta järjestöihin ja kerhoihin hyppäsin mukaan hieman myöhemmin. Tekemisen ja osallistumisen mahdollisuuksia on niin paljon, että välillä tulee jopa valinnanvaikeuksia. Aika ei riitä millään kaikkeen toimintaan, joten vaihtoehdoista täytyy valikoida itselle parhaiten sopivat. Yliopiston tarjoama oheistoiminta on hyvin monella tavalla mukana ainakin minun elämässä!

Kuopion kampuksen yhteiskuntatieteilijöiden ainejärjestö Socius ry on ollut näkyvillä elämässäni kaikista eniten heti alusta lähtien. Socius kokoaa yhteen oman alani opiskelutoverit, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa kaikista eniten myös vapaa-ajalla. Ainejärjestön avulla on pystynyt tutustumaan lukuisiin uusiin ihmisiin ja ainejärjestö on tarjonnut paljon mahdollisuuksia todella monenlaiseen tekemiseen. Tapahtumakalenteri on täyttynyt sitseistä, erilaisista reissuista ja liikuntakokeiluista. Vuosijuhlat, pikkujoulut, Sosiopaatti, Tahkoexku ja vapun tapahtumat tasapainottavat kiireistä opiskelijaelämää. Socius huone toimii kohtaamispaikkana, jossa voi pakoilla arjen velvoitteita, jossa saa vertaistukea toisilta opiskelijoilta ja jossa voi viettää aikaa yhtä rennosti kuin omassa olohuoneessa. Ainejärjestön hallituksessa toimiminen antaa mahdollisuuksia osallistua Sociuksen toimintaan vielä entistä tiiviimmin.

img_20160126_202940-1

SYKETTÄ-liikuntapalvelu mahdollistaa monipuoliset liikkumisen mahdollisuudet todella edullisesti. Kynnys uuden lajin aloittamiseen saattaa olla aika korkea, mutta SYKETTÄ-palvelu on madaltanut tätä kynnystä huomattavasti. Uusiin lajeihin on helppo lähteä tutustumaan, kun tietää, että tunneilla ei vaadita aikaisempaa osaamista tai todella hyvää kuntoa – innostuneisuudella ja peruskunnolla pääsee jo todella pitkälle. Korkeakoululiikunta tuo opiskelijoiden elämään uusia liikuntamuotoja ja liikunnan riemua. Ilmajooga, tankotanssi ja rengastrapetsi olisi varmasti jäänyt kokeilematta ilman SYKETTÄ-tunteja. Liikuntapalvelu on mahdollistanut myös joukkuelajien harrastamisen ilman joukkueeseen sitoutumista. Liikkuminen on helppo yhdistää opiskeluihin ja muuhun elämään monien tuntivaihtoehtojen ansiosta.

syketta-logo-front

Kampusjärjestöt antavat lisää mahdollisuuksia aktiiviseen tekemiseen. Järjestöjä on olemassa hyvin monenlaisia: poliittisissa järjestöissä pystyy toteuttamaan omaa poliittista aktiivisuuttaan, laulutaitoiset voivat liittyä kuoroon, teatterista sekä esiintymisestä kiinnostuneet saattavat löytää itsensä ylioppilasteatterista tai RajaSpeksistä ja musikaalisesti lahjakkaat voivat ilmaista itseään Rytmihäiriköissä. Minulle järjestöistä tutuimmat ovat SYY-Kuopio ja Monineuvoiset urheilijat – SYY-Kuopio tarjoaa työelämätietoisuutta yhteiskuntatieteilijöille ja monineuvoiset urheilijat ovat mukana mahdollistamassa aktiivista lentopalloharrastusta.

kisa1

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan alaisena toimii myös useita kerhoja ja kuka vaan pystyy perustamaan uuden kerhon. Tunnetuimpia näistä kerhoista on Hyvät kuvat elokuvakerho ja ESN KISA, joka järjestää aktiviteettejä vaihto-opiskelijoille ja mahdollistaa kotikansainvälistymisen suomalaisille opiskelijoille. Kerhoja on kuitenkin myös monia muita: ympäristönsuojelusta kiinnostuneet voivat lähteä mukaan ympäristöklubiin, pelikerhossa pääsee tutustumaan erilaisten lauta- ja korttipelien saloihin, nuotin vieressä-orkesteri tarjoaa soittoporukan, KIVES edistää wappukulttuuria sekä wapputoimintaa ja ISYY-Wolley kokoaa yhteen lentopallon ystävät.

12328383_224783854554967_657578809_n

Ohessa on lueteltuna vain osa järjestöistä ja kerhoista, jotka tarjoavat tekemisen mahdollisuuksia opiskelijoiden vapaa aikaan. Lisää tietoa voi etsiä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan nettisivuilta. Yliopiston tarjoamaan opiskelujen oheistoimintaan on enemmän kuin suositeltavaa lähteä mukaan, koska sitä kautta pääsee tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa pystyy luomaan unohtamattomia muistoja yhteisen tekemisen parissa. Järjestöt ja kerhot tarjoavat yhteisöjä, joita ei muualta voi välttämättä löytää.

Elina // Sosiaalitieteet

Syyslukukausi loppumaisillaan!

Viimeksi kun tänne kirjoittelin, kerroin tunnelmia lukukauden aloittamisesta. Joulun kolkutellessa jo ovea (kuukausihan on lyhyt aika!) olisi pian aika päättää syyslukukausi, joten ajattelin kertoa hieman omia kuulumisiani sekä ajatuksiani kuluneesta syksystä opiskelijana ja UEF-lähettiläänä.

kuva4

Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä on gradu. Tutkimussuunnitelma on laadittu – hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty? – ja keväällä alkaa itse tutkielman teko. Tunnelmat gradun suhteen ovat ristiriitaiset; aihe on tärkeä ja kiinnostaa minua kovasti, minulla on parhaat mahdolliset ohjaajat ja paljon vertaistukea saatavilla monien opiskelijakavereiden ollessa samassa tilanteessa. Toisaalta päätään nostaa myös pieni epävarmuus siitä onnistunko tässä ja onko minusta tähän, mutta tällaisina hetkinä muistuttelen itselleni, ettei pro gradu ole elämää suurempi asia – se on vain tutkimuksen teon harjoittelua. Siihen minulla on kyllä palava halu, joten luulen että selviän tästä projektista kunnialla!

kuva5

Tutkimuksesta puheenollen palasin eilen Helsingistä, jossa olin viikon harjoittelussa THL:llä eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Pääsin mukaan erääseen tutkimusprojektiin ja tehtävänäni on analysoida määrällistä tutkimusaineistoa ja laatia siitä kevääseen mennessä julkaisu yhdessä opiskelijakaverini kanssa. Tämä onkin yksi tämän lukukauden parhaista jutuista! Aihe tässäkin tutkimuksessa on tärkeä ja koskee lapsiperheitä eli juuri sitä aihealuetta, josta haluankin tutkimusta tehdä. Samalla pääsin tutustumaan yhteen terveysalan tunnetuimpaan organisaatioon ja haistelemaan hieman sitä, millaista työtä voisin mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä.

kuva3

Tästä päästäänkin sulavasti seuraavaan aiheeseen, joka on ollut tänä syksynä hyvin ajankohtainen: tilastotiede. Kyllä, myös hoitotieteen opiskelijat saavat tutustua tilastotieteen syövereihin. Minulla oli melkoisen kauhunsekaiset tuntemukset tilastotieteestä, kunnes harjoittelimme SPSS:n käyttöä kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssilla ja pääsin pian käyttämään sitä myös tositoimissa THL:llä – SPSS tuleekin olemaan hyvä ystäväni kunnes edellä kertomani tutkimusprojekti tulee päätökseen.

kuva1

Kunpa tilastotiede olisikin vain mukavaa, mutta siihen liittyy myös haasteita etenkin minulle, joka olen aina vihannut matematiikkaa. Kuitenkin kuluneen lukukauden aikana olen ymmärtänyt, että jos haluan tutkijaksi, tilastolliset menetelmät tulevat olemaan työkalujani tulevaisuudessa. Onneksi haasteita pitää ollakin, eihän opiskelu muuten olisi hauskaa 😉 Huomaan kuitenkin omien asenteideni muuttuneen paljon tilastotieteen suhteen ja ehkä minusta ja faktorianalyysistä tulee vielä jonain päivänä hyvät ystävät 😀

kuva2

Opiskeluasiat sikseen! Ensimmäiset kuukaudet UEF-lähettiläänä ovat olleet todella hauskoja, työntäyteisiä ja monipuolisia. Olen päässyt (toivottavasti) vaikuttamaan tulevaisuuttaan pohtivien abien päätöksiin, ajellut pisimmillään Tampereelle saakka ja ollut paljon kameran edessä. Odotan innolla, mitä kevät tuo lähettiläshommien osalta tullessaan; tiedossa on lukiovierailujen ja muiden edustustehtävien lisäksi ainakin sairaanhoitajapäivät, joille pääsen edustamaan UEF:ia!

Ei tämä lukukausi minullakaan aivan lopussa vielä ole, mutta loppusuoralla kylläkin; vielä olisi yksi tentti, muutaman kirjallisen työn teko ja lukioesittely Lappeenrannassa – sitten vedän villasukat jalkaani ja syön niin paljon suklaata ja jouluruokia, että voin tammikuussa tarttua innolla uusiin haasteisiin 🙂

Siiri / preventiivinen hoitotiede